vapaakielivalinta.fi

Opettaja pääkirjoitus 18.6.2010

Kahden suurimman hallituspuolueen puoluekokouksissa viime viikonvaihteessa nousivat yll�tt�v�n n�kyv�sti esiin koulutusasiat, erityisesti toisen kotimaisen kielen asema peruskoulussa. Lis�ksi Keskustapuolueen uusi puheenjohtaja Mari Kiviniemi korosti puheessaan ammattikorkeakouluverkon alueellisuuden s�ilytt�mist�. H�nen mukaansa puolue tavoittelee seuraavissa vaaleissa opetusminiterin salkkua. My�s SDP otti pari viikkoa aikaisemmin koulutusasiat esiin puoluekokouksessaan.

Puolueiden linjaukset ennakoivat, ett� kouluasiat ovat ensi kev��n eduskuntavaalien keskeisi� teemoja. Erityisesti kysymys ruotsin kielest� saattaisi s�hk�ist�� eduskuntavaalikeskustelua.

Yleens� koulu, koulutus ja opetus on j�tetty vaalien asialistan h�nnille, vaikka maan tulevaisuuden kannalta ne ovat keskeisess� asemassa. Ensi kev��n� koulutuksen ja kasvatuksen pit�� olla vaalien asialistan k�rjess�. Niit� on aiemmin pidetty perusteettomasti niin sanottuina kevein� asioina.

Kolumnissa ei missään nimessä oteta kantaa pakkoruotsia vastaan, mutta herätellään ihmisiä keskustelemaan historiasta:

Ruotsi, Ruotsi ja Ruotsi
Mikko Lehtonen mikko.s.lehtonen@uta.fi

Puolustusministeri Jyri H�k�miehen taannoisen lausuman mukaan Suomella on kolme turvallisuuspoliittista ongelmaa: Ven�j�, Ven�j� ja Ven�j�. Suomalaisen itsetunnon kolme ongelmaa voisivat sit� vastoin olla Ruotsi, Ruotsi ja Ruotsi.

Suomella ja Ruotsilla on takanaan yhteinen seitsensataavuotinen valtiollinen historia. Suomessa on totuttu viittaamaan noihin aikoihin nimell� Ruotsi–Suomi. Ruotsalaiset eiv�t t�llaista kaksoisnime� k�yt�.

Suomalainen historiankirjoitus ylpeilee alueen pitk�ll� ”l�ntisell�” kytk�ksell�. Historioijat eiv�t kuitenkaan n�yt� olleen kovin kiinnostuneita siit�, mit� tapahtui todella, kun Suomen niemi kolonisoitiin ja pakkokristillistettiin l�nnest�.

Vuosisatoja kest�neest� vastarinnasta ruotsalaisjoukkoja ja papistoa kohtaan ei koulukirjoissakaan paljoa puhuta. Vaikka olin jo alakoululaisena rillip��n� kiinnostunut historiasta ja Jutikkala–Piriseni lukenut, vasta Heikki Ylikankaan Nuijasota avasi n�kym�n 1100–1500-lukujen kissa ja hiiri -leikkiin, jossa suomalaiset milloin ryhtyiv�t veroboikotteihin, milloin pakenivat joukoittain Rautalammin suurpit�j�n metsiin. Suomalaisten pakko-otoista Ruotsin suurvaltasotiin olin sent��n jo aiemmin tietoinen.

Suomalainen historiankirjoitus on keskittynyt vuoden 1809 j�lkeisiin tapahtumiin. Kokonaisesityst� nykyisen Suomen alueen historiasta Ruotsin vallan alaisuudessa saatiin odottaa vuoteen 1999.

Petri Karosen Pohjoinen suurvalta. Ruotsi ja Suomi 1521–1809 ei tosin sek��n kata suhteen ensi vuosisatoja.

Silti tuo aika on monin tavoin l�sn� nykyhetken Suomessa. Ei lopulta niink��n triviaalia esimerkki� k�ytt��kseni: Kiitos koloniaalisen perinn�n Suomessa puhutaan maata Ruotsista erottavista vesist� It�meren� (�stersj�n), vaikka ne sijaitsevatkin Suomesta katsoen l�nness�. Virolaiset ovat sent��n osanneet lukea ilmansuunnat oikein ja kutsuvat samaa vett� L��ne- eli L�nsimereksi.

Aina 1990-luvulle Ruotsi n�ytt�ytyi ylivertaiseksi isoveljeksi. 1960-luvun muuttoaalto Ruotsiin alleviivasi sekin Suomen k�yhyytt� ja l�nsinaapurin vaurautta. Kun traumaattista Ruotsin-suhteiden historiaa ei ole viel�k��n kunnolla k�sitelty, ei liene ihme, ett� Nokian voittokulku ja Ericssonin samanaikainen k�rvistely her�ttiv�t takavuosina Suomessa suurta is�nmaallista p�hin��. Ja se kuulu j��kiekon maailmanmestaruuskin maistui tietysti erityisen hunajaiselta siksi, ett� finaalissa H�rm�n j�tk�t upottivat svedu-Hannu Hanhet.

Mennyt on tietysti mennytt� eik� miksik��n muutu. Sit� koskevilla tulkinnoilla tehd��n kuitenkin kaiken aikaa politiikkaa. Kulloinkin vallitsevilla historiank�sityksill� on keskeinen merkitys siin�, mit� milloinkin pidet��n poliittisesti mahdollisena ja toivottavana.

Traumaattinen Ruotsi-suhde olisi aika nostaa p�yd�lle. Niin kauan kuin Suomi on Ruotsin alusmaana kansallisessa tietoisuudessa insestin kaltainen vaiettu mutta kaikkien tuntema salaisuus, sekoittuu esimerkiksi keskusteluun ruotsinopetuksesta kouluissa sellaisia affekteja, jotka eiv�t v�ltt�m�tt� mitenk��n liity itse kielenopetuksen haasteisiin.

Asiaan vaikuttaa tietysti my�s syv��n juurtunut k�sitys, jonka mukaan kaikki suomenruotsalaiset olisivat b�ttre folkia, jotka keskittyv�t ruskettamaan itse��n purjeveneiss��n aina kun golf-kiireilt��n ehtiv�t. Taalintehtaan proletaari, Karjaan kassaneiti tai saariston kalastaja j��v�t julkisuudessa yh� uudelleen punaisiin housuihin sonnustautuneen Nallen jalkoihin.

Ruotsin kielen opetuksen vastustajat ovat onnistuneet juurruttamaan kieleen termin ”pakkoruotsi”. Ruotsi onkin pakko, siit� emme p��se mihink��n yht��n sen v�hemp�� kuin Ven�j�st�k��n. Ehk� kansallista oloa kuitenkin helpottaisi, jos katsoisimme tuota pakkoa my�s historiallisesti pelotta silmiin.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston mediakulttuurin professori.