ANNETAAN MARKKINOIDEN HOITAA KIELIVALINNAT
Lähetetty: 06.01.2010 18:45
HBL antaa melko paljon tilaa myös pakkoruotsin vastaisille mielipiteille. Tänään 6.1. helsinkiläinen kauppatieteen tohtori Pekka Lehtonen kirjoittaa Debatt-sivulla:
"...Kansainvälisestä taloudellisesta näkökulmasta ns. pakkoruotsilla on melko pieni merkitys. Suomenkielinen enemmistö on kiltisti uhrannut opiskelutunteja yhteiselle utopialle kaksikielisyydestä.
Henkilökohtaisesti olen nauttinut ruotsista eniten, kun olen oppinut tuntemaan Helsingin paikannimiä alkuperäisessä muodossaan ja myös muita historiallisia faktoja Suomesta. Pohjoismaisessa seminaarissa kaksi kuukautta sitten käytiin koko seminaari läpi ilman yhtäkään esitystä pohjoismaisella kielellä; kaikki tapahtui englanniksi kuten kaikissa aikaisemmisakin seminaareissa.
Meidän täytyy nyt nyt alkaa ajatella Suomen strategisia resursseja ja käyttää niittä optimaalisesti hyväksemme tietoportoflion kehyksissä. Suomen strateginen resurssi ovat ilman muuta 300 000 ruotsinkielistä kansalaista. He voivat kommunikoida sujuvasti toisten pohjoismaalaisten kanssa, jos tarvitsemme sujuvaa ruotsia yhdistettynä muuhun kompetenssiin. He voivat myös helposti sopeutua sukulaiskieliin kuten englantiin. Ja käytännössä järjestelmä on aina toiminut niin.
Henkilöille joiden äidinkieli on suomi asia on toisin. Heille on vaikeampaa oppia erinomaista ruotsia tai englantia, joka on lingua franca kansainvälisessä kommunikaatiossa. Suomen talous täytyy suunnata ja muuttaa palvelukeskeiseksi sekä kotimarkkinoilla että kansainvälisesti.
Molemmissa tapauksissa suomalaisen täytyy pystyä palvelemaan yhä enemmän vierailla kielillä, ennen kaikkea englanniksi ja useilla muillakin kielellä. Meillä on myös venäläinen ja muita vähemmistöjä ja heidän reurssinsa käytettävinä. Suomen täytyy optimoida älylliset resurssinsa ja hyväksyä olevansa monikulttuurinen ja monikielinen maa. Optimoinnissa suomenkielistä enemmistöä ei rasitettaisi pakkoruotsilla koulussa, vaan annettaisiin markkinoiden hoitaa kielivalikoima koulussa ottaen huomioon äidinkieli ja yksilön suuntautuneisuus. Tietysti kielten tarjonta pitää järjestää tarkoituksenmukaisesti.
Optimointi johtaisi tasapainoon, jossa suomenkieliset ja ruotsinkieliset kansalaiset käyttävät hyväksi suhteellisia etujaan Suomen hyväksi. Niin yksinkertaista se on: ajatelkaa taloudellisesti!
"...Kansainvälisestä taloudellisesta näkökulmasta ns. pakkoruotsilla on melko pieni merkitys. Suomenkielinen enemmistö on kiltisti uhrannut opiskelutunteja yhteiselle utopialle kaksikielisyydestä.
Henkilökohtaisesti olen nauttinut ruotsista eniten, kun olen oppinut tuntemaan Helsingin paikannimiä alkuperäisessä muodossaan ja myös muita historiallisia faktoja Suomesta. Pohjoismaisessa seminaarissa kaksi kuukautta sitten käytiin koko seminaari läpi ilman yhtäkään esitystä pohjoismaisella kielellä; kaikki tapahtui englanniksi kuten kaikissa aikaisemmisakin seminaareissa.
Meidän täytyy nyt nyt alkaa ajatella Suomen strategisia resursseja ja käyttää niittä optimaalisesti hyväksemme tietoportoflion kehyksissä. Suomen strateginen resurssi ovat ilman muuta 300 000 ruotsinkielistä kansalaista. He voivat kommunikoida sujuvasti toisten pohjoismaalaisten kanssa, jos tarvitsemme sujuvaa ruotsia yhdistettynä muuhun kompetenssiin. He voivat myös helposti sopeutua sukulaiskieliin kuten englantiin. Ja käytännössä järjestelmä on aina toiminut niin.
Henkilöille joiden äidinkieli on suomi asia on toisin. Heille on vaikeampaa oppia erinomaista ruotsia tai englantia, joka on lingua franca kansainvälisessä kommunikaatiossa. Suomen talous täytyy suunnata ja muuttaa palvelukeskeiseksi sekä kotimarkkinoilla että kansainvälisesti.
Molemmissa tapauksissa suomalaisen täytyy pystyä palvelemaan yhä enemmän vierailla kielillä, ennen kaikkea englanniksi ja useilla muillakin kielellä. Meillä on myös venäläinen ja muita vähemmistöjä ja heidän reurssinsa käytettävinä. Suomen täytyy optimoida älylliset resurssinsa ja hyväksyä olevansa monikulttuurinen ja monikielinen maa. Optimoinnissa suomenkielistä enemmistöä ei rasitettaisi pakkoruotsilla koulussa, vaan annettaisiin markkinoiden hoitaa kielivalikoima koulussa ottaen huomioon äidinkieli ja yksilön suuntautuneisuus. Tietysti kielten tarjonta pitää järjestää tarkoituksenmukaisesti.
Optimointi johtaisi tasapainoon, jossa suomenkieliset ja ruotsinkieliset kansalaiset käyttävät hyväksi suhteellisia etujaan Suomen hyväksi. Niin yksinkertaista se on: ajatelkaa taloudellisesti!
