vapaakielivalinta.fi

Olette varmaan huomanneet miten Hesari tuottaa meille tekstiä jossa toimittaja "ottaa itseään niskasta kiinni", laiska lusmu kun on, ja tekee sitten ihan vaan asennetta muuttamalla jotain. Puhuu vaikka parisuhteessaan sitten ruotsia, vaikka väkisin. Kielten opinnoissa sentään on opiskeltu venäjää ja saksaa, mutta artikkeli olisi ihan yhtä hyvin voinut olla se perusmuotoinen "ruotsiakin voi oppia, jos on ennakkoluuloton ja jaksaa tehdä edes vähän töitä"-teksti.

Tapa millä meitä moititaan emotionaalisiksi ja epäasiallista argumentaatiota käyttäviksi noin yleisesti ottaen, ja toisaalta se tapa millä pakkoruotsia puolustetaan ihan vain jättekiva-mielikuvamarkkinoinnilla, on outo. Tottakai jos haluan tehdä jotain, niin teen sen. Jos en halua tehdä jotain, syynä ei ole aina kovapäisyys ja laiskuus ja tyhmyys ja se että kokisin jotain eläimellistä, vaistonvaraista pelkoa tuntematonta kohtaan. Tunnustan, etten harrasta ruotsin opiskelua iltaisin vapaa-aikanani, ja että se on minusta ihan ok! Taustalla ei ole mitään asenneongelmaa, vaan vain se, että valitsen, etten tee niin.

Hesaria ei enää millään voi pitää puolueettomana sanomalehtenä. Hesarin yhteistyö svenska nu:n kanssa ruotsalaisuuden päivän järjestämisessä osoittaa selvästi, minkä kieliryhmän lobbaajaksi lehti on nyt avoimesti ryhtynyt, puoliavoimestihan hs on jo aiemmin ollut pakkoruotsituksen puolestapuhuja.