Lähetetty: 23.06.2009 22:08
Kiitos selvennyksestä. Tässä pohtii samalla omaa näkökulmaansa ja sen juuria.
Eero Nevalainen: "Mielestäni kaksi vierasta kieltä on ihan ok oppimäärä äidinkielenään harvinaista kieltä puhuvan ihmisen kohdalla."
Itsellenikin kielet ovat olleet suhteellisen helppoja, siksi olen vasta nyt ymmärtänyt, miten iso tavoite se kaksi vierasta kieltä on monen kohdalla.
Nyt puoli tuntia sitten vasta tajusin, etteivät muut pohjoismaalaiset pidä itseään niin pienen kieliryhmän jäsenenä, että heistä jokaisen olisi opiskeltava kahta vierasta kieltä. Vasta nyt tajusin, että tämä tavoite on kyllä asetettu aika kaukana meidän arjestamme (vaikka olen jo ainakin vuoden kritisoinut tätä tavoitetta), kenties osin EU:n ja oman maan kielispesialistien parissa, missä kielet ovat yleissivistyksen synonyymi. Enkä pidä ihmeellisenä, vaikka tässä vaikuttaisi myös se, että kotimaamme kaksikielisten kyky oppia vieraita kieliä on keskimääräistä parempi ja määrittää jonkinlaisen perustason.
Eero Nevalainen: "Ongelmat syntyvät siinä vaiheessa kun suomenruotsalainen alkaa esittää minua tai 'Suomea' koskevia kategorisia kieli-identiteetillisiä väitteitä tyyliin 'Suomi on kaksikielinen maa, joten sinä olet kaksikielinen suomalainen, ja jos et ole niin sinusta pitää semmoinen tehdä!'"
Tämä identiteettikysymys on mielenkiintoinen.
Itse pidän ruotsin kielestä, vaikken sitä sujuvasti hallitsekaan, ja varsinkin ruotsalaisesta mentaliteetista MInulla on aina ollut paljon suomenruotsalaisia ystäviä. Minä voisin sellaisen halutun identiteetin kehittääkin.
Minusta on jännittävää, että osa ystävistäni, jotka eivät ollenkaan ole pitäneet ruotsin opiskelusta eivätkä ole pitäneet kielitaitoaan yllä, katsovat silti, että ruotsin kieli kuuluu suomalaisuuteen. Minusta heidän perustelunsa tuntuvat siltä, että heistä sivistystä on se, että on opiskellut ruotsia juuri sen verran kuin he ovat sitä opiskelleet. Tästä kun saisi otteen, niin ymmärtäisi paremmin näitä suomenkielisiä, jotka empivät ruotsin valinnaisuutta.
Eero Nevalainen: "olen myös aika hyväksyvä suomenruotsalaisten kokemusten suhteen. Identiteettiasiat ovat syvällisiä ja subjektiivisia puolin ja toisin"
Vaikka luonnollisesti keskustelemme loogisin argumentein, tähän kysymykseen on nivoutunut uskomattoman paljon tunteita - eikä vähiten surujen taholta. Minäkin ymmärrän myös heidän tunteitaan.
Eero Nevalainen: "Mielestäni kaksi vierasta kieltä on ihan ok oppimäärä äidinkielenään harvinaista kieltä puhuvan ihmisen kohdalla."
Itsellenikin kielet ovat olleet suhteellisen helppoja, siksi olen vasta nyt ymmärtänyt, miten iso tavoite se kaksi vierasta kieltä on monen kohdalla.
Nyt puoli tuntia sitten vasta tajusin, etteivät muut pohjoismaalaiset pidä itseään niin pienen kieliryhmän jäsenenä, että heistä jokaisen olisi opiskeltava kahta vierasta kieltä. Vasta nyt tajusin, että tämä tavoite on kyllä asetettu aika kaukana meidän arjestamme (vaikka olen jo ainakin vuoden kritisoinut tätä tavoitetta), kenties osin EU:n ja oman maan kielispesialistien parissa, missä kielet ovat yleissivistyksen synonyymi. Enkä pidä ihmeellisenä, vaikka tässä vaikuttaisi myös se, että kotimaamme kaksikielisten kyky oppia vieraita kieliä on keskimääräistä parempi ja määrittää jonkinlaisen perustason.
Eero Nevalainen: "Ongelmat syntyvät siinä vaiheessa kun suomenruotsalainen alkaa esittää minua tai 'Suomea' koskevia kategorisia kieli-identiteetillisiä väitteitä tyyliin 'Suomi on kaksikielinen maa, joten sinä olet kaksikielinen suomalainen, ja jos et ole niin sinusta pitää semmoinen tehdä!'"
Tämä identiteettikysymys on mielenkiintoinen.
Itse pidän ruotsin kielestä, vaikken sitä sujuvasti hallitsekaan, ja varsinkin ruotsalaisesta mentaliteetista MInulla on aina ollut paljon suomenruotsalaisia ystäviä. Minä voisin sellaisen halutun identiteetin kehittääkin.
Minusta on jännittävää, että osa ystävistäni, jotka eivät ollenkaan ole pitäneet ruotsin opiskelusta eivätkä ole pitäneet kielitaitoaan yllä, katsovat silti, että ruotsin kieli kuuluu suomalaisuuteen. Minusta heidän perustelunsa tuntuvat siltä, että heistä sivistystä on se, että on opiskellut ruotsia juuri sen verran kuin he ovat sitä opiskelleet. Tästä kun saisi otteen, niin ymmärtäisi paremmin näitä suomenkielisiä, jotka empivät ruotsin valinnaisuutta.
Eero Nevalainen: "olen myös aika hyväksyvä suomenruotsalaisten kokemusten suhteen. Identiteettiasiat ovat syvällisiä ja subjektiivisia puolin ja toisin"
Vaikka luonnollisesti keskustelemme loogisin argumentein, tähän kysymykseen on nivoutunut uskomattoman paljon tunteita - eikä vähiten surujen taholta. Minäkin ymmärrän myös heidän tunteitaan.