SUOMESSA ON SIIRRYTTY MONIKIELISYYDEN AIKAAN

[Pro et contra]

Entinen kieltenopettaja Annamari Jukko kirjoitti HS:ssä 22.10:

"Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja Pentti Hyttinen ehdotti Sunnuntaidebatissa (HS 18.19) pakkoruotsin tilalle vaihtoehdoksi pakkovenäjää.
Entisenä kieltenopettajana olen sitä mieltä, että osalle peruskoulun oppilaista pakkoenglanti riittäisi aivan hyvin.
Ruotsin kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi monipuolistaisi suomalaisten kielivalikoimaa.Tarvitaan sekä suomen, ruotsin että venäjän kieltä taitavia ihmisiä, jotta Suomen historian eri vaiheita voidaan tulkita kullekin aikakaudelle. Kauppa- ja kulttuurivaihtoon tarvitaan monia muitakin kieliä taitavia.
Suomen maaperällä kaksikielisyyden aika on auttamatta ohi. On siirrytty monikielisyyden aikaan. Virkamiehet tai palvelualojen henkilöstö eivät enää tarjoa palvelujaan vain suomeksi ja ruotsiksi vaan harkinnanvaraisesti asiakkaalle sopivalla kielellä kuten englanniksi tai venäjäksi. Sama koskee opasteita, jotka ovat tarvittaessa vain esimerkiksi venäjänkielisiä.
Kiitos maahanmuuton, suomalaisten ulkomaankomennusten ja kielikylpykoulujen, Suomeen on hyvää vauhtia kasvamassa moni(äidin)kielinen väestö.
Jotta kansalaisille voidaan taata tasa-arvoinen kohtelu, myös suomen ja ruotsin kieltä koskevia lakeja on vähitellen muutettava kuten ylioppilastutkinon uudistuksssa tehtiin. Palvelu omalla kielellä paranee eli suomalaisten välinen tasa-arvo lisääntyy, jos peruskoululaiset voivat halutessaan aloittaa ruotsin sijasta esimerkiksi venäjän opiskelun.
Ruotsinkielisiä. jotka ovat viettäneet koko elämänsä ruotsin- tai kaksikielisessä kunnassa, tulee toki edelleen autta selviämään kielellisesti oman kuntansa ulkopuolellakin. Sama koskee suomenkielisiä, jotka kielitaidottomina haluavat muuttaa ruotsinkieliseen kuntaan.
Yhteiskunnalle on edullisempaa ylläpitää suomenkielisissä kunnissa ruotsinkielistä tulkkireserviä viittomakielen tulkkien tavoin kuin pyrkiä opettamaan jokaiselle suomalaiselle ruotsia. Tulkkien käyttö takaisi myös kielitaidon tason.
Itäsuomalainen virkamies -ja tässä tapauksessa Itäs-Suomi alkaa Lahdesta - kohtaa harvoin yhtään ruotsinkielistä. Jos hän parikymmentä vuotta peruskoulun päättämisen jälkeen tapaa ensimmäisen ruotsinkielisen asiakkaan, kielitaito on jo ruostunut.
On järjetöntä tuhlausta syytää ruotsinkielisten palvelemiseen tarkoitettuja miljoonia näennäiskielitaidon luomiseen Itä-Suomessa."

Mielipiteen yhteydessä on kuva ja sen yhteyteen on poimittu verkosta neljä samanhenkistä lausumaa. Hyvä Hesari!

[TK]

Suomi on suomenkielinen maa, jossa on useita erilaisia kielivähemmistöjä. Ruotsinkieliset ovat vain yksi kielivähemmistö muiden kielivähemmistöjen joukossa.

Suomi on selvästi sekä yhden selvän pääkielen - suomen kielen - maa että samanaikaisesti monikielinen maa. Suomen kutsuminen "kaksikieliseksi" maaksi on nykyisellään silkkaa valehtelemista.

[Eero Nevalainen]

Nyt kun vielä saataisiin esille niinkin kerettiläisiä mielipiteitä, että noiden monikielisyys-pragmaattisuus-näkökohtien ohella on myös olemassa semmoinen pikku juttu kuin suomenkielisten äidinkielelliset oikeudet... se, että niissä ei ole mitään pahaa, ja että olettamat meidän tarkoitushakuisen ruotsinkielistämisemme siunauksellisuudesta ovat ihan yhtä ongelmallisia kuin vastaavat pyrkimykset mitä tahansa muuta kieltä puhuvaa väestöä kohtaan.

Mutta olen varmaan paha natsi-nationalisti jos moista menen ääneen sanomaan. Surut voisivat loukkaantua

Mutta hyvä teksti, ei siinä mitään.

[Sees]

Kyllä on viisas nainen osannut valita sanansa hyvin.
Ruusuja!

[Suomalainen]

Mikäli edes ehdottaa englantia opiskeltavan ainoana vieraana kielenä niin saa kuulla olevansa ahdasmielinen kieltenvihaaja joka ei ymmärrä Suomen parasta. Fakta on että monelle englanti on ainoa tarpeellinen kielitaito jota elämässään tulee tarvitsemaan äidinkielensä lisäksi, näistäkin on osa joka ei tarvitse edes sitä englantia. Puurot ja vellit menevät sekaisin siinä vaiheessa kun sekoitetaan yksilön tarpeet yhteiskunnan tarpeisiin ja se näyttää olevan myös pakkokielien puolustajan tarkoitus.

[Sees]

Suomalainen: "Mikäli edes ehdottaa englantia opiskeltavan ainoana vieraana kielenä niin saa kuulla olevansa ahdasmielinen kieltenvihaaja joka ei ymmärrä Suomen parasta. Fakta on että monelle englanti on ainoa tarpeellinen kielitaito jota elämässään tulee tarvitsemaan äidinkielensä lisäksi"

Tämä on minullekin se todellinen mysteerio.

Tiedän, etteivät esimerkiksi ollenkaan kaikki opettajat, edes kieltenopettajat, pidä muita kuin englantia välttämättömänä kaikille, mutta on täysin mahdotonta sanoa tätä julkisesti, jos on koulussa töissä.

Ilmeisesti myös muiden on mahdotonta sanoa tätä julkisesti. Mitä tämä tarkoitaa?

[Sees]

Viime viikolla todettiin, että suomalaiset osaavat Euroopan toiseksi eniten vieraita kieliä.

Tällä viikolla todettiin, että suomalaisten kielitaito on liian kapea, siis osuu liian harvoihin kieliin.

Ja tänään Hesarissa tulkitaan kirjamessujen satoa siten, että suomalaiset saavat liian vähän tutustua maailmaan omalla kielellään:

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Tu ... 5250275921

Melkoinen karuselli!

[Eero Nevalainen]

Joo, ei tästä oikein ota selkoa.

Pidin kyllä tuosta artikkelista, kerrankin asioita katsotaan myös tältä kantilta, eikä vain syyllistetä suomenkielisiä siitä, että emme osaa ymmärtää maailmaa muiden ihmisten kielillä -- erityisesti ruotsiksi...

[TK]

Pro et contra:Entinen kieltenopettaja Annamari Jukko kirjoitti HS:ssä 22.10:

"Entisenä kieltenopettajana olen sitä mieltä, että osalle peruskoulun oppilaista pakkoenglanti riittäisi aivan hyvin.
Ruotsin kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi monipuolistaisi suomalaisten kielivalikoimaa.

Suomen maaperällä Suomeen on hyvää vauhtia kasvamassa moni(äidin)kielinen väestö.

Yhteiskunnalle on edullisempaa ylläpitää suomenkielisissä kunnissa ruotsinkielistä tulkkireserviä viittomakielen tulkkien tavoin kuin pyrkiä opettamaan jokaiselle suomalaiselle ruotsia. Tulkkien käyttö takaisi myös kielitaidon tason.
On järjetöntä tuhlausta syytää ruotsinkielisten palvelemiseen tarkoitettuja miljoonia näennäiskielitaidon luomiseen Itä-Suomessa."


Tässä on hyvin tiivistettynä Suomen kielipolitiikan perusasioita. Montako kertaa näitä täytyy toistaa ennen kuin politiikot heräävät huomaamaan ne?