Skandinaavit haluavat lisää skandinaaviskaa

[Eero Nevalainen]

Tämäkin on taas mukavan "RKP-looginen" pätkä johon pitää suhtautua kriittisellä ajattelulla.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/05/p ... 67400.html

Eli jos tämän kääntää "suomeksi" niin se tarkoittaa oleellisesti sitä, että suomenkielisten nuorten on puhuttava ruotsia. Mikään muu luultavasti ei ole ongelma. Olisi mielenkiintoista tietää, puhuvatko siis muutkin skandinaaviset nuoret keskenään englantia. Tätä ei tietenkään saa sanoa ääneen suoraan.

Toinen ongelma on tämä käsite kielitaidon "rapautumisesta". Käsittääkseni nyky-Suomessa opetetaan ja puhutaan ruotsia enemmän kuin koskaan aiemmin sellaisen väestön keskuudessa, jotka eivät ole ruotsia äidinkielenään puhuvia.

Kolmas ongelma on tämä diipadaapa aivan uusista maailmoista. Tottakai jokainen kuvittelee oman kielensä olevan erityinen ja haluaa vaatia että toisten on puhuttava sitä. Osaan ruotsia sen verran hyvin ainakin passiivisesti, että voin tosiaan sanoa, ettei minulle ole avautunut mitään uutta maailmaa siitä kielestä, ainakaan yhtään sen enempää kuin olisin ehkä saanut irti jostain toisesta kielestä. Varmasti jotkut ruotsifanit haluavat näin ajatella, mutta minulle ei ole valjennut. Ajatus siitä, että juuri me olisimme jotenkin vajukkeja skandinaavien suhteen on aika imperialistinen ja loukkaava -- ja olen aika varma siitä, että jos tälle hepulle sanoisi että "ok, alapas puhua suomea kun se avaa sinulle uuden maailman", niin se varmaan myönnettäisiin pakon edessä tyyliin "onhan kaikkia kieliä hyvä osata, mutta ei se käytännössä voi olla mahdollista..."

[TK]

Tähän uutiseen on syytä suhtautua erittäin kriittisesti. Tässä uutisessa yritetään taas kerran kieltää totuus eli se, että englannista on jo muodostunut yhteinen kommunikointikieli Pohjoismaiden sisällä. Englantia osataan hyvin ja sitä myös käytetään keskinäisessa kommunikoinnissa päivittäin. Kehityksen pyörää ei voi enää kääntää taaksepäin.

Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota siihen, kuinka suomen kielen asema pohjoismaisena kielenä sivuutetaan kokonaan. Vaikka muissa yhteyksissä hehkutetaan "monikulttuurisuuden" ihanuudella, niin suomen kielelle tai suomenkieliselle kulttuurille ei annetaan minkäänlaista arvoa pohjoismaalaisuuden/"skandinaavisuuden" sisällä.

Sisältyykö tämän uutisen välittämään ajatusmaailmaan rasismin siemen?

[Sees]

Nähdäkseni kysymys on nimenomaan "skandinaavisesta identiteetistä".

Olen itse aina pitänyt ruotsin kielestä ja Ruotsista ja monin tavoin painottanut skandinaavisuutta. Oma vapaan kielivalinnan kannatukseni lähti nimenomaan yksilöiden erilaisuuden näkemisestä ja siitä, että mielestäni pakollinen toinen vieras kieli on monelle peruskoululaiselle (ja lukiolaisellekin) liikaa ja osin turhaa. Lähdin siis vastustamaan kielten liian suurta painotusta.

Kielidebatin irrationaalisuus sai tietysti kiinnostumaan asiasta laajemmin. Samaan aikaan lapseni opiskeli koulussa Suomen historiaa ja hämmästyneenä tajusin, että suomenkielisen Suomen historia puuttuu. Yritin selvittää, kuinka monta suomenkielistä suomalaista mainitaan lapseni historianopetuksessa ennen Aleksis Kiveä - ja tätä oli vaikea selvittää, koska äidinkieltä tai kaksikielisyyttä ei meillä historiallisten henkilöiden kohdalla mainita. Nimiä on käsittääkseni vähemmän kuin yhden käden sormia.

Keskusteluun osallistumisen myötä oma näkemykseni tarkentui ja huomasin, että kyse on merkillisestä identiteettiongelmasta, josta puhuminen on rasismia, sivistymättömyyttä ja ruotsivastaisuutta.

Samaan aikaan lähdin tekemään dna-sukututkimusta, joka avasi minulle aivan uuden näkökulman suomalaisuuteen: olemme toki monen asutusaallon ja monen heimon tai klaanin sekoituksia, mutta aivan erilaisia sekoituksia kuin muut Skandinavian asukkaat.

Meillä on myös tuore, vahva uussuomalaisten joukko, joka tuo mukanaan uusia kulttuuritaustoja ja kieliä.

Suomalaisten identiteettien moninaisuus on suuri. Samaan aikaan "virallinen suomalainen identiteetti" on edelleen itsenäistymisen aikoihin luotu myytti kaksikielisestä kansasta. Nykyversioon on lisätty hassuja ajatuksia, että "yrittäisimme käydä skandinaaveista, joilla on niin hyvä maine maailmalla" tai että "koko suomalaisuus on ruotsinkielisten keksintö" tai että "suomalaiset ovat kolmeneljäsosaa ruotsalaisia".

Artikkelista: Jos haluaa kannustaa jonkun rakentamaan veneen, hänet on saatava kaipaamaan merelle. Meidän on saatava nuoret innostumaan skandinaavisten kielten opiskelusta, koska se avaa aivan uuden maailman, kielikampanjan järjestäjä Halldor Asgrimsson sanoi.

Mikä on se laiva ja mikä on se meri, jota skandinaavisten kielten osaamisella tavoitellaan - nähdäkseni kyse on nimenomaan skandinaavisesta identiteetistä yksilössä ja yhteisössä.

Minulla ei edelleenkään ole mitään skandinaavisuutta vastaan - se ei vain ole ainoa suomalainen identiteetti.

[TK]

Sees:
"Minulla ei edelleenkään ole mitään skandinaavisuutta vastaan - se ei vaan ole ainoa suomalainen identiteetti."

Tai olisiko oikeampaa sanoa, että "skandinaavisuus" ei ole olleenkaan suomalaisten identiteettiin kuuluva elementti. Suurimmalle osalle suomalaisista "skandinaavisuus" pakkoruotsineen on vieras asia, ulkoapäin syötetty asia, jota väen väkisin yritetään iskostaa suomalaiseen, suomenkieliseen identiteettiin. Erittäin huonoin tuloksin.

Suomenkieliset mieltävät itsensä nykyään ensisijaisesti eurooppalaisiksi.

[Sees]

Tai olisiko oikeampaa sanoa, että "skandinaavisuus" ei ole olleenkaan suomalaisten identiteettiin kuuluva elementti.

Sanalla suomalaisuus on käsittääkseni (ainakin) kaksi merkitystä
- valtiollinen (jolloin suomenruotsalaisuus on suomalaisuutta ja moni suomalainen kokee itsensä skandinaaviksi) ja
- jonkinlainen identiteettisuomalaisuus (kokemus siitä, että kuuluu esisijaisesti suomalaiseksi nimettyyn kansaan, jolloin yksilö voi olla suomenkielinen supisuomalainen tai kotoutunut uussuomalainen tai vaikkapa suomalaisuutta painottava suomenruotsalainen).

Jostain syystä tässä kohtaa meillä ei oikein ole yhtenäistä sanastoa.

Liian usein myös skandinaavisuudesta puhuminen on "suvaitsevaista sivistystä" mutta suomalaisuudesta puhuminen lähes "rasistista kiihkoilua". En tiedä, miten tämä ongelma ratkaistaisiin.

[Eero Nevalainen]

Samaan aikaan lähdin tekemään dna-sukututkimusta, joka avasi minulle aivan uuden näkökulman suomalaisuuteen: olemme toki monen asutusaallon ja monen heimon tai klaanin sekoituksia, mutta aivan erilaisia sekoituksia kuin muut Skandinavian asukkaat.

Sehän tässä on myös huvittava ongelma, että moisia geenitaustoja ei käytetä vakavalla naamalla käsittääkseni missään muualla perustelemaan tällaisia asioita -- vielä siltä pohjalta, että "suomalaisia ei ole olemassa" ja että toisaalta geenien mukana olisi tullut jotain länsimaista sivistystä. Ajatus on ihan uskomaton kun sitä miettii.

Mennäänpä jonnekin Keski-Eurooppaan ja sanotaan että teitä ei ole oikeastaan olemassa koska teillä on geenejä sieltä ja täältä...

[TK]

Sees:
"Samaan aikaan lähdin tekemään dna-sukututkimusta, joka avasi minulle aivan uuden näkökulman suomalaisuuteen: olemme toki monen asutusaallon ja monen heimon tai klaanin sekoituksia, mutta aivan erilaisia sekoituksia kuin muut Skandinavian asukkaat."

Geenejä myöten on siis todistettu, että suomalaisilla ei ole mitään tekemistä "skandinaavien" kanssa!

Suomenkieliset eivät tunne juuri mitään yhteenkuuluvuutta "Skandinaviaan" eikä pakkoruotsin opettelu puhuttele eikä kiinnosta suomenkielisiä. Miksiköhän joidenkin on niin kovin vaikea myöntää asian olevan juuri näin ja hyväksyä asia sellaisena, kun se on.

[Sees]

Siis dna-tutkimuksella ei kaiketi yritetä todistaa mitään kansallisuuteen liittyvää. Meillä kaikilla on lukuisia esivanhempien ketjuja, joista päästään toistaiseksi tutkimaan vain äiti- tai isälinjoja, siis linjoja, joissa on vain toista sukupuolta. Näin saadaan kuitenkin jonkinlainen kuva siitä, miten heimot ovat vuosituhansia sitten liikkuneet. Väestöähän oli kaikenkaikkiaan maailmassa aika vähän, esimerkiksi 10 000 vuotta sitten ehkä vain noin 5 miljoonaa ja 2000 vuotta sitten 300 miljoonaa. Arkeologisten tutkimusten, dna-linjojen ja kielitieteen menetelmiä yhdistelmällä yritetään raottaa verhoa menneisyyteen, josta ei ole jäänyt kirjallisia todisteita.

Ei sen paremmin geneettisiä kuin kulttuurisia vuorovaikutuksia voine käyttää kansallisen identiteetin määrittelyyn tai kansallisuuden olemassaolon kieltämiseen, tosin ne antavat oman perspektiivinsä asioihin.

Onhan meille tullut Skandinaviasta paljon vaikutteita ja jonkin verran myös isälinjoja - luonnollisesti, olemme skandinaavien naapureita. Ennen skandinaavisen kulttuurialueen syntyä vaikutteita ja dna-linjoja tuli ilmeisesti germaaneilta etelästä, edelleen 25% suomalaismiehistä kantaa heidän isälinjojaan. Laatokalla eli pari tuhatta vuotta sitten ilmeisesti ugrilaistaustainen heimo, jonka isälinjoja kantaa yli 60% suomalaismiehistä. Saamelaisten historia nivoutuu myös suomalaisten historiaan ja meillä lienee paljon yhteisiä esivanhempia.

Voi olla, että nämä tulkinnat muuttuvat jatkossa. Se on mielenkiintoista ja osa modernin ihmisen halua ymmärtää juuriaan. Mielestäni kullakin suomalaisella tulisi olla vapaus määritellä itse oma suomalaisuutensa - ja tarjolla tulisi olla niin kulttuurista kuin historiallista tietoa siitä, miten erilaiset virtaukset ovat nivoutuneet yhteen.

[TK]

Sees:
"Mielestäni kullakin suomalaisella tulisi olla vapaus määritellä itse oma suomalaisuutensa."

Vapauden siis pitäisi olla lähtökohtana. Yksi tärkeä vapauden alue on kielivapaus. Suomenkielisten suomalaisten, suomalaisten selvän enemmistön, vapautta ei tässä mielessä ole koskaan kunnioitettu. Suomalaisten vapauttaminen määrittelemään itse oma identiteettinsä alkaa pakkoruotsituksen lakkauttamisella. "Skandinaaveilla" ei pitäisi olla mitään tekemistä suomenkielisten suomalaisten kielitarpeiden määrittelyn kanssa.