Kaksikielisyys ja pakkoruotsi ovat eri asioita

[Pro et contra]

Visa Kurki Turusta kirjoittaa HBL:ssä 6.12:

"Tavallinen argumentti suomenkielisten koulujen pakollisen ruotsin opetuksen puolesta on, että se takaa ruotsinkielisen palvelun. Näin on väittänyt mm. Foktingetin puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson useissa yhteyksissä. Argumentilla on heikot perusteet, jos niitä on lainkaan. Pakkoruotsilla ja Suomen kaksikielisyydellä on tuskin mitään tekemistä keskenään.

Perustuslaki ja kielilaki takaavat palvelun ruotsiksi. Mitä se tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, että myymälässä saa kuulla "Välkommen åter"? vai ennemminkin oikeutta käyttää ruotsia tuomioistuimessa ja kun hoitaa asioita viranomaisten kanssa? Jos vastaus on jälkimmäinen, pakkoruotsi ei ole ratkaisu. Näitä asioita hoitavat tämän päivän Suomessa ruotsinkieliset tuomioistuimet ja virastojen osastot - suomenruotsalaiset palvelevat toisiaan. Niissä harvoissa tapauksissa, joissa suomenkielinen on todella oppinut hyvää ruotsia se johtuu motivaatiosta. Hän olisi luultavasti joka tapauksessa valinnut ruotsin opiskelun koulussa myös ilman pakkoa.

Kuinka usein suomenruotsalainen saa kunnollista palvelua ruotsiksi suomenkieliseltä varsinaisten ruotsinkielisten alueiden ulkopuolella? Täytyykö jokaisen suomenkielisen Uudestakaupungista Tohmajärvelle lukea ruotsia, jotta voitaisiin joskus saada kuulla "vassokuu"? Tervehdykset ja kohteliaisuudet voisi oppia ruotsiksi kahdessa viikossa; ne eivät vaadi kuutta vuotta pakollista ruotsia.

Palvelu ruotsiksi juridisissa tai lääketieteellisissä asioissa on sitä vastoin käytännöllinen mahdottomuus useimmille suomenkielisille. Siksi myös virkamiesruotsi on valitettavasti useimmissa tapauksissa kuollut kirjain.

En kiistä ruotsinkielisten kielellisiä oikeuksia tai esim. kielikiintiöitä lääkäri- ja juristikoulutuksessa. Ne ovat välttämättömiä, jotta voitaisiin taata ruotsinkielinen palvelu. Pakkoruotsi sen sijaan luo katkeruutta ja heikentää sitä paitsi mahdollisuuksia lukea toisia kieliä, mm. todella uhattua vähemmistökieltämme saamea."

[TK]

Kaksikielisyydestä puhuttaessa pitäisi aina muistaa, että kaksikielisyys voi olla erittäin monimuotoista. Suomessa yksilö voi olla kaksikielinen ainakin lähes kahdella sadalla erilaisella kieliyhdistelmällä: suomi + joku Suomessa puhutuista lähes kahdesta sadasta äidinkielestä.

Kaksikielisyys on yksilöllinen ominaisuus, ei ylhäältä valtiovallan käskyllä toteutuva ominaisuus. Yksilöistä ei voi väkipakolla tehdä "kaksikielisiä". Sellainen ei yksinkertaisesti onnistu.

Pakkoruotsi taas on pelkkä valtapolitiikan väline ja suomenkielisten kyykyttämistapa. Pakkoruotsille ei ole olemassa lakiin eikä yleiseen oikeustajuun pohjaavia perusteita.