vapaakielivalinta.fi

Magman sivuilla pakinoi Johanna Korhonen, jota harmittaa se, että suomalainen kirjailija vastasi Göteborgin kirjamessuilla englanniksi:
http://www.magma.fi/johanna-korhonen/ka ... i-mitaeaen

Istuin syyskuun lopussa Göteborgin kirjamessuilla kuuntelemassa, kun suomalainen, suomenkielinen kirjailija kertoi haastattelussa uusimmasta kirjastaan. Salissa oli mukavasti väkeä. Haastattelija kysyi ruotsiksi. Kirjailija vastasi englanniksi. Vaikutelma oli jollain tapaa surkuhupaisa. Minua harmitti kirjailijan puolesta. Miksi hän järjesti nyt tällaisen kielispektaakkelin, teki ruotsista ongelman?

Pääasiassa ruotsalaisista naisista koostunut yleisö ei ollut tilanteesta millänsäkään. ---

Kaiketi olin harmissani siksi, että ruotsin puhumiseen liittyvä ongelmatiikka pulpahti jälleen kerran esiin yllättäen, yllättävässä tilanteessa, ja näytti yksinkertaisesti pöhköltä. Olin pitänyt jotenkin itsestään selvänä, että Göteborgiin matkustanut suomalainen kirjailija suoriutuu ruotsiksi ihan riittävän hyvin, tällä normaalilla suomalaisella skolsvenskalla, jota meistä useimmat tosiasiassa osaavat vähintään auttavasti ja joka kestää ihan hyvin pienen sekoilun ja takeltelunkin.

--- Ruotsalainen yleisö oli kirjailijan kirjasta innoissaan. Fanien intoa ei olisi piiruakaan vähentänyt se, että hienoa suomea kirjoittava kirjailija olisi esitellyt upeasti ruotsiksi käännetyn teoksensa keskinkertaista ruotsia puhuen. Päinvastoin: kirjailija olisi saanut kokea, miten loistavasti vuorovaikutus voi toimia puutteellisenkin kielen varassa.



Suomalaisia rohkaistaan nyt siis puhumaan huonoa ruotsia - koska sitä on luettu kuusi vuotta, vähintään. Mutta suuri osa ei oikeasti osaa yllättäen sanoa mitään ruotsiksi. Ei tilata edes ravintolassa ruokaa saatika puhua kirjallisuudesta tavalla, jolla kirjailija haluaisi puhua omasta kirjastaan. Englanti oli yleisön ja kirjailijan vahvin yhteinen kieli. Kyllä se yleisö tuli kuulemaan nimenomaan kirkkaita ajatuksia, ei takeltua ja haparoivaa sanastoa. Omat ruotsinkieliset ystävänikin väsyivät "opettamaan" minulle ruotsia, koska keskustelumme olivat niin paljon kömpelömpiä kuin tavallisesti, silloin kun minä puhuin ruotsia ja heidän piti keskittyä asian sijasta ymmärtämään ja auttamaan minua. Ruotsissa käydessä toki puhun mielelläni ruotsiakin vapaamuotoisissa tilanteissa, mutta silloin kielen merkitys on toinen, se ei välitä ensisijassa ajatusta vaan tunnetta.

Mutta joltakulta voi siis mennä koko kirjailijatapaaminen sivu suun vain siksi, että kirjailija ei ole hänestä valinnut poliittisesti korrektia kieltä. Eikö sentään kannata kunnioittaa lahjakkaan ihmisen halua tulla ymmärretyksi ja kertoa työstään? Ei kirjailija halunnut "loistavaa vuorovaikutusta puutteellisen kielen varassa" vaan vuorovaikutusta kaikille yhteisen ja itselleen luontevimman kielen kautta, hänen ajatteluaanhan oli tarkoitus esitellä.

Miksi suomalaisten tulisi Skandinaviassa tyytyä tunnelmoimaan huonolla ruotsilla vaikka sujuva englanti sallii ajatustenvaihdon syvemmällä ja merkityksellisemmällä tasolla?

Jotkut hakevat "kotipesää", samastumisyhteyttä, johonkin, jokä ei ole suosittua kansan keskuudessa, koska ovat joutuneet kokemaan erilaisuutensa takia ongelmia "tavallisten" taholta. Ja korhoset sekä meriläiset ynnä muut sellaiset näkyvät laukkaavan ruotsinpakotuksen tukijoiksi siellä täällä, ajattelematta yhtään mitään asiaa suomalaisten todellisuuden kannalta.
("viholliseni vihollinen on ystäväni", on sanottu epäsuorasti usein ).

Muuten, suomenruotsin puhuminen muistuttaa Ruotsissa lähtökohtaisesti eräänlaista provinsialismia, ja on tämä kielimuoto siis "vähäruotsia" eli sivuruotsia, alaviistosta saapuvaa, ja on myös sanottu neutraalimmin itäruotsia eli östsvenskaa.

Suomessa useimmilla ei ole mitään tekemistä ruotsin puhumisen kanssa, vaikka sitä kurkusta työnnetään, ja Ruotsissa taas on lähtökohtana jo alempiarvoisuus ruotsia puhuessa. Ei tällainen houkuta, vaan kansainvälisellä englannilla edetään kuten moniaalla muuallakin.

Suomessa ruotsia keskenään puhuvat eivät halua sellaista kaksikielisyyttä, josta nauttisivat suomenkieliset, vaan kaksikielisyys tarkoittaa järjestelmänä suomenruotsin erityisasemaa, mihin kuuluu suomenkielisille lankeava opiskeluvelvollisuus eli palvelijanasema, ja todellista kaksikielisyyttä suomen kielen suuntaan niille, jotka kuuluvat suomenruotsalaiseen yhteisöön.

Magman kommenttiloota ei toimi, mutta tuommoisen vastineen yritin kirjoittaa...

Aina kun luulee että pakkoruotsin kannattajat eivät voisi nyrjäyttää lähtökohtiaan pahemmin, tulee sitten näitä "miksi hän teki ruotsista ongelman"-neronleimauksia. Eikös tässä nyt tehdä nimenomaan englannista ongelmaa, vaikkei se ruotsissa sitä koskaan omien kokemusteni mukaan ole?

Tämä koko "teet ruotsista ongelman"/"vihaat ruotsia"-retoriikka silloin, jos joku *vaan ei puhu ruotsia* on käsittämätöntä. Ilmeisesti on niin voimakkaat sinikeltaiset lasit päässä, että kaikki mikä ei sovi lähtökohtaan ruotsin puhumisesta "luonnollisena osana elämää" (tai mikä se nyt olisikaan sopivan manipuloiva ilmaisu), nähdään sitten jonkinlaisena epäkohtana.

Ihan oikeasti, suomenruotsalaisuus ja siihen liittyvä retoriikka on aina edustanut minulle narsistista älyllistä epärehellisyyttä, jossa toiset syyllistetään siitä että he eivät ole sellaisia kuin ruotsinkieliset tai heitä ideologisesti lähellä olevat tahtovat heidän olevan. Sitten koko homma vyörytetään suomenkielisten syyksi kun meillä on aina ties mitä "asenneongelmia" tai muita kuviteltuja korjausta vaativia vajeita.

Älkää nyt viitsikö koko ajan vahvistaa tätä käsitystäni.