Ahtisaarella menevät puurot ja vellit pahasti sekaisin

[TK]

Ahtisaaren kirjoitus Hesarin vieraskynässä ma 28.9.09 on sillisalaattimainen sekoitus nykyisyyttä, vanhojen aikojen muistelua, realismia ja silkkaa pakkoruotsipropagandaa.

Lähimpänä todellisuutta Ahtisaari on todetessaan: "Vaikka Suomi on yhä muodollisesti kaksikielinen maa, käytännössä olemme mielestäni jo luopuneet kaksikielisyydestä."

Ahtisaaren ruotsin kielen kehuminen menee niin ylitsevuotavan siirappiseksi, että tuskin sitä monikaan voi ilman hymyn karehtimista suupielissä lukea. Vakavasti tätä vuodatusta tuskin juuri kukaan ottaa.

Ahtisaari unohtaa, että Suomen kansa on aina ollut enemmistöltään suomenkielistä. Nykyisessä, yli 90 prosenttisesti suomenkielisessä maassa ruotsinkielisyys on hyvin vähäpätöinen asia.

[Sees]

Mielestäni Ahtisaari on onnistuttu houkuttelemaan mukaan "pakkoruotsi on hyvä juttu"-kampanjaan, koska poliittinen eliittimme hän mukaan lukien näyttää täysin kadottaneen kosketuksen kansan mielipiteisiin ja tapaan, jolla kansa ne muodostaa.

Nyt pakkoruotsia vastustetaan laajalla rintamalla ja vastustajat ovat hyvin koulutettuja, ruotsinsa lukeneita ja osaavat päätellä ja arvioida itse, mikä on heidän lastensa edun mukaista ja ylipäätään järkevää. Päätös vastustaa pakkoruotsia ei sisällä mitään sivujuonteita herra- tai hurrivihaan.

Niin vahvasti joukkojen yläpuolelta kirjoitettu viesti, jossa vielä alleviivataan suomalaisen identiteetin sidosta ruotsinkieleen ja skandinaviaan, on uskomaton, kun se tulee nobelistin ja entisen presidentin kynästä.

Olen pahoillani, että Ahtisaari suostui karauttamaan kansansuosionsa karille näin menneen ajan retoriikalla.

[Pro et contra]

Onneksi Hesari sentään julkiasee tänään kolme asiallista vastinetta Ahtisaarelle Arko Salmiselta, Ralph Jaarilta ja Riitta Mustosen johtamalta itäsuomalaiskolmikolta. Toivottavasti Ilmari Rostilan terävä kannaotto myös pääsee lehteen.