Ulla Katainen Kanavassa

[Pro et contra]

Ulla Katainen kirjoittaa kiinnostavasti kielipolitiikasta ja pakkoruotsin psykologisista vaikutuksista artikkelissaan uudessa Kanavassa. Myös puheenjohtaja Rostilan jaottelu valtiolliseen ja kansalaiskeskeiseen käsitykseen kielitaidon tarpeesta saa tunnustusta kiinnostavana havintona. Suomessahan valtiollinen näkökulma hallitsee täydellisesti sitoen yksilöitä. Aihe ei selvästikään ole tabu tässä arvostetussa perinteisessä suomenkielisessä kulttuurijulkaisussa. Palataan asiaan.

[TK]

Ulla Katainen tuo esille monia näkökulmia kaksikielisyyteen.
Katainen kiinnittää myös huomiota siihen, miten julkisuudessa ja mediassa jatkuvasti toistetaan huoli siitä, osaavatko suomenkieliset tarpeeksi hyvin ruotsia. Päinvastaista huolta ei yleensä ollenkaan oteta esille, vaikka se olisi paljon tärkeämpi asia huomioitavaksi. Nimittäin se, osaavatko ruotsinkieliset tarpeeksi hyvin suomea!

Pääpainon pitäisi siirtyä siihen, osaavatko ruotsinkieliset tarpeeksi hyvin suomea. Ja vielä laajemmin olisi kysyttävä, osaavatko kaikki eri kielivähemmistöjen edustajat tarpeeksi hyvin suomea. Tavoitteena tulisi olla, että kaikki Suomen kansalaiset osaavat suomea mahdollisimman hyvin.

[Eero Nevalainen]

Noh, totuushan on se että kaikki suomenruotsalaiset oikeasti osaavat varsin hyvin suomea. Ummikkoja ei ole koskaan tullut vastaan. Kielipolitiikan keskeinen "ongelma" on siis nimenomaan se, etteivät suomenkieliset osaa ruotsia -- koska se on siis ideologinen periaate koska olemme "kaksikielinen maa".

Se, että pitääkö suomenkielisten puhua ruotsia sitten niiden muutamien ummikoiden takia, tai että onko meillä ruotsin puhumisvelvoite jopa siksi, että suurempi osa suomenruotsalaisia voisi olla ummikota, onkin oma mielenkiintoinen kysymyksensä

[Pro et contra]

Ulla Katainen kirjoittaa Kanavan artikkelissaan:

"Kun ruotsinkieliset kritisoivat päätöstä ruotsin kielen vapaaehtoisuudesta ylioppilaskirjoituksissa, kokevat monet suomenkieliset tämän holhoavana, yläpuolelle ja määrääjäksi asettumisena: millä perusteella kielivähemmistö määrittelee enemmistön kielitaidon tarpeen?
Kun niin sanottua pakkoruotsia vihataan, ei viha kohdistu niinkään kieleen tai sitä puhuvaan kansanosaan, vaan kokemukseen holhottuna, ojennettavana ja vähäteltynä olemisesta. Se ponnekkuus, jolla osa suomalaista nuorisoa vastustaa ruotsin oppimista, kaikesta hyväätarkoittavasta opetuksesta huolimatta, tuntuu kertovan omalla tavallaan kollektiivisen itsenäistymiskehityksen keskeneräisistä alueista. Niistä kohdista, joissa omanarvontuntoa on loukattu."

Tässä on varmasti perää. Todettakoon vielä, että ruotsi ei ole ylioppilaskirjoituksissa vapaaehtoinen, vaan valinnainen pakollinen aine.

[Eero Nevalainen]

Se ponnekkuus, jolla osa suomalaista nuorisoa vastustaa ruotsin oppimista, kaikesta hyväätarkoittavasta opetuksesta huolimatta, tuntuu kertovan omalla tavallaan kollektiivisen itsenäistymiskehityksen keskeneräisistä alueista. Niistä kohdista, joissa omanarvontuntoa on loukattu."

Tuo osa on vähän oudosti muotoiltu, se on melkein kuin tämä RKP:läisten käyttämä "onpas teillä huono itsetunto kun ette halua ruveta ruotsinkielisiksi". Minusta se kertoo vaan suomalaisen kieli-identiteetin todellisuudesta -- ihmiset tietävät mitä ovat ja ruotsin väkisin änkeäminen sinne siksi että se on "tarkoituksenmukaista" herättää ihan samanlaisen vastareaktion kuin kaikkialla muuallakin. Siitä meitä on toisaalta aivan turha syyllistää.