Esimerkkeinä Hollanti ja Itävalta

[Sees]

Nimimerkki Yksikielinen Suomi! kirjoittaa Suomi24:lla
21.11.2012 ketjussa http://keskustelu.suomi24.fi/node/11069575

Suomen kaksikielisyys on osoittautunut suureksi kuplaksi, jota kansa ei tue. Se pysyy pystyssä vain pakottamalla ja voimatoimilla.

Mielestäni pitäisikin keskustella esim. Hollannin, Ruotsin ja Itävallan kehittämistä ratkaisuista kielivähemmistöjen olojen turvaamiseksi.

Kyseiset maat ovat virallisesti yksikielisiä, mutta kuulemma ihan demokraattisia maita.

Esim. Hollannin ja Itävallan kielivähemmistöt vaikuttavat olevan tyytyväisiä, vaikka maissa on vain yksi virallinen pääkieli.

Hollanti

Kannatan ruotsin kielen laillisen aseman muuttamista Suomessa samanlaiseksi kuin friisin kielen asema asuinmaassani Hollannissa. Hollannissa on vain yksi virallinen kieli koko maan laajuisesti eli hollannin kieli, mutta Frieslandin maakunnassa viralliset kielet ovat hollanti ja friisi. Frieslandissakaan ei ole pakkofriisiä, mutta sitä voi vapaaehtoisesti opiskella koulussa. Viranomaisten kanssa toimittaessa Frieslandissa ihmisillä on oikeus käyttää sekä hollantia että friisiä ja saada palvelua haluamallaan kielellä, tarvittaessa tulkin välityksellä.

Tämä alueellisen virallisen kielen asema on annettu friisin kielelle siksi, että kyseessä on vähemmistökieli, jonka puhujat ovat keskittyneet Frieslandin maakunnan alueelle. Friisinkielisiä palveluita täytyy tarjota siellä, missä friisiä puhuvia on paljon. Jos friisiläinen muuttaa muualle Hollantiin, hän voi saada palveluita vain hollanniksi, sillä muualla maassa friisin puhujia tulee vastaan vain ihan satunnaisesti ja he osaavat (tai ainakin heidät tulisi osata) maan valtakieltä hollantia.

Tämän mallin voisi mielestäni siirtää Suomeen melkein yksi yhteen, koska Suomessakin ruotsinkieliset ovat keskittyneet tietyille alueille. Ruotsinkielisille palveluille on aito tarve vain niillä alueilla, joilla ruotsinkielisiä asuu enemmänkin. Muualla maassa olkoon mahdollisuus opiskella ruotsia vapaaehtoisesti tarjolla, mutta vain yksi virallinen kieli eli suomi.

Sen verran haluan avittaa keskustelua, että pyritään keskittymään vain itse asiaan eli siihen, miten kielivähemmistöt eri puolilla Eurooppaa voivat virallisesti yksikielisissä valtioissa ja millaisia ratkaisumalleja Euroopassa on käytössä. Sen jälkeen voidaan pohtia, mikä on perimmäinen syy siihen, että ruotsin pitää olla toinen pääkieli Suomessa...

Itävalta

Itävallassa ainoa virallinen kieli on saksa mutta jotkut osavaltiot tai jopa ainoastaan yksittäisissä kunnissa ja kylissä on kaksikielisyyttä paikallistasolla.

Esimerkiksi Kärntenin osavaltiossa 10 % asukkaista on sloveeninkielisiä, joten osavaltio (ei koko Itävalta) on virallisesti kaksikielinen. Useissa osavaltioissa ja/tai pitäjissä eri puolilla Itävaltaa on merkittäviä unkarinkielisiä vähemmistöjä ja niissä on katukilvet ynnä muut vastaavat sekä saksaksi että unkariksi, jonka ohella niistä löytyy myös unkarinkielisiä kouluja. Burgenlandissa on unkaria äidinkielenään puhuvien lisäksi paljon myös kroatiankielisiä.
Alueellisella paikallistasolla sloveeni, unkari ja kroatia ovat Itävallan virallisia kieliä, mutta VAIN paikallisesti. Itävallassa ei valtakunnantasolla ole pakkosloveenia, pakkounkaria eikä pakkokroatiaa, tuskin edes sloveenin-, unkarin- tai kroatiankielisten osavaltioiden ja pitäjien saksankieliselle diasproalle pakkosyötetä sloveenia, unkaria tai kroatiaa.

Maassa ei myöskään ole sellaista tilannetta että riippumatta asuinpaikasta ja siitä, missä aikoo työskennellä, niin julkisiin virkoihin päästäkseen olisi kaikkien saksankielisten itävaltalaisten (eli enemmistön Itävallan asukkaista) suoritettava "virkamiessloveeni", "virkamiesunkari" tai "virkamieskroatia", vaikka asuisi ja työskentelisi sellaisessa kunnassa/osavaltiossa, jossa saksa on valtakunnallisen tason lisäksi myös paikallistasolla ainoa virallinen kieli.

Ruotsinkielisiä on Suomessa vain Ahvenanmaalla sekä etelä-, lounais- ja länsirannikolla. Valtakunnantasolla suomen pitäisi olla ainoa virallinen kieli, jolloin ruotsi voisi olla virallinen kieli alueellisesti, mutta vähemmistökieli valtakunnallisesti, kuten saame (jonka puhujat ovat keskittyneet Enontekiöön, Inariin, Utsjoelle ja Sodankylään). Ahvenanmaan kohdalla alueellisuus on huomioitu liiankin hyvin, mutta mantereella ei ollenkaan.

[dejavu]

Kirjoitus on hieman jälkijättöinen, sillä siirtymävaihe kohti virallista yksikielisyyttä on jo alkanut.
Kansalle sitä vaan ei kerrota, vaan jatketaan kaksikielisyysvalheen toistamista.

Siirtyminen kohti virallista yksikielisyyttä alkoi jo 7.9.2010, jolloin Keski-Pohjanmaa siirrettiin Oulun ELY-keskuksen
alaisuudesta Vaasaan, jotta "ruotsinkieliset palvelut turvataan".
Tuona päivänä konkretisoitui pakkoruotsin mielettömyys ja turhuus ja kaksikielisyyden onttous-

Nyt kulisseissa RKP yrittää saada mahdollisimman paljon erityisoikeuksia tuleville ruotsalaisalueille,
mikä hidastaa lopullista siirtymistä viralliseen yksikielisyyteen.

Ensimmäisenä poistuu virkamiesruotsi, sitten peruskoulupakkoruotsi ja sitten lukiopakkoruotsi.

2017 itsenäisyysjuhlat vielä joudutaan kärvistelemään valheessa... mutta sen jälkeen..

Virallinen yksikielisyys on rehellisempi myös ruotsinkielisille, ei tarvitse heidänkään enää elää valheessa!

[Sees]

--- siirtymävaihe kohti virallista yksikielisyyttä on jo alkanut.
Kansalle sitä vaan ei kerrota, vaan jatketaan kaksikielisyysvalheen toistamista.
---
Nyt kulisseissa RKP yrittää saada mahdollisimman paljon erityisoikeuksia tuleville ruotsalaisalueille,
mikä hidastaa lopullista siirtymistä viralliseen yksikielisyyteen.

Ensimmäisenä poistuu virkamiesruotsi, sitten peruskoulupakkoruotsi ja sitten lukiopakkoruotsi.

2017 itsenäisyysjuhlat vielä joudutaan kärvistelemään valheessa---

Mistä päättelet näin?

[dejavu]

Kerron sen sinulle henkilökohtaisesti jossain vaiheessa, kunhan uskallat tulla sieltä nimimerkin takaa.
---------------------
Vastustajalle ei ihan kaikkia kortteja kannata paljastaa julkisella foorumilla.
Hehän lukevat näitä ja tekevät analyysejään. Analysoikoot nyt tätä.