Väittelyoppaalle tarvetta
Lähetetty: 27.05.2009 21:48
Kävinpä tuossa eräässä pohjoismaassa kokousmatkalla ja mukana oli eräs rakas riitapukarini, suomenruotsalaisuuden suuri fanittaja ja puolustaja. Suomenkielisyyttäkin hän toki valtavasti arvostaa ("suomenruotsalaistenkin on käytännössä pakko oppia suomea!" -- mikä on kuitenkin tragedia) ja kannattaa "kaikkien ihmisten tasa-arvoa", mikä siis meinaa sitä että i mörkaste Malax asuvan ummikon tyypin "ei saa olla pakko suomenkielistyä", eli tottakai itsestäänselvästi sitten minun on puhuttava ruotsia. Olenhan toki suvaitsevainen ihminen.
Ai en vai? No sitten minä olen julma ja sydämetön hirviö ja selvästi vihaan ruotsia. Myös se, että Norjassa hymyilin asiallisesti kun asiasta kysyttiin ja totesin että "actually, I have never used Swedish outside of classroom", oli vain todistusaineistoa tästä ruotsi-vihasta. Tottakai kaikki normaalit ihmiset harrastavat ruotsia ihan huvikseen. Mukavaa sinänsä että isäntäväelle tuo ei ollut ongelma, mutta tämä episodi ihan suomalaisen taholta oli heistäkin vähän
Mitään yleisiä universaaleja loogisia periaatteita sun muita ei kannattanut keskustelussa yrittää, koska "Suomi on Suomi!" -- tämä tuppaa olemaan se normaali vastine kysymyksiin siitä, miksi ei voida ajatella, että suomenkielisiin kohdistuvia kielivaatimuksia voisi nimenomaan tarkastella sitä kautta, että todistustaakka on ruotsinkielisellä ruotsin puhumisen vaatijalla eikä sitä kyseenalaistavalla taholla.
Suomi on oikeasti ihan täysin erikoistapaus ja eri planeetalla, eikä tosiaankaan käy laatuun että suomenkielisen "kielisyyteen" vaikuttamista voisi pitää nimenomaan aktiivisena muokkauspyrkimyksenä, jonka haluamista voisi ainakin muualla maailmassa pitää ainakin vähintäänkin kyseenalaisena eikä minään itseisoikeutena, ettei vaan joutuisi törmäämään kanssakansalaiseen joka ei ole päässyt osalliseksi ruotsin ihanuudesta.
Sitten tietysti kun olen hölmö enkä ymmärrä oikein miten nämä argumentit loogisesti toimivat, niin vaikkei sitä ääneen haluta sanoa, hieman jo ärsyyntynyt vastapuoli alkaa vääntää rautalangasta perustelujaan -- "demokratiakin tulee lännestä, se on tosiasia". Tällä kertaa selvästi osaa olla varovaisempi, koska edellisellä kertaa tuli ihan suoraan "halveksun karjalaisia" (jota joutui myöhemmin pyytelemään anteeksi) ja juttua tyyliin "mitä suomenkieliset muka on koskaan saavuttaneet?"
Tossa vaiheessa kun alkaa hieman ehkä minustakin näkyä että alan väsyä typerehtimiseen, alkaa henkilökohtainen korvienvälimanipulaatio. "Tunnetko olosi uhatuksi?"
Ihan oikeasti, tuommoista tykitystä baarissa klo 1 yöllä ei kestä kuin monta kertaa jo tulikasteen saanut kielikeskustelija. En yhtään ihmettele vaikka heikommat sielut vaan antavat periksi ja alkavat tavata Nya Vindaria uusiksi jotta saavat kerättyä pakolliset hyväksyntäpisteet.
Mutta joo, siinä pohdiskellessani että mitähän tälle nyt viittii sanoa jos haluaa vielä jossain väleissä jatkossa olla (kun on luultavasti vähän pakko), mieleen tuli että tämä tyyppi käy systemaattisesti läpi semmoista tietynlaista argumentaatiokuviota jossa ensin aloitellaan pehmeämmästä päästä ja sitten aletaan lyödä kovemmilla aseilla ja lopulta sitten ihan kyseenalaistaa sitä, "ansaitsevatko" suomenkieliset normaalia äidinkielen turvaa -- ja siten, että nimenomaan ruotsin tarkoituksellinen tuputtaminen ohitetaan koko ajan jonain ihme luonnollisuutena. Suurinpiirtein kaikki tietämäni argumentit tulivat vuorollaan ja sopivasti sotkettuna ja nopeasti vaihdeltuina siten, että kunnollista vastausta on vaikea viedä loppuun asti, ja itse asiassa se on sen verran monimutkainen vastaus että vastapuoli ei noteeraa sitä kuitenkaan, vaan vain ohittaa sen.
Siis voisiko tätä "diskurssia" analysoida jotenkin ja vaikka kirjata ylös hyvät, yksinkertaiset vastaväitteet? Siis jos joku koululainen joutuu tuommoisen kohteeksi niin pitää olla aika selkeä, rationaalinen tuki takana jolla käsitellä asiaa. Tulee mieleen jotenkin jenkkikreationistien "argumentaatio"...
Joku wiki voisi olla kova sana jossa on semmonen "aloita tästä"-kohta, josta saa sitten valita aina todennäköisimmät keskustelun etenemispolut ja tehokkaimmat torjunnat, ettei jäädä jankkaamaan sinne "mutta nythän sinä hermostut siitä että minä väitän että ei sinun kielelläsi ole koskaan tehty yhtään mitään joten kun kaikki sivistys tulee Ruotsista niin sinun on puhuttava tottakai Ruotsia! Sehän on silloin totta kun otsasuoni tykyttää noin paljon..."
Ai en vai? No sitten minä olen julma ja sydämetön hirviö ja selvästi vihaan ruotsia. Myös se, että Norjassa hymyilin asiallisesti kun asiasta kysyttiin ja totesin että "actually, I have never used Swedish outside of classroom", oli vain todistusaineistoa tästä ruotsi-vihasta. Tottakai kaikki normaalit ihmiset harrastavat ruotsia ihan huvikseen. Mukavaa sinänsä että isäntäväelle tuo ei ollut ongelma, mutta tämä episodi ihan suomalaisen taholta oli heistäkin vähän
Mitään yleisiä universaaleja loogisia periaatteita sun muita ei kannattanut keskustelussa yrittää, koska "Suomi on Suomi!" -- tämä tuppaa olemaan se normaali vastine kysymyksiin siitä, miksi ei voida ajatella, että suomenkielisiin kohdistuvia kielivaatimuksia voisi nimenomaan tarkastella sitä kautta, että todistustaakka on ruotsinkielisellä ruotsin puhumisen vaatijalla eikä sitä kyseenalaistavalla taholla.
Suomi on oikeasti ihan täysin erikoistapaus ja eri planeetalla, eikä tosiaankaan käy laatuun että suomenkielisen "kielisyyteen" vaikuttamista voisi pitää nimenomaan aktiivisena muokkauspyrkimyksenä, jonka haluamista voisi ainakin muualla maailmassa pitää ainakin vähintäänkin kyseenalaisena eikä minään itseisoikeutena, ettei vaan joutuisi törmäämään kanssakansalaiseen joka ei ole päässyt osalliseksi ruotsin ihanuudesta.
Sitten tietysti kun olen hölmö enkä ymmärrä oikein miten nämä argumentit loogisesti toimivat, niin vaikkei sitä ääneen haluta sanoa, hieman jo ärsyyntynyt vastapuoli alkaa vääntää rautalangasta perustelujaan -- "demokratiakin tulee lännestä, se on tosiasia". Tällä kertaa selvästi osaa olla varovaisempi, koska edellisellä kertaa tuli ihan suoraan "halveksun karjalaisia" (jota joutui myöhemmin pyytelemään anteeksi) ja juttua tyyliin "mitä suomenkieliset muka on koskaan saavuttaneet?"
Tossa vaiheessa kun alkaa hieman ehkä minustakin näkyä että alan väsyä typerehtimiseen, alkaa henkilökohtainen korvienvälimanipulaatio. "Tunnetko olosi uhatuksi?"
Ihan oikeasti, tuommoista tykitystä baarissa klo 1 yöllä ei kestä kuin monta kertaa jo tulikasteen saanut kielikeskustelija. En yhtään ihmettele vaikka heikommat sielut vaan antavat periksi ja alkavat tavata Nya Vindaria uusiksi jotta saavat kerättyä pakolliset hyväksyntäpisteet.
Mutta joo, siinä pohdiskellessani että mitähän tälle nyt viittii sanoa jos haluaa vielä jossain väleissä jatkossa olla (kun on luultavasti vähän pakko), mieleen tuli että tämä tyyppi käy systemaattisesti läpi semmoista tietynlaista argumentaatiokuviota jossa ensin aloitellaan pehmeämmästä päästä ja sitten aletaan lyödä kovemmilla aseilla ja lopulta sitten ihan kyseenalaistaa sitä, "ansaitsevatko" suomenkieliset normaalia äidinkielen turvaa -- ja siten, että nimenomaan ruotsin tarkoituksellinen tuputtaminen ohitetaan koko ajan jonain ihme luonnollisuutena. Suurinpiirtein kaikki tietämäni argumentit tulivat vuorollaan ja sopivasti sotkettuna ja nopeasti vaihdeltuina siten, että kunnollista vastausta on vaikea viedä loppuun asti, ja itse asiassa se on sen verran monimutkainen vastaus että vastapuoli ei noteeraa sitä kuitenkaan, vaan vain ohittaa sen.
Siis voisiko tätä "diskurssia" analysoida jotenkin ja vaikka kirjata ylös hyvät, yksinkertaiset vastaväitteet? Siis jos joku koululainen joutuu tuommoisen kohteeksi niin pitää olla aika selkeä, rationaalinen tuki takana jolla käsitellä asiaa. Tulee mieleen jotenkin jenkkikreationistien "argumentaatio"...
Joku wiki voisi olla kova sana jossa on semmonen "aloita tästä"-kohta, josta saa sitten valita aina todennäköisimmät keskustelun etenemispolut ja tehokkaimmat torjunnat, ettei jäädä jankkaamaan sinne "mutta nythän sinä hermostut siitä että minä väitän että ei sinun kielelläsi ole koskaan tehty yhtään mitään joten kun kaikki sivistys tulee Ruotsista niin sinun on puhuttava tottakai Ruotsia! Sehän on silloin totta kun otsasuoni tykyttää noin paljon..."