vapaakielivalinta.fi

Elinkeinoelämän keskusliiton johtajan kannanotto pakkoruotsin lakkauttamisen puolesta on hyvin merkittävä.

Olisiko Henna Virkkusen jo korkea aika herätä todellisuuteen?

Myös HBL:ssa keskustellaan aiheesta:
http://www.hbl.fi/text/inrikes/2010/3/3 ... #kom_skriv

Olen nyt kirjoittanut tuohon HBL:n ketjuun kaksi lauantaiaamun viestiä:

Namnlös 6.3 2010 kl. 8.27
"Vad berättar denna debatt om finlandsvenskar?"
Många av finlandsvenskar lever i drömmen, drömmen att alla finnar skulle lära sig svenska, om dom nu skulle lite försöka, och att hela landet skulle bli lyckligt tvåspråkigt och så småningom en del av enat Norden. Såna drömmar gör ont. Realismen är att finlandssvenskan är ett vackert kulturspråk som talas av 5% minoriteten. Svenskan är inte onödig eller obehaglig men den är inte en del av alla finnarnas identitet. Lite respekt för finnarna ochså.

Namnlös 6.3 2010 kl. 8.19
"Alltså skulle det löna sig för alla att först lära sig svenska för att sedan lära sig en god engelska."
Det här är inte bevisat. Varför vill ni tro på drömmar?
Obligatorisk svenskan måste ha bättre argumenter än "svenskan är bäst för finnar som annas lär sig inte språk". Hur kan ni inbilla er att av slumpen just finnar har råkat till samma området med språket som hjälper att lära sig alla andra språk? Och fast en sån gåva lär sig finnarna inte, ty de är dumma och lata och förstår inte sitt bästa!

Minusta on käsittämätöntä, että ruotsinkieliset unelmoivat ääneen Nordenista ja todistelevat, että suomenkieliset voivat oppia kieliä vain, jos oppivat ensin ruotsin.

Miten ruotsinkieliset voivat pitää suomenkielisiä niin tyhminä, että 40 vuoden pakkoruotsituksen jälkeen emme edelleenkään ymmärrä, miten hyvää ruotsi meille tekee, ja siksi ruotsin pakkoa onkin pakko aikaistaa. Mitä tämä on paitsi unelmointia?

Miten ruotsinkieliset voivat pitää Nordenia maamme aitona ja ainoana oikeana viitekehyksenä? Miten voi Suomen itsenäisyys olla niin kevyesti vaihdettavissa itsenäisyyteen nordborina?

Minun täytyy vielä hioa teoriaani suomenruotsalaisten identiteetistä, sillä näin voimakas skandinaavisuus on jopa minulle yllätys. Täytyy pyrkiä puhuttelemaan jotakuta Norden-henkistä.

Osallistutteko muut HBL:n keskusteluihin?

Ruotsini ei ole niin hyvää, ettenkö tekisi aika gruva fel aina välillä, mutta yritin nyt kuitenkin.

EK:n ehdotusta ei ole kritisoitu, koska on haluttu nähdä vain pakollisen ruotsin poistuminen - ja sehän on ehdotuksen upein osa. Mutta ehdotukseen kuuluu myös kaksi uutta kieltä luokilla 1-6. Tämä on siis vanha "kielellisesti lahjakkaiden" paketti.

Haluan nyt kritisoida EK:n ehdotusta.

Moni tavallinen suomenkielinen lapsi on ongelmissa jo yhden kielen kanssa. Jos kolmannelta alkavassa englannissa on kuutonen nelosella, ei ole mitään järkeä lähteä opiskelemaan uutta kieltä viitosella yhtä aikaa monen muun uuden aineen kanssa (vitosen ops on täynnä - fysiikka, kemia, biologia, maantieto).

Koulukeskusteluissa usein kirjoittavat ne, jotka todistavat, että koko peruskoulu oli tosi helppo, mitään ei tarvinnut lukea. Heillä on ollut lapsina syystä tai toisesta erittäin hyvä muistiinpainamiskyky. Jos hitaammin muistiaan käyttävä saa riittävästi tukea, nopeammat ja hitaammat voivat yläasteen lopussa olla kutakuinkin tasoissa. Se hidas on voinut jopa mennä ohi, koska hän on todennäköisimmin oppinut tekemään töitä koko koulun ajan, kun taas nopea on voinut luottaa muistiinsa. Kyky siirtyä vaativampiin tehtäviin ja vaativammille alueille ei ole ilman muuta niiden kielellisesti nopeimpien yksinoikeus. Siksi ei kannata asettaa kaikille lapsille samoja tavoitteita kielissä.

On arvokas asia, että EK on kiinnittänyt huomiota kapenevaan kielivarantoon. EK ei kuitenkaan omaa erityisopetuksen asiantuntemusta eikä voi laatia koko ikäluokalle sopivaa ehdotusta kieltenopiskelusta. Siihen kannattaa ottaa mallia naapurimaasta, jossa on kamppailtu tuttujen ongelmien kanssa: yhä useammalla on lukivaikeus, hahmottamisen vaikeus tai jokin vieras äidinkieli ja vasta alkeet siinä kielessä, jolla koulu käydään. Otetaan mallia Ruotsista, missä toisen kielen voi valita, mikäli ensimmäinen pitkä kieli on vahva. Muuten valitaan lisää sitä ensimmäistä pitkää kieltä - englantia.

Minua pelottaa se, että opetussuunnitelmien parissa näyttää erityisopetuksen ammattilaisten näkemys olevan kovin harvinainen. Ikään kuin hyväosaiset, keskiluokkaiset suunnittelijat tekisivät suunnitelmia omille keskivertolapsilleen. Se ei toimi. Lahjakkuutta on niin monenlaista.

Suomi + englanti + yksi valinnainen vieras kieli. Kyllä tällainen suomi + kaksi vierasta kieltä on mahdollinen yhdistelmä, kun huolehditaan siitä, että tuntimäärät varsinkaan toisen vieraan kielen kohdalla eivät ole kovin suuret. On kiinnitettävä erityistä huomiota tuntimääriin.

TK kirjoitti:Suomi + englanti + yksi valinnainen vieras kieli. Kyllä tällainen suomi + kaksi vierasta kieltä on mahdollinen yhdistelmä, kun huolehditaan siitä, että tuntimäärät varsinkaan toisen vieraan kielen kohdalla eivät ole kovin suuret. On kiinnitettävä erityistä huomiota tuntimääriin.

Minusta tällaiset päätökset on tehtävä pedagogisin perustein. Siksi pidän Ruotsin mallia vahvenpana: englanti + toinen kieli tai lisää englantia.

Kaksi kieltä on kova paketti monelle pienelle koululaiselle. Kielten sekaantuminen on todellinen vaara, mikäli lapsen kyky omaksua kieliä on vielä heikko. Kannattaako nelosen keväällä kuutosen englannin rinnalle ottaa toista kieltä? Tällä hetkellä kouluissa neuvotaan vanhemmille, että ehdottomasti ei. Miten lapsen omaksumiskyky paranisi sillä, että opetussuunnitelmien perusteet muuttuvat ja se toinen kieli onkin pakollinen?