Kieiilakimme eivät kestäisi minkäänĺaista puolueetonta ulkopuolista arviointia

[Hillevi Henanen]

Edustaako Suomen eduskunta Suomen kansaa?
Ei todellakaan! Kun kansan enemmistöstä 74% vastustaa pakkoruotsia, niin iso raha noukkii eduskunnan kellokkaat aitaukseensa, ja ryhmäkuri hoitaa loput.
Näin se on mennyt vuosikymmenet,

Eduskunnassa saa ja pitää kieliasioissa valehdella ummet ja lammet ilman että kukaan hätkähtää. Rehellisyydestä ja suoraselkäisyydestä sen sijaan rangaistaan.

Uusi opetusministeri erehtyi taannoin luulemaan, että saa/pitää olla rehellinen, mutta ura loppui siihen ja hänestä tehtiinkin sitten varoittava esimerkki.

Historia, identiteetti- ja pohjoismaisuushorinoilla saatiin lyötyä sumua kansan silmiin vuosikymmenet. Kiellettyihin puheenaiheisiin kuuluivat esim. konkreettiset luvut väkimääristä ja kaksikielisyyden hinnasta. Pohjanmaan tai suomenkielisten kuntien surumääriä ei eritelty ainakaan julkisesti.

Vasta kesällä 2016 yhden lukujen kanssa vietetyn rattoisan yön jälkeen ilmestyi yhdelle summariville tämä 0,4% eli 4 promillea ruotsinkielisiä suomenkielisten kuntien alueella (95%:ssa maata). Ja vaikka kuinka tarkistin joka suuntaan, ei se siitä muuttunut.

Lakimiesarmeija säätää lakeja muita kieliryhmiä tiukasti sitoviksi. mutta jos ne ovat surujen tiellä, niin sama koulutettu lakimiesarmeija hoitaa omat tavoitteet säädösten ohi hetkessä. Väitänpä, että meidän kielilainsäädännössämme on suhteeton osuus hyvin lyhytaikaisia lakeja joilla on ohitettu pysyviksi tarkoitettuja kielilakien säädöksiä.

8/6%:n kaksikielisyysraja tai 10 vuoden tarkasteluajanjakso ovat niitä, jotka eivät vähääkään koske suruja itseään. 8/6% on tinkimätön raja muille, mutta surujen kielimafia pystyy vaivihkaa muuttamaan 0,76%:n alueen kaksikieliseksi - pysyvästi - hetkessä.

Suruilla on rahaa ennestään ja lisää juoksutetaan yhteisistä varoista. Vuositasolla reilut 100 miljoonaa "kaksikielisyyskorvausta" 33 kunnalle. Ensi vuosi on kymmenes tätä sorttia ja vuoden lopulla tulee ensimmäinen miljardi täyteen tällä uudella systeemillä, mutta onhan sitten rakennuskanta ja tiestö yms kaunista katseltavaa. Laki ei luonnollisesti velvoita rahan käyttöä esim. pääkielen opetukseen surunuorille, ja Karvi huutaa lisäämään rahaa kovapäisimmille.
Lopuille 260:lle eli suomenkielisille kunnille, joissa eri kieliä on kymmeniä ja lähes kaikissa ruotsikin vielä kumminkin mahtuu kymmenen puhutuimman kielen joukkoon, kaksikielisyyskorvaus 0 € (Lue nolla euroa)! Paitsi niissä 12 kunnassa, joissa ei ole ensimmäistäkään ruotsinkielistä (Kiuruveden viimeinenkin ruotsinkielinen on tilastosta häipynyt vuonna 2022, vain kaksikielisyys on jäljellä).

Tässä kaksikielisyyskorvauksessa kieroilun kaava on täydellinen ja tarkoitushakuisuus ja itsekkyys alastomimmillaan.
Entinen malli olikin suruille tyly kun se laskettiin peruskouluikäisten surujen määrän mukaan, ja sen määrän kehityshän tiedetään.

Ensinnäkin maksettu kokonaismäärä nelinkertaistettiin - ihan vaan varmuuden vuoksi.

Ensin otetaan sellainen suure kuin kaksikielisyyden perushinta (noin 300 €/hlö viime vuonna)*surujen määrä*0,93. Tästä tulisi esim. Vantaalle n. 1,5 miljoonaa.
Lisäksi laskelmiin otettiin mukaan uutuutena myös kunnan koko asukasluku. Ensin luulin, että se oli korvaukseksi surujen kärsimästä muiden kieliryhmien aiheuttamasta haju- ja meluhaitasta, mutta kun näin Vantaan laskelmat, tajusin mistä on kysymys.

Eli siis taas kaksikielisyyden perushinta/hlö (noin 300 € viime vuonna) eli kaksikielisyyden perushinta*kunnan koko asukasmäärä*0,07 eli tästä tulisi vielä 5 miljoonaa lisää.

Tällähän yritetään tietenkin saada suuria kaupunkeja hakeutumaan vapaaehtoisesti kaksikielisiksi. Mikä loistava imagovoitto Suomen kaksikielisyydelle se olisikaan. Tampere, Oulu ja Jyväskylä ovat vain olleet kiitettävän kovakorvaisia tälle seireenin kutsulle nämä lähes kymmenen vuotta.
Turhautuneena surut nappasivat sitten 0,75%:n Kymenlaakson.
Melkein säälittää.