Lindqvist ja "Suomi on ruotsalainen"-retoriikka

Tähän foorumiin voi liittää lehtien kielipoliittisia kirjoituksia.
Viesti
Julkaisija
Eero Nevalainen
Viestit: 1388
Liittynyt: 17.11.2008 23:14
Paikkakunta: Nurmijärvi
Viesti:

Lindqvist ja "Suomi on ruotsalainen"-retoriikka

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja Eero Nevalainen » 11.09.2013 13:49

http://yle.fi/uutiset/ruotsalaishistori ... en/6825503

Tämä kaveri on kyllä hyvä esimerkki siitä miten hän näkee vain ruotsalaisuuden, ruotsalaisuuden ehdoilla. Mitä sitten jos me eristymme "Pohjoismaista" kielen takia? Ehkä ne Pohjoismaat pitää sitten määritellä uusiksi tai sietää sitä, että täällä on suomenkielisiä suomalaisia?

Ja mikä ihme se on se yhteinen kieli jolla on helppoa kommunikoida? Ehkä hänelle, mutta en minä ole koskaan kokenut että minulla ja hänellä olisi yhteistä kieltä...

NRR
Viestit: 9797
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Lindqvist ja "Suomi on ruotsalainen"-retoriikka

#2 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 11.09.2013 14:29

Tässä suorat lainaukset tekstistä:

"Ilman Suomea ei olisi nykyisen kaltaista Ruotsia eikä nykyisen laista Suomea ilman Ruotsia"
"Suomen on syytä vaalia ruotsin kieltä. Jos ruotsin kielen opetusta Suomessa vähennetään, Suomi eristyy muusta Pohjolasta. Suomessa kuitenkin halutaan, että Suomea pidetään Pohjoismaana."
"Meidän on Pohjoismaissa niin helppo kommunikoida yhteisellä kielellä."
"Se on jopa koomistakin joskus. Puhutaan esimerkiksi ylpeästi jääkiekosta ja Suomen leijonasta, mutta sehän on ruotsalainen leijona. Juhana III piirsi sen olleessaan herttuna Suomessa ja asuessaan Turun linnassa."

Nämä ovat siis syitä pakkoruotsille!

- Historia olisi ollut toisenlaista, jos joko ruotsalaiset tai suomalaiset olisivat puuttuneet - puhumattakaan miten paljon olisi muuttunut, jos suomalaiset ja ruotsalaiset olisivatkin eläneet Japanissa.
- Pohjoismaaihin voi kuulua vain, jos osaa skandinaaviskaa - miksi yksi kieli, yksi mieli nyt on kaikkein kauneinta?
- Ruotsalaisnuoret kommunikoivat tanskalaisten kanssa skandinaaviskalla - sehän ei pidä edes paikkaansa!
- Suomen leijonakin puhuu ruotsia.

Ei tästä jää muuta kuin ikävä maku siitä, että jotkut todella ovat nationalismin hurahduttamia eivätkä pysty katsomaan nykyisyyttä avoimin silmin ja kunnioittamaan toisten kykyä tehdä päätöksiä oman elämänsä suhteen.

NRR
Viestit: 9797
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Lindqvist ja "Suomi on ruotsalainen"-retoriikka

#3 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 11.09.2013 14:42

Kaiken huippu: Edelleenkään suomenkielisellä puolella ei voi kommentoida uutisia.

Kenelle lähettää kiitokset tästä linjauksesta?

NRR
Viestit: 9797
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Lindqvist ja "Suomi on ruotsalainen"-retoriikka

#4 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 11.09.2013 17:22

Vuoden 2012 alussa kerrottiin, että kahdeksanosainen sarja "Kaikki Suomessa on ruotsalaista" on tulossa 2013. Silloin ruotsinkielinen Pixel haastatteli ohjelman tekijää Antti Seppästä, joka vastaili ruotsinkielisessä ohjelmassa ruotsinkielisiin kysymyksiin - suomeksi. Kysyttiin, provosoituuko nyt osa suomalaisista. Varmaan osa provosoituu, mutta Ruotsin vaikutus on ollut niin iso, ettei sitä käy kieltäminen, vastasi tekijä muttei halunnut patistettunakaan arvailla syytä siihen, miksi suomalaisten on niin vaikea hyväksyä tämä asia. Ohjelman kerrottiin olevan tilattu, rahoittajia Yle, Kulturfonden, Kirkon mediasäätiö, Åbo Akademi ja suomalaisruotsalainen kulttuurirahasto.

Tämän vuoden alussa ohjelma sitten esitettiin. Se oli ilmiselvä tilattu pamfletti, mutta eturivin toimittajat nimesivät sen mainioksi historiaohjelmaksi.

Tässä pätkiä aiemmasta keskustelusta "Suomi on ruotsalainen" -ohjelmasarjan tiimoilta

Opiskelija tällä palstalla 08.01.2013:
Käsittämätöntä. Ja nyt on vuosi 1973 vai? Tilattua propagandaa, ei mitään muuta. Ennen oli "Näin naapurissa" ja nyt on "Suomi on ruotsalainen".

YLE toteuttaa luvattua strategiaansa, jossa ruotsin kieltä tullaan vahvistamaan "ei pelkästään ruotsinkielisillä alueilla, vaan koko Suomessa", halusimmepa sitä tai emme. Ylellä on ihan strategiajohtajakin, nimeltä Gunilla Ohls.
Svenska Ylessä kommentti:
Mary Gestrinille ja Lauri Kiviselle
Inlagt av Avoimet kysymykset (ej verifierad) 18.01.2013 - 13:08

Tämän ohjelmasarjan --- maksajat löytyvät Rkp:n rahasto- ja säätiötaholta. Svenska kulturfonden, Åbo Akademi, Hanaholmenin suomalaisruotsalainen kulttuurirahasto..ja vielä muita, mitä niitä stiftelsejä onkaan. On päivänselvää kaikille, jotka lukevat ohjelmien lopussa(tosin hyvin nopeasti) menevät tuottajien, maksajien nimet, että kyseessä olevat ohjelmat ovat Rkp:n hanke. Ja mikä on niiden tarkoitus?

Ei mikään muu kuin "muuttaa suomenkielisten negatiivinen asenne pakollista ruotsia kohtaan myönteiseksi". Sama tavoite on Svenska.nu:lla, joka myös on Hanaholmenin rkp-piirissä.

Kyse ei ole objektiivisesta historiadokumenteista eikä asiaohjelmasta, vaan yhden poliittisen puolueen Yleen maksamasta - niin, propagandasta. Ohjelman tyyli on "sivistynyttä leikkivää vitttuilua" suomenkielisille, valikoitua kollaasia kielipoliittisiin tarpeisiin.

--- Miksi keskustelua ei sallita sen kielisellä kanavalla, jolla ohjelmat esitetään? Miksi ruotsinkielisellä puolella, täällä, on laajat keskustelut, joihin voi osallistua vain se, joka ymmärtää kommentin lähettämisessä vaaditun ruotsinkielisen kysymyksen ja pystyy vastaamaan siihen ruotsiksi?

Suomenkielinen voi siten keskustella omasta kielipolitiikastaan Yle:ssä vain, jos osaa pakkoruotsia!

Yle:n johto on vastuussa kielipoliittisista linjauksisat Yle:ssä. Suomenkieliset maksavat sen toiminnan.
pentti tällä palstalla
Minuakin ihmetyttää, mistä näissä viimeaikaisissa tapahtumissa perimmältään on kysymys? Ensin aikaistettiin ruotsin opetusta, sitten tuli tämä ihmeellinen kansalliskielistrategia ja nyt nämä propagandistiset ohjelmasarjat ruotsalaisuudesta ja vielä ehdotus puolustusliitosta Ruotsin kanssa. Minun mielessäni tämä ruotsittaminen vertautuu takavuosien neuvostoystävyyden tuputtamiseen kansalle. Yhtymäkohtia on useita: eliitin toiminta yhtenäisenä rintamana (kaikki hokevat samoja iskulaiseita), äänekkäiden toisinajattelijoiden vaimentaminen ja leimaaminen, ja käytettyjen perusteiden valheellisuus ja epäuskottavuus.
NRR 7.6.2013:
Oleellinen vedenjaka kielikeskustelussa oli mielestäni tämä "Suomi on ruotsalainen" -ohjelma.

Ohjelmasta on tasan kaksi arviota: toisille se oli hyvä asiaohjelma, jota 'äärifennot' eivät suostu hyväksymään, toisille taas samaan aikaan pyörinyt "Kuninkaittemme jalanjäljissä" oli hyvä asiaohjelma ja tämä "Suomi on ruotsalainen" huonoa propagandaa, pamfletti yksipuolisen historiatulkinnan ja perusteettoman pakkoruotsin puolesta.

"Suomi on ruotsalainen" oli tietoisesti tehty ärsyttämään, koska se kuvaa Suomen suomenruotsalaisen nationalismin silmin (sinänsä yksi mahdollinen tapa tulkita historiaa) väittäen kuvaa puolueettomaksi. Sen nimivalinta oli tietoisen provosoiva, ja sitä markkinoitiin jo alkujaan ohjelmana, joka varmasti ärsyttää monia.

Ohjelma siirsi myös kielikeskustelun painopisteen nykyisten opiskelijoiden oikeuksista menneisyyden tulkintaan ja menneisyydelle rakennettuun identiteettiin. Tämä jälkimmäinen keskustelu on haastava ja raastava, koska siinä lähtökohtana on suomalaisuuden kieltäminen (= "suomalaisuus" on illuusio, jolla yritettiin estää venäläistyminen) ja yritykset vastata tähän on helppo leimata äärifennojen vaaralliseksi nationalismiksi.

Ohjelman myötä siis kielikeskustelua siirrettiin järkevästä koulutuspolitiikasta nationalismiin. Tämä on tappio vapaammalle kielivalinnalle, koska se antaa luvan ohittaa selkeät ja todelliset perusteet vapaammalle kielivalinnalle ja keskittyä leimaamaan kielivapauden kannattajat jonkun (lähes väistämättä) provosoituvan äärityypin takia.

Ehkä tämä identiteettikeskustelu on kuitenkin pakko käydä. Toivotaan, että se kääntyy vielä hedelmälliseksi.

NRR
Viestit: 9797
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Lindqvist ja "Suomi on ruotsalainen"-retoriikka

#5 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 11.09.2013 17:48

Kun käännytään tuijottamaan historiaan, suljetaan silmät kansainvälistymiseltä ja monikulttuurisuudelta, ne on meillä siivottu pois keskusteluista. Huoli kotikielten ja suomen osaamisesta on työnnetty syrjään, vain kaksikielisyydestä ollaan virallisesti huolissaan ja siihen satsataan. Kuitenkin monikulttuurisuuden haasteet tulevat väistämättä muuttamaan kouluja ja erityisesti kieliohjelmia. Matemaattisten aineiden aliarviointiinkaan ei olisi varaa.

Ajallaan historiatulkinnat palaavat uomiinsa. Geneettiset kartat kertovat historiastamme, joka ei tee meistä ruotsalaisia tai saamelaisia tai venäläisiä tai baltteja. Ne kertovat silti monista yhteyksistä lähialueiden kansoihin läpi aikojen.

Mutta mitä on tapahtunut tämän maan tiedonvälityksen vapaudelle ja demokratialle? Jäivätkö ne kehittymättä suomettumisen jälkeen? Eikö yksikään toimittaja nouse ihmettelemään, mitä tällaiset Lindqvistit, jotka ovat kotonaan debateeramassa Ruotsin prinsessojen ja prinssien nimistä, sotkeutuvat suomalaisten ja uussuomalaisten lasten kieliopintoihin.

Voisiko joku kysyä tältä Lindqvistiltä, paranisiko ruotsalaisten maahanmuuttajien, erityisoppilaiden ja taviskoululaisten opintomenestys sillä, että historian kunniaksi heille mätkäistäisiin pakkosuomi läpi koulupolun aina yliopistotutkintoja myöten.

Voisiko joku kysyä ylipäätään, onko Norden sellainen yhden kielen ja yhden mielen yhteisö, jollainen Suomi ei saa olla. Onko Norden yhtä kuin skandinaavien valtakunta? Ja millä kielellä ne tanskalaiset ja ruotsalaiset nuoret taas keskustelivatkaan keskenään?

TK
Viestit: 2513
Liittynyt: 19.11.2008 01:26

Re: Lindqvist ja "Suomi on ruotsalainen"-retoriikka

#6 Lukematon viesti Kirjoittaja TK » 12.09.2013 15:26

Osaako Lindqvist suomea? Suomen todellisesta kielitilanteesta Lindqvist ei ainakaan tunnu tietävän mitään.

TK
Viestit: 2513
Liittynyt: 19.11.2008 01:26

Re: Lindqvist ja "Suomi on ruotsalainen"-retoriikka

#7 Lukematon viesti Kirjoittaja TK » 14.09.2013 11:46

Hesarissa on tänään pieni uutinen (14.9./C9), jossa kerrotaan kirjailija Linqvistiltä ilmestyneen kirjan "När Finland var Sverige".

Ruotsalaismielisille ilmaisu "Suomi on ruotsalainen" on ilmeisen riittämätön ilmaisu. Lipponen esim. on joissain yhteyksissä puhunut avoimesti suomalaisista "itäruotsalaisina". Eikä tässä oikeastaan puhuta pelkästään menneisyydestä, vaan myös nykyisyydestä. Ruotsalaisnationalisteille Suomi ilmeisesti näyttäytyy yhä "Ruotsina", Ruotsin osana, Ruotsin maakuntana.

NRR
Viestit: 9797
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Lindqvist ja "Suomi on ruotsalainen"-retoriikka

#8 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 02.11.2013 09:55

Tänään 2.11.2013 Hesarissa professori Henrik Meinander esittelee Lindqvistin kirjaa: "valistustyötä", "sutjakkaasti", "verevästi".

Herman Lindqvist kirjoittaa sutjakkaasti ajasta, jolloin Suomi on Ruotsi

Herman Lindqvist valistaa verevästi yhteisestä historiastamme

När Finland var Sverige
Herman Lindqvist
Laji: Tietokirjat, historia
Kustantaja: Bonniers

Niin Suomessa kuin Ruotsissakin valitetaan usein, etteivät kansalaiset tiedä juuri mitään maiden yhteisestä historiasta ennen vuotta 1809.

Tämä pitää pitkälti paikkansa. Taivastelun syynä on kummankin maan tarve ylläpitää tietoisuutta yhteisestä menneisyydestämme. Se selittää Suomessa parhaiten, miksi me itäisestä sijainnistamme huolimatta olemme niin läntinen kulttuuri. Ruotsissa tämä taas on helpoin ja ymmärrettävin tapa kuvata menneisyyttä valtakuntana, jonka koossa pitävä voima oli Itämeri.

Tuorein esimerkki valistustyöstä on ruotsalaisen journalistin Herman Lindqvistin teos När Finland var Sverige (Kun Suomi oli Ruotsi). Kirjan nimessä on samanlaista otsikoinnin sanaleikkiä kuin Yleisradion viimekeväisessä tv-sarjassa Suomi on ruotsalainen. Sarjan tavoin Lindqvist pyrkii osoittamaan kuinka väärin on ymmärtää maittemme historiaa ennen 1800-lukua erillisinä kertomuksina.

Suomessa tämän oivaltaminen ei kylläkään vaadi paljon. Peruskoulussa luetaan edelleen Ruotsin ajan kuninkaallisista ja suurmiehistä ja rannikkokaupunkimme ovat saaneet nimensä heidän mukaansa. Suomessa on myös edelleen elinvoimainen ruotsinkielinen kulttuuri, jota valtiovalta ja enemmistöväestö johdonmukaisesti suojelee.

Lindqvistin kohderyhmänä ovatkin ennen kaikkea ruotsalaiset. Ruotsin menestyksekäs yhteiskuntakehitys kahden viime vuosisadan aikana on tyystin peittänyt alleen yhteiset peruskivet nykyisen Suomen kanssa.

Lindqvist on tehtävään mitä sopivin saarnamies. Ruotsalaisen diplomaatin poika kävi koulunsa 1950-luvun Helsingissä ja teki sen jälkeen uraa sotareportterina ja Ruotsin historiaa käsittelevien yleisteosten kirjoittajana. Kirjat ovat valtavan suosittuja. Lindqvistin kerronta on suoraa ja mutkatonta, eikä lukijaa vaivata rakennehistoriallisilla monimutkaisuuksilla.

Jutun ytimessä ovat kuninkaat, mehevät valtataistelut ja veriset sotatantereet, aivan kuin vanhan ajan Carl Grimbergin yleisteoksissa.

När Finland var Sverige -kirjassaan Lindqvist on kuitenkin perehtynyt myös jonkin verran uuteen kulttuurihistorialliseen tutkimukseen, kuten Tuomas Heikkilän mullistavaan teokseen Pyhän Henrikin legendasta sekä Kari Tarkiaisen, Heikki Ylikankaan ja Nils Erik Villstrandin laajaan tuotantoon Ruotsin valtakunnasta ennen vuotta 1809.

Tulos on mukiinmenevä, varsinkin kun pitää mielessä että Lindqvistillä on suuri uskollinen lukijakunta, joka Suomi-kipinän saatuaan voi etsiä käteensä esimerkiksi Ylikankaan ja Heikkilän teosten ruotsinnokset; viitteet tietolähteistä löytyvät tällä kertaa leipätekstistä.

Kirjan suurimmat puutteet ovat maittemme yhteisen hallintokulttuurin ja talouden kuvauksissa. Jos haluaa ymmärtää mistä kantavat rakenteet yhteisessä Ruotsissamme koostuivat, on syytä katsoa myös valtakunnan lainsäädäntöön ja elinkeinoelämän rakenteisiin, vaikkei näistä ulottuvuuksista kovin rehevää stooria saakaan.

Toinen Lindqvistin pitkälti sivuuttama aihe on Suomen erillisluonteen kehitys 1700-luvulla. Varsinkin nuoremman polven historiantutkijat ovat keskustelleet aiheesta viime vuosikymmenenä vilkkaasti. Ruotsalainen Jonas Nordin esitti väitöskirjassaan 2005, että Suomea alettiin ymmärtää muusta valtakunnasta erillisenä alueena 1700-luvulla. Nordin sai vastaväitteitä suomalaisilta kollegoiltaan, jotka ovat korostaneet yhtenäiskulttuurimme vahvistuneen juuri silloin.

Lindqvistin teos on ennen kaikkea sutjakas johdanto yhteiseen historiaamme.

Välillä kirjoittaja vie kerrontaa aivan muualle kuin valtakunnan itäiseen osaan, mutta silloinkin hän muistaa nostaa esiin suomalaisten osuutta, kuten esimerkiksi hakkapeliittojen eli suomalaisen ratsuväen panosta 30-vuotisessa sodassa.

Marraskuun kuudentena vietämme Suomessa ruotsalaisuuden päivää Lützenin taisteluissa sinä päivänä vuonna 1632 kaatuneen Kustaa II Adolfin muistoksi. Hänen aloitteestaan valtakuntaan saatiin tehokas ja lakiin perustava hallintokulttuuri.

Lindqvist ei märehdi tätä vaan kohdistaa huomion siihen, että pahoin runteleman kuninkaan ruumiin löysi taistelutantereelta suomalainen ratsuväki.

Vastaavia historiallista mielikuvitusta kutkuttavia yksityiskohtia teoksessa on rutkasti.

Seuraavan kerran kun poikkean Tukholman Östermalmin torilla muistan taatusti Lindqvistin kuvauksen siitä, kuinka siellä teloitettiin syyskuussa 1790 Anjalan kapinan keulamies, suomalainen eversti Johan Hästesko.

Hyvä kertomus vaatii vereviä yksityiskohtia.


Kirjoittaja on Helsingin yliopiston historian professori.

Vastaa Viestiin