vapaakielivalinta.fi

Kultakuume 2:ssa filosofi, kaupunginvaltuutettu (sd.) Thomas Wallgren ja Helsinki Times -lehden päätoimittaja Alexis Kouros
http://yle.fi/radio1/kulttuuri/kultakuu ... 38202.html

Minusta Wallgren ja Kouros toistivat suomenruotsalaisten edustajien yleistä kaavaa: He maalasivat vastauksissaan kuvaa kielipolitiikan kriitikoista, "suomalaisista", jotka eivät halua monikulttuurisuutta ja jotka ovat kiinni "yksi kansa, yksi kieli" -ajattelussa. He puhuivat ikään kuin vain tietty vähemmän valistunut porukka olisi kyseenalaistanut ruotsin kielen aseman eikä kyseessä olisi gallupista toiseen vuosikausia jatkunut kritiikki, joka nyt on ulottunut myös maahanmuuttajien joukkoon.

He tiesivät olevansa keskustelussa, jonka lähtökohtana olivat Umayya Abu-Hannan ajatukset, joita mm. HBL oli vastikään julkaissut. Umayya sanoi, että "Suomi on erittäin vaikea monikulttuurisuusnäkökulmasta, koska meillä on valtaväestön lisäksi erittäin vakiintunut ja hyvin vallassa oleva vähemmistö ruotsinkieliset - ruotsinkielisten on lähdettävä mukaan vähentämään ruotsinkielisten asemaa..." - Kohteliaasti Wallgren ja Kouros väistivät tämän kuten kaikki muutkin oleelliset kysymykset.

Kaikissa kielipoliittisissa keskusteluissa suomenruotsalaisten edustajat ohittavat kriitikkojen kysymykset ja näyttävät keskustelevan imaginaaristen vastustajien kanssa, joilla on hyvien kysymysten sijaan asenneongelmia ja ymmärryksen puutetta. Tämä on sääntö ja turhauttaa taatusti ne, jotka ovat valmistautuneet aitoon keskusteluun.

Suomenruotsalaisessa koulutuksessa ja ilmapiirissä on jotain, mikä saa usein fiksuimmatkin ruotsinkieliset tai heidän läheisensä kieltäytymään näkemästä sitä, että kielipolitiikkaa arvostelevatkin nyt hyvinkoulutetut, ruotsinsa lukeneet, maahanmuuttomyönteiset, jopa itse monikulttuurisessa perheessä elävät ihmiset.

Käytännössä meillä maahanmuuttajalapset tai monikulttuuriset lapset eivät enää saa vapautusta ruotsista. Nyt ollaan laatimassa yhä kattavampaa ruotsin kielen opetusta maahanmuuttajille tehostamalla peruskouluruotsia, lisäämällä lukioon alkavan ruotsin ja vahvistamalla heille suunnattua virkaruotsia yliopistoissa. Ja näillä ihmisillä olisi kotikieli säilytettävänä, suomi opittavana ja englantikin on tarpeen. Mutta kun Suomessa ei voi menestyä osaamatta ruotsia! Siksi siis pakkoruotsin vahvistaminen maahanmuuttajille on kuulemma heidän etunsa!

Kun tästä puhuu suomenruotsalaisen kanssa, olen tähän mennessä saanut vastaukseksi vain: "lapset oppivat helposti kieliä", "maahanmuuttajat oppivat nopeasti kieliä". Kumpikaan näistä ei pidä paikkaansa, tervetuloa peruskouluun katsomaan!

Suomenruotsalainen illuusio itsestään paljon meitä fennoja vähemmistöystävällisempänä ryhmänä ei pidä paikkaansa, mutta se kuului nytkin Kultakuumeen puheenvuoroissa. Itse asiassa se jäi voimakkaimmin soimaan Wallgrenin ja Kouroksen näkemyksissä.

Ongelma on siis se, että suomenruotsalaisten edustajilla on imaginaarisia keskustelukumppaneita, todelliset keskustelukumppanit ohitetaan ja tätä ohittamista ei edes ymmärretä loukkaavaksi tai epädemokraattiseksi toiminnaksi.

Ykkösaamun kolumnisti haluaa keskustella "nettifennojen" kanssa:
"On totta, että ruotsinkielisten asema verrattuna muuhun väestöön on etuoikeutettu. Se näkyy järjettömällä tavalla esimerkiksi Itä-Suomen kouluissa. Pakkoruotsia ei voi vaihtaa venäjään, vaikka sille olisi huutava tarve. Samoin Itä-Suomen virkamiehillä olisi ruotsin sijaan venäjäntaidoille käyttöä. Ilmeisistä epäkohdista huolimatta poliittinen asetelma, jossa ruotsinkielistä vähemmistöä syyllistetään populismilla, on kohtuuton. Suomenruotsalaisille jätetään kritiikissä kaksi yhtä huonoa vaihtoehtoa: heidät joko eristetään Suomen katalaaneiksi tai imetään valtaväestön osaksi."

Ei enempää Suomea Suomeen!
http://yle.fi/radio1/asia/ykkosaamun_ko ... 38231.html

Kolumnisti Aleksis Salusjärvi asettaa sanansa hyvin. Toisaalta hän sanoutuu tarkoin irti kaikesta kritiikistä suomenruotsalaistuutta tai ruotsinkielisten taloudellista valtaa kohtaan. Toisaalta hän näkee, ettei pakkoruotsille ole sellaisia perusteita, joita nykyinen järjestely edellyttäisi.

Hänen tekstiään kommenttiosuudessa:

--- en voi hyväksyä pakkoja ja holhoamista. Esimerkiksi pakollisesta tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta on luojan kiitos päästy eroon. Ehkä ruotsin voisi jossain määrin pitää yleissivistävänä aineena koulussa, mutta nykyisessä pakollisessa laajuudessaan se on akateemisen tutkinnon suorittavalle lähinnä hukkaan valuva savotta.

Virkamiesruotsin kursseilla näkee, miten uskomattoman heikkotasoista opiskelijoiden ruotsin kielen osaaminen on. Ja tämä on porukkaa, joka yleensä haluaisi osata kieltä. Näin on siis akateemisten helposti abstrakteja asioita oppivien ihmisten kesken. Tohtoriystäväni puhuu lähes täydellisesti kolmea kieltä ja toimii kääntäjä. Silti hän ei osannut Tukholmassa tilata itselleen aamiaista ruotsiksi, vaikka hän on kaksikielisestä kunnasta kotoisin. Häntä hävetti tilanne, mutta kun ei osaa niin ei osaa. Katainen-esimerkillä en tarkoittanut että hänellä olisi oppimisvaikeuksia, tuskin on. Hän on vain normaali koulunsa käynyt suomalainen, joka ei koskaan oppinut puhumaan ruotsia. Se, että ruotsin kieltä ei Suomessa käytännössä missään yhteydessä tarvitse yhdistettynä siihen, että sen opiskelu on pakollista, kantaa tällaista hedelmää. Tillilihakaan ei kuulu kovin monen koulusta selvinneen arkiruokien joukkoon.

Olen itse lukenut ruotsin a-kielenä koulussa ja kirjoitin sen pitkänä. Kuuntelen parasta aikaa ruotsinkielistä musiikkia. Tove Jansson on yksi eniten ihailemiani ihmisiä. Silti - tai ehkä juuri siksi - pidän pakkoruotsia tillilihana. ---

ja toisessa viestissä

--- pakosta ja holhoamisesta: yhteiskunta selvästi tarvitsee tiettyyn pisteeseen molempia. Oppivelvollisuus ja vaikka katujen hiekoitus ovat hienoja saavutuksia. Ne kaitsevat ja holhoavat meitä, mutta eivät juuri jaa kansaa tarpeellisuudestaan.

Ruotsin kielen asemassa on kuitenkin överiksi menneitä piirteitä, mitä on hankalaa perustella. Pakkoruotsin kannattajat esimerkiksi vetoavat pakkokemiaan tai johonkin muuhun kouluaineeseen ruotsin opetuksesta puhuttaessa. Olen opiskellut minimimäärän kemiaa koulussa, eli yläasteella pari vuotta fysiikan kylkiäisenä ja yhden kurssin lukiossa. Se oli ihan hauskaa. Ruotsi taas on oppiaine, joka seuraa kaiken koulutuksen pakollisena osana ja vaatimuksena kaikissa oppiasteissa. Kutsuisin pakkokemiaa tillilihaksi, jos maisterin papereita ei olisi mahdollista saada mistään tiedekunnasta ilman molekyylitenttiä.

Ja siis omakohtainen maisterikokemukseni on kirjallisuuden oppiaineesta Jyväskylässä, jossa juuri kieli ja kielet sekä kielellinen ilmaisu on opiskelijoiden suvereniteetin alue kaikissa muissa yhteyksissä paitsi ruotsin kielessä. Ei Keski-Suomessa vain ole mitään samastumiskohtaa ruotsinkieliseen kulttuuriin tai kieleen. Siellä ilmestyy maan vanhin suomenkielinen sanomalehti, ja siellä vaalitaan koululaitoksen synnyttäjä Cygnaeuksen perintöä. Kampuksella ei ole havaittavissa ärhäkkää kritiikkiä tai umpimielisyyttä ruotsia kohtaan, päinvastoin!, mutta satanen vetoa, että pakollisen ruotsin lopettaminen nähtäisiin siellä samanlaisena vapautuksena kuin kirkkohistorian oppiaineen lopettaminen aikanaan oli (eikä kirkkojakaan ole muutettu elokuvateattereiksi tai navetoiksi, kuten Neuvostoliitossa).

--- toivon ehkä vähän naiivisti, että alle kolmekymppisistä suomenruotsalaisista saataisiin uusi ja ennakkoluuloton keskustelukumppani ---

ja kolmannessa

mikään kouluaine ei ole kiveen kirjoitettu ja että jokainen pakollinen oppiaine kohtaa alati kritiikkiä, mikä on pelkästään hyväksi. Matematiikka on klassinen varsinkin murrosikäisten tyttöjen kyseenalaistama pakkoaine, ja sen tarpeellisuudesta on tärkeää käydä keskustelua. Heille ja koko kulttuurille on kyettävä selittämään, miksi yhtälön ratkaisutaito kuuluu yleissivistykseen. Toisaalta pakolliset aineet myös muuttuvat alati, koska maailma muuttu - eikä niiden säilyttämistä voi siis perustella traditiolla. Tästä on kirkkohistorian oppiainen hyvä esimerkki. Ruotsin pakollisten opintojen lisääminen suhteessa muun väestön tarpeeseen osata juuri ruotsia eikä muita kieliä on aivan ilmeisessä ristiriidassa.

Peruskoululaitoksessamme kielten opetus on ylipäätään täysin yliedustettuna verrattuna muuhun Eurooppaan. Pisa-pärjäämisen perusteella se voi olla kova juttu, tai sitten se voi olla taakka, asiaa ei ole tutkittu. Yhtä kaikki olen hyvin kriittinen ruotsin opintojen laajuden suhteen, koska käytäntö osoittaa, että kielen alkeiden jälkeen sitä oppii vain käyttämällä sitä. Huomasin tämän itse opiskeltuani saksaa intensiivikurssina lukion oppimäärän verran. Näiden alkeiden jälkeen voin oppia kieltä kunnolla vain käyttämällä sitä aktiivisesti. Muussa tapauksessa opin saksaa vain teoriassa ja osaan puhua sitä vain teoriassa, kuten on ruotsin laita suomenkielisten kesken tässä maassa.

Tästä syystä on täysin absurdin kuuloista, kun Wallgren selittää, että on ongelma että ruotsinkielisten palvelut eivät ole yhtä lähellä kuin suomenkielisten. Hän ei selvästi ole koskaan käynyt Imatralla tai Angelissa. Tuollaiset ajatukset eivät yksinkertaisesti ole realistisia suhteessa valtaväestöön tai alueellisiin muihin kielivähemmistöihin, enkä mitenkään ymmärrä, miten asia voitaisiin korjata vaikka leikittäisiin että kyse ei olisi resursseista. En ole Ahvenanmaalla koskaan kuvitellut saavani palvelua suomeksi, enkä edes yrittänyt saada, enkä ymmärrä miksi ahvenanmaalaisen pitäisi vaatia samaa päinvastoin Seinäjoella.

Ja silti, näistä seikoista huolimatta, en näe mitään tarvetta sille, että Suomen pitäisi muuttua virallisesti yksikielisesti. Pohjanmaan Korsnäs oli takavuosina maailman ruotsinkielisin kunta. Ruotsin asema valtakielenä monessa kunnassa on tuskin mikään ongelma kenellekään tässä maassa. Ongelma on lähinnä se, että umpimielisen kielipolitiikan takia kaikki häviävät. Kyläkouluja joudutaan sulkemaan kaksikielisissä kunnissa, koska suomen- ja ruotsinkieliset koulut eivät voi yhdistää mitään toimintaa, kuten liikuntatunteja tai välitunteja. Tämä mahdottomuus ei johdu valtaväestöstä, vaan suomenruotsalaisten eristäytymishalusta. Jos on persudiskurssissa haluttomuutta ratkaisuihin, ei vastapuolen leirissäkään ihan kaikki ole kunnossa.