http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli ... 5258076244
Kielivalikoimaa on siis syytä erilaistaa. Miksi koulutusjärjestelmä ei ole reagoinut tarpeeseen vaan tuottaa yhä pääosin englantia ja ruotsia?
Tähän on monia syitä. Nykyinen kielikoulutuspolitiikka luotiin vuonna 1979, jolloin kieliohjelmakomitea julkaisi prosentuaaliset tavoitteensa eri kielten opiskelulle. Tavoitteet saavutettiin ainoastaan englannin opiskelussa. Kaikkien muiden kielten opiskelussa on tultu alaspäin, ruotsissa dramaattisesti, ja lasku jatkuu. Korkeakoulusta saa nykyisin valmistua osaamatta kolmatta kieltä.
Tutkijat ovat toistuvasti ehdottaneet, että kieltenopiskelun kokonaistilanteesta tehtäisiin selvitys. Sitä ei ole kuitenkaan tehty. >>
Asiallista tekstiä--
Re: Asiallista tekstiä--
Kieltenopiskelu ei mielestäni voi vallata enempää lasten ja nuorten ja nuorten aikuisten ajasta. Aikuiset sen sijaan voivat työssä tarvittavia kieliä hankkia vaikkapa kuukauden intensiivikursseilla.
Kieltä ei voi oppia varastoon, se opitaan käyttöön. Siksi ne nuoret, jotka opiskelevat kieliä omaksi ilokseen, hakeutuvat myös harrastamaan niitä - kirjoja, elokuvia, matkoja jne.
Myös tekniikan alat (matematiikka, fysiikka, ammatilliset aineet) ovat sellaisia, että niitä on syytä harrastaa ja käyttää kaiken aikaa. Emme voi mitoittaa esimerkiksi tekniikan alojen ammattilaisten kielitaitoa humanistien kielitaidon tasolle.
Erilaisissa kieltenopiskeluun liittyvissä kartoituksissa ja suosituksissa on se ongelma, että niitä laativat yleensä ihmiset, jotka ovat lukeneet ja edelleen harrastavat kieliä. Heillä kielitaito menee muun asiantuntemuksen ohi.
Omasta mielestäni kielitaitovaatimuksia voidaan tehdä vain työpaikkakohtaisesti. Olisi sääli vaatia kaikilta nuorilta kolme kieltä, kun suuri osa heistä todellisuudessa käyttää vain yhtä tai kahta - ja pystyy ylläpitämään vain ne.
Kieltä ei voi oppia varastoon, se opitaan käyttöön. Siksi ne nuoret, jotka opiskelevat kieliä omaksi ilokseen, hakeutuvat myös harrastamaan niitä - kirjoja, elokuvia, matkoja jne.
Myös tekniikan alat (matematiikka, fysiikka, ammatilliset aineet) ovat sellaisia, että niitä on syytä harrastaa ja käyttää kaiken aikaa. Emme voi mitoittaa esimerkiksi tekniikan alojen ammattilaisten kielitaitoa humanistien kielitaidon tasolle.
Erilaisissa kieltenopiskeluun liittyvissä kartoituksissa ja suosituksissa on se ongelma, että niitä laativat yleensä ihmiset, jotka ovat lukeneet ja edelleen harrastavat kieliä. Heillä kielitaito menee muun asiantuntemuksen ohi.
Omasta mielestäni kielitaitovaatimuksia voidaan tehdä vain työpaikkakohtaisesti. Olisi sääli vaatia kaikilta nuorilta kolme kieltä, kun suuri osa heistä todellisuudessa käyttää vain yhtä tai kahta - ja pystyy ylläpitämään vain ne.
Re: Asiallista tekstiä--
Tässä artikkelissa oli tehty kaksi ehdotusta:
1. Ensimmäisen ehdotukseni taustalla on tutkimustieto, jonka mukaan opiskelija, joka ei ole koulussa aloittanut tietyn kielen opiskelua, harvoin alkaa opiskella sitä myöhemminkään. Olisiko siis koulussa mahdollista tarjota esimerkiksi romaanisten kielten ja kulttuurien opintojaksoa, jossa tutustuttaisiin italian, espanjan ja ranskan kieliin käytännön tasolla? Tällaisten turistiopintojaksojen kipinä voisi sytyttää innostuksen jatkaa opintoja myöhemmin.
2. Toinen idea liittyy sellaisiin poikiin, joiden halu oppia kieliä on kouluiässä vielä kateissa. Urallaan he kuitenkin saattavat joutua vaativiinkin kielenkäyttötilanteisiin. Voitaisiinko nykyisten monenkirjavien opintojaksojen rinnalla toteuttaa käytäntöön pohjautuvaa kieltenopetusta? Mittarina toimisi tehtävissä onnistuminen. EU:n kielipolitiikan mukaan vieraiden kielten osittainenkin osaaminen on kielitaitoa.
Kieltenopetuksen käytäntöjen uudistaminen ja erilaiset kokeilut ovat varmaan paikallaan, eikä minun tulisi nyt harata vastaan - mutta näen ongelmana edelleenkin sen, että ne, joilla kielissä on ongelmia vain hämääntyvät erilaisilla turistijaksoilla, koska ne on kuitenkin rakennettu kohtuullisen nopeaoppisten ja kielellisten oppilaiden (ja opettajien) ehdoilla.
Mutta kaikin mokomin kehitetään opetusta - matkustetaan, näytellään, käytetään sarjakuvia, tietokonepelejä jne. Mutta muistaen, että on niin paljon muuta opittavaa ja muistettavaa - osalle kielet eivät ole kovin tärkeitä.
1. Ensimmäisen ehdotukseni taustalla on tutkimustieto, jonka mukaan opiskelija, joka ei ole koulussa aloittanut tietyn kielen opiskelua, harvoin alkaa opiskella sitä myöhemminkään. Olisiko siis koulussa mahdollista tarjota esimerkiksi romaanisten kielten ja kulttuurien opintojaksoa, jossa tutustuttaisiin italian, espanjan ja ranskan kieliin käytännön tasolla? Tällaisten turistiopintojaksojen kipinä voisi sytyttää innostuksen jatkaa opintoja myöhemmin.
2. Toinen idea liittyy sellaisiin poikiin, joiden halu oppia kieliä on kouluiässä vielä kateissa. Urallaan he kuitenkin saattavat joutua vaativiinkin kielenkäyttötilanteisiin. Voitaisiinko nykyisten monenkirjavien opintojaksojen rinnalla toteuttaa käytäntöön pohjautuvaa kieltenopetusta? Mittarina toimisi tehtävissä onnistuminen. EU:n kielipolitiikan mukaan vieraiden kielten osittainenkin osaaminen on kielitaitoa.
Kieltenopetuksen käytäntöjen uudistaminen ja erilaiset kokeilut ovat varmaan paikallaan, eikä minun tulisi nyt harata vastaan - mutta näen ongelmana edelleenkin sen, että ne, joilla kielissä on ongelmia vain hämääntyvät erilaisilla turistijaksoilla, koska ne on kuitenkin rakennettu kohtuullisen nopeaoppisten ja kielellisten oppilaiden (ja opettajien) ehdoilla.
Mutta kaikin mokomin kehitetään opetusta - matkustetaan, näytellään, käytetään sarjakuvia, tietokonepelejä jne. Mutta muistaen, että on niin paljon muuta opittavaa ja muistettavaa - osalle kielet eivät ole kovin tärkeitä.
Re: Asiallista tekstiä--
Artikkelissa varottiin mainitsemasta ruotsia