Huomaatteko mikä lipsahdus kielikeskuksen johtajalta, toisaalta hän sanoo
”Karu totuus on se, että kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti pysty saamaan osaamistaan vaadittavalle tasolle. Me emme pysty auttamaan loputtomiin.”
ja toisaalta hän kiistää kaksi vuotta ruotsin kanssa taistelleen opiskelijan ongelmat
”En tunne tätä yksittäistapausta, mutta voi olla, että joillain ihmisillä on elämässään muita ongelmia, jotka purkautuvat tällä tavalla.”
Pelkästään jo ihmisenä ja oman alansa ammattilaisena hänen tulisi olla kauhuissaan siitä, että ihminen on opiskellut kaikki muut opintoihinsa vaadittavat osiot ja olisi siis naapurimaissa jo valmis - mutta meillä jää ilman paperia, koska ruotsi ei onnistu. Sen sijaan hän kylmän rauhallisesti toteaa, että kaikki eivät yksinkertaisesti pysty saamaan osaamistaan vaadittavalle tasolle.
Ja kun tällainen tapaus sitten kertoo oman kokemuksensa, tämä ihminen ja ammattilainen kääntääkin selkänsä, kieltää koko tilanteen ja antaa ymmärtää, että opiskelijalla täytyy olla muita ongelmia, jotka purkautuvat tällaisena kritiikkinä.
Meidän kielipolitiikkamme pakottaa ihmiset tällaiseen järjen ja myötätunnon puutteeseen.
Monilla on vaikeuksia saada ruotsinsa suoritettua. Kaikilla tasoilla.
Näistä vinoutumista saadaan silloin tällöin tietoa myös esiin, mutta se häivytetään nopeasti.
- Opettajalehdessä peruskoulun erityisopettajan, erityispsykologin ja kielten lehtorin kannanotossa todettiin, että
"opetuksen ja oppimisen ammattilaisina tuntuu vääryydeltä sisällyttää ruotsin opiskelu väkisin opinto-ohjelmaan, kun näille tunneille olisi hyödyllisempääkin käyttöä. --- Mikä pahinta: nähdä nuoren kamppailevan mahdottoman edessä ja lopulta lyövän hanskat tiskiin koko koulun suhteen."
- Oppilaat, joilla on kiitettävät numerot matemaattisissa aineissa mutta ongelmia kielissä jättävät yleensä lukion väliin, kielilahjakkaat taas menevät lukioon matikan ongelmista huolimatta. Kuitenkin samalla ruotsinkurssilla sitten istuvat peruskoulusta kutosella tullut ja kympin ruotsinlukijat. Jo lukiossa moni jää lakkia vaille ruotsin takia. Osalle kielellisiä haasteita omaavista viiden kurssin suorittaminen hyväksytysti on mahdotonta. Erityisopetusta ei lukioissa ole vaan opiskelijat patistetaan kallisiin yksityisopintoihin, kun ruotsi ei suju.
- Satakunta-lehdessä oli kuvattu paikallisen ammattikorkean tilannetta:
"opiskelijoista vain murto-osa selviytyy ruotsin kielen opinnoista ilman tukiopetusta. Heikon lähtötason omaaville opiskelijoille ruotsin kurssi aiheuttaa runsaasti lisätöitä ja vaikeuttaa usein myös valmistumista. Valmentavat kurssit lisäävät myös ammattikorkeakoulujen opetuskustannuksia. --- Erityisen hankala tilanne on tekniikan alalla, jossa opiskeleville insinöörin aluille on pakko järjestää jopa kolme valmentavaa opintojaksoa ennen varsinaiselle kurssille osallistumista --- tukiopetusjaksoilla käydään läpi koko lukion oppimäärä, eli työmäärä on suuri."
- Tutkiva amk-ruotsinope kirjoittaa työstään osana kyselytutkimustaan: "Suuri osa opiskelijoista on tyytymätön nykyiseen järjestelyyn. Turhautuminen näkyy opiskelijoiden käytöksessä ja puheissa. Tilanne on usein sietämätön myös ruotsin opettajalle, koska ruotsia vastustavan opiskelijan ajatukset, sanat ja teot näkyvät oppitunnilla selvästi. Hänen on oltava henkisesti vahvempi kuin ne opettajat, joiden aineista yleisesti pidetään, joita ei kyseenalaisteta eikä kritisoida."
Mikä on tämä järjetön oppiaine, jonka opetus karsii erilaisia oppilaita, joka on raskas niin opettajille kuin opiskelijoille, joka unohdetaan pian koulutuksen jälkeen?
Vapautuksia ruotsista ei saa sen paremmin maahanmuuttajanuori, oppimisvaikeusdiagnoosin omaava kuin kymmenen vuotta sitten koulunsa päättänyt ja sen vähäisen ruotsinsa täysin unohtanut.
Tällaista pakkopalvelukielijärjestelmää ei ole missään muussa maassa, ei Sveitsissä, ei Irlannissa, ei Kanadassa... Pakkovirkakieltä kaikille akateemisille ei tunneta muualla!