vapaakielivalinta.fi

Ihan normiviikko tähän asti:

Kaksi päivää sitten 11.11.
Professori Paul Lillrank kirjoitti HBL:ssä "Jos merkittävä osa yhteisöstä kiihkoilee homoseksuaaleja, ulkomaalaisia ja ruotsinkielisiä vastaan, saadaan yhteiskuntaan kova, suljettu ja kylmä ilmapiiri", niputtaen näin taas kerran pakkoruotsin kritiikin, muukalaisvihamielisyyden ja homofobian. Tosi reilua asennetta.

Toissapäivänä 12.11.
Niin suomalaiset kuin ruotsinkieliset lehdet julistivat: "Koululaiset valitsivat pakkoruotsin - venäjä ei houkuta"
Kas ammattikorkea oli järjestänyt Itä-Suomessa juuri ruotsinsa aloittaneille seitsemäsluokkalaisille jonkinlaisen kyselyn, jonka tuloksena
- 40 % (353 oppilasta) olisi valmis vaihtamaan ruotsin johonkin muuhun
- 27 % (240 oppilasta) ei vaihtaisi ruotsia mihinkään muuhun kieleen
- epävarmojen osuus oli 33 % (292 oppilasta)
Siis vain runsas neljännes, 27% valitsisi ruotsin, ja kuitenkin otsikot huusivat voittoa pakkoruotsille, eikä näitä lukuja mainittu itse uutisessakaan.

Eilen 13.11.
Ruotsinkielisessä mediassa niin Suomessa kuin Ruotsissa levisi uutinen, jonka mukaan "Ahtisaari on huolissaan ruotsinvastaisesta debatista". Hakutuloksista päätellen sama uutinen (lähteenä STT!) on julkaistu niin paikallisissa kuin valtakunnallisissa medioissa kaikkialla Ruotsissa. Tekstissä vain unohdettiin mainita kokonaan, että epäsopu koskee vain ja ainoastaan pakollista ruotsia. Ruotsalaiset saivat lukea vain, miten Suomessa vastustetaan ruotsin opetusta ja kysellään, mitä vähemmistöt maksavat.

Mikä on median vastuu, kun päivittäinen annos vapaamman kielivalinnan mustamaalausta on tätä luokkaa?

Onko medialla vastuuta? Kirjoittavat mitä heille esitetään.

Mielestäni surujen/median mustamaalauksen kohteena on koko suomea puhuva kansa, ei niinkään vain vapaata kielivalintaa puolustavat.
Me puhumme mustamaalauksesta - surumedia puhuu kielisodasta ja metodinsa ovat sen mukaiset.

Niin. Mitä tulee kansaan ja valtioon ja kielitaisteluun, niin täytynee todeta pari asiaa.

Ruotsissa puhutaan ruotsia sekä monia muita kieliä kuten suomea erittäin paljon. Suomessa puhutaan suomea sekä monia muita kieliä kuten suomenruotsia (jonka kirjakieli on samanlaista kuin Ruotsissa).

Tavalliset ruotsalaiset eivät odota, että suomalaiset puhuisivat ruotsia täällä omassa maassaan. Suomenkielinen Suomi on ruotsalaisille tosiasia, ja he näkevät sen jos sattuvat täällä käymään, eikä mitään skandinaavista kieliyhteiseloa Pohjanlahden tällä puolella näy. Mutta täällä omaa kieliyhteisöään halveksiva suomalainen eliitti yhdessä suomenruotsalaisen eliitin kanssa ei todellisuuttamme halua kunnioittaa. Maksoi mitä maksoi.

Tällaisen asetelman vallitessa ei julkista asiallista keskustelua käydä Suomessa, vaan puheenvuoro siirtyy kielipolitiikan ongelmien aiheuttamille seurauksille koulutuksessa, taloudessa ja sosiaalisten hankaluuksien aiheutamille vaatimuksille sekä uusille ihmisille, jotka eivät seiso asennossa kielikomentelun mukana.

Peruskoulun pakkoruotsi on sidottu ja sitä perustellaan seuraavilla opintovaiheilla ja työtehtävillä ja virkavaatimuksilla jne. Sieltä muista säädöksistä ja laitoksista päin se voi purkautua, eivätkä varmaankaan ensisijaisesti koulu ja koulussa työskentelevät ole sitä tekemässä.

Pakkoruotsituksen rautanyrkki pitää suomalaista yhteiskuntaa kovassa, kiduttavassa puristuksessa. Rautanyrkin sadistisen puristuksen höllentäminen voi alkaa miltä suunnalta tahansa.

Alkaako pakkoruotsituksen purkaminen virkamiespakkoruotsin poistamisella vai koulujen pakkoruotsin poistamisella on samantekevää. Kunhan purku vain alkaa jostakin suunnasta. Koulujen pakkoruotsin muuttaminen valinnaiskieliseksi olisi sysäys virkamiespakkoruotsin kurssin muuttamiseksi vapaaehtoiseksi kurssiksi. Ja sama tietysti toisinkin päin.

Milloin kupla puhkeaa, on kai pääkysymys.