#2
Lukematon viesti
Kirjoittaja NRR » 25.08.2013 06:47
Hyviä huomioita kommentoijien teksteissä. Eräs ihmettelee, miksi ajatuskin suomenkielisestä identiteetistä ilman ruotsia on muka jonkinlainen asenneongelma, mutta jos vanhemmat haluavat antaa lapselleen ruotsinkielisen identiteetin, niin sitä hehkutetaan ja suitsutetaan. Toinen kommentoija kysyy, että kai pian saamme vastaavaa hehkutusta lapsista, jotka käyvät englannin-, saksan- tai venäjänkielistä koulua. Kolmas ihmettelee, miten pakkoruotsi saadaan liitettyä vapaaehtoista ruotsia lukevan lapsen valinnasta kertovaan artikkeliin. Niinpä.
Nimimerkki Yrittäjä paljastuikin puhdasta suomea kirjoittavaksi suomenruotsalaiseksi, joka ei vain aluksi tunnustanut, että ajaa omaa asiaansa sättiessään persuja ja näiden yksikielisyyttä. Mikä ihmeen persutrauma ruotsinkielisillä on?
Joku oli nimimerkillä "Ylpeä suomalainen ja historiamme kunnioittava" suomentanut keskusteluun Ruotsin "hovihistorijoitsijan", ilmeisesti Helsingissä kasvaneen Herman Lindqvistin tuoreen kannanoton suomalaisten vapaaehtoista ruotsia vastaan:
700 vuoden ajan suomen- ja ruotsinkielisillä oli samat oikeudet ja vastuut yhteisessä maassa. Taistelivat yhteisen sinikeltaisen lipun alla. Saivat saman kirkon, samat lait ja samat koulut. Heillä oli sama kuningas ja sama eduskunta. Pääkaupungin nimi oli Tukholma ja sijaitsi keskellä maata.
Ruotsi oli sinä aikana monessa sodassa, 34 Tanskaa vastaan, 33 Novgorodia/Venäjää vastaan ja kaksi Norjaa vastaan, mutta ei yhtään Suomea vastaan koska suomea ei ollut, vaan maa-alue kutsuttiin ruotsin itäiseksi valtakuntapuoliskoksi (östra rikshalvan).
Kun eteläruotsin maan osat siirtyivät ruotsille 1600-luvulla läpivietiin niissä erittäin vahva ruotsinkielen pakko Skånessa ja Blekingissä. Mitään vastaavaa ei koskaan harjoitettu itäisissä maan osissa, vaikka ajatus oli esillä ajoittain. Vahvemmin sitä kannatti Åbo Akademin professori, Israel Nesselius, joka ehdotti että suomen kieli poistettaisiin kokonaisuudestaan ruotsin valtakunnasta.
Uppsalan arkkipiispa Olof Svebilius valitti jo 1600-luvulla suomenkielisten huonosta tahdosta oppia ruotsin kieltä ja ehdotti että heitä pitäisi pakottaa siihen kuten skånelaisia. Korkeat virkamiehet läntisestä valtakunnan osasta olivat aina yhtä hämmentyneitä siitä että itäisessä valtakunnan osassa edelleen puhuttiin suomea.
Ruotsin valtakunta jakautui kahteen osaan 1809 kun Venäjä valloitti itäisen valtakunnan osan. Alueesta tuli Venäjän ruhtinaskunta, mutta suurin osa ruotsin ajan laista jäi voimaan vuoteen 1919 ja toimivat edelleen perustana suomen laissa. Kun tsaari yritti venäläistää suomea syntyi vahvoja tunteita ruotsinaikaisen säilyttämisestä ja luotiin ruhtinaskunnan identiteetin vahvistamiseksi suomen kulttuuriperintöä, suomenkielen kirjoitusmuoto ja kielioppi. Tämän tekivät ruotsinkieliset, ruotsinkielistä koulua käyneet oppineet. Mikael Agricola loi suomenkielen kirjoitusasun ja kieliopin ja Elias Lönnrot loi Kalevalan kansalliseepoksen. Mies joka kuvautti Kalevalan oli Akseli Gallen-Kallela joka myös oli ruotsinkielisestä kodista. Hän myös piirsi itsenäisen suomen ensimmäisiä lippuja, arvomerkkejä ja univormuja. Kun suomalaiset kokoontuivat juhlaan venäjän vallan aikana laulettiin ”Vårt land” (myöhemmin myös käännetty suomeksi ”Maamme laulu”) josta myöhemmin tuli kansallislaulumme. Laulun kirjoitti Johan Ludvig Runeberg joka ei osannut suomea mutta josta tuli suomen ensimmäinen ja ainut tittelillä kansallisrunoilija. Suomen kansallishymnin ”Finlandia” sävelsi ruotsinkielinen Jean Sibelius.
Ruotsinkieliset olivat luomassa uuden Suomen kaikilla tasoilla ja koko poliittisessa skaalassa. Suomen kolme ensimmäistä presidenttiä olivat ruotsinkielisiä: Ståhlberg, Relander ja Svinhufvud. Mannerheim oli ruotsalaista aatelissukua ja ruotsinkielinen oli myös hänen seuraajansa Juho Kusti Paasikivi, joka opintojaan aloittaessaan oli vielä nimeltään Johan Gustav Hellsten.
Suomen historiassa ruotsin ja ruotsinkielinen lanka on niin vahvasti letitetty suomessa että jos sen yrittäisi poistaa, koko suomen historia luhistuisi kasaan.
Koskaan ei ole myös ollut yhtä monta ruotsinkielistä suomalaista kuin nyt. Heitä on yli miljoona josta noin 300 tuhatta on ruotsinkielisiä suomalaisia, noin 500 tuhatta ruotsissa asuvia ja ruotsia puhuvia suomalaisia sekä monta sataa tuhatta suomalaista jotka taitavat ruotsinkieltä.
Kyse on siis "Suomi on ruotsalainen" -nationalismista pakkoruotsin puolustajien arvoperustana. Ei ole mitään muuta.