vapaakielivalinta.fi

"Yhdistys ei kuitenkaan halua murentaa ruotsin kielen virallista asemaa Suomessa.

- Kyllä virallinen asema voisi olla ennallaan. Tässä pitää vain laittaa arvoja tarkasteluun.
Mikä on vapauden merkitys ja monipuolisen kieliosaamisen merkitys. Ruotsi säilyköön toisena kansalliskielenä,
mutta se ei edellytä, että kaikki osaavat puhua ruotsia."

Tähän koko keskustelu tiivistyy!

Joten ensimmäisenä pitää määritellä,
vaatiiko perustuslaki pakkoruotsia vai onko se vain RKP:n ja sen kunkin hallituskumppanin tulkinta!

Kuka tässä maassa voi antaa puolueettoman lausunnon ?

Ainakin poliittinen ja virkamieseliitti seisoo sen mielipiteen takana, että perustuslaki vaatii pakkoruotsia.
Minun logiikallani silloin pakkoruotsin poistaminen ei onnistu ilman Suomen muuttamista virallisesti yksikieliseksi.
Rostila on optimisti, mutta onko hän realisti ?

Se, että Suomessa ei 1917-1970 ollut pakkoruotsia, tuntuu unohtuneen eliitiltä!
Perustuslain kielipykälä kuitenkin on ollut koko ajan lainsäädännössä!
Ennen vuotta 1970 peräti 60 % kansasta EI LUKENUT ruotsia kansakoulussa!

Tässä esimerkki siitä, miten "perustuslaki vaatii pakkoruotsia"

Yhteenveto: ruotsin kielen tarve ja käyttö työelämässä
Ruotsin kieli on tärkeä työelämässä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.
Julkisella sektorilla ruotsin kielen tarve pohjautuu perustuslaissa ja kielilaissa säädettyihin oikeuksiin
käyttää omaa kieltään viranomaisissa. Kaksikielisissä viranomaisissa on ollut vaikeuksia
rekrytoida ruotsin kieltä osaavia työntekijöitä. Ruotsinkielisten palveluiden ongelmat johtuvat
usein ruotsin osaajien puutteesta."

http://www.minedu.fi/export/sites/defau ... df?lang=fi

Vuonna 2010 silloinen oikeusministeri Tuija Brax myönsi, ettei pakkoa ruotsin osaamiselle ole perustuslaissa, tässä ote hänen puheestaan "Kielet muuttuvassa yhteiskunnassa" -seminaarissa:

---
Vaikka käynnissä olevassa keskustelussa on esitetty erilaisia näkemyksiä, on valtavirtana nähdäkseni kuitenkin erottunut sitoutuminen Suomen kaksikielisyyteen. Perustuslain kansalliskieliä koskevaa kirjausta ei yleisesti ole haluttu muuttaa. Haluan myös itse painottaa sitä, että kaksikielisyys on osa Suomen historiaa, nykyisyyttä ja – uskon niin – myös tulevaisuutta.
---
Perustuslaki ei esimerkiksi aseta suoranaista velvoitetta sille, että toisen kotimaisen kielen olisi oltava pakollinen oppiaine kouluissa. Sen sijaan julkiselle vallalle asetettujen kielellisten oikeuksien turvaamisvelvoitteiden valossa korostuu oikeus opiskella kotimaisia kieliä.

---
Jos joustavuutta kielivalintojen yhteydessä halutaan merkittävästi lisätä, tulee selvittää kansalliskielten opetusjärjestelyiden suhde perustuslaissa taattuihin kielellisiin oikeuksiin. Mitä tästä näkökulmasta olisi vähintään taattava ja millä tavoin joustavuutta voitaisiin lisätä. Tulisi myös selvittää, voitaisiinko kokeiluja kielten opiskelun joustavuuden lisäämiseksi järjestää ja millä tavoilla, miten yhdenvertaisuuteen ja yksilön oikeuksiin liittyvät näkökohdat otettaisiin huomioon, mitä vaikutuksia olisi korkeakoulujen osalta ja miten eri koulut voisivat hakea mukaan. Mahdollisten kokeilujen riittävä seuranta tulee varmistaa.

Näistä syistä katson, että jos ehdotukset koulujen tuntijakojärjestelmästä halutaan toteuttaa tällä hallituskaudella, ei samassa yhteydessä ole käytännössä mahdollista toteuttaa esimerkiksi kokeilua toisen kotimaisen pakollisuudesta luopumisesta Itä-Suomessa. Edellä mainitut selvitykset ovat tarpeen yhdenvertaisuuden ja kielellisten oikeuksien näkökulmista, ja ne tulee toteuttaa ennen mahdollisten kokeilujen käynnistämistä.
---
On kuitenkin selvä, että varsinkin ensimmäisen polven maahanmuuttajille jo alueen pääkielen – suomen tai ruotsin – oppiminen on merkittävä haaste. Molempien kotimaisten omaksuminen ei usein onnistu. Kuitenkin myös uusien suomalaisten jatkokouluttautuminen ja sijoittuminen myös vaativampiin julkishallinnon tehtäviin on Suomessakin tarpeen. Kielisäännösten soveltaminen tulee olla sillä tavoin joustavaa, ettei tämä käytännössä esty. Valtioneuvosto voi erityisistä syistä myöntää erivapauden kielitaitovaatimuksista. Erivapaus koskee yksittäistä hakijaa.

Nykyinen oikeusministeri ei ehkä hevin tällaista tunnusta, vai mitenköhän on RKP:n Anna-Maja Henriksson.

Jos nyt saisi jälleen kerran muistuttaa että Suomessa on ns. yksikielisiä ruotsinkielisiä noin 4000 kpl. Ovat esim. vanhempaa väkeä, jotka eivät saaneet sodan tms. takia käydä kuin 2 v. kansakoulua. Nelkytluvun alussa Länsi-Uudellamaalla hehkutettiin oman ruotsinkielen lisäksi ranskaa; suomenkielestä ei piitattu - silloinkaan.

Olen virallisen yksikielisen suomenkielisen Suomen kannalla.

Täytyy ihailla virolaisten päättäväisyyttä!!!

Moni on odotellut , että joku valtio-oppinut tulisi selittämään perustuslain "virallista" tulkintaa. Tässä lähinnä virallinen tulkinta, lainattu Suomen Kuvalehdestä 34/2010:

Millä perusteilla tulkitaan termiä ”kansalliskieli”, Åbo Akademin julkisoikeuden professori Markku Suksi?

”Kansalliskielten käsite syntyi 1800-luvulla, kun Ranskan vallankumous oli romuttanut säätyjaon. Säätyjako oli ollut vallankäytön mekanismi. Se jätti tyhjiön, joka täytettiin saksalaisten keksimällä kansalliskielen käsitteellä. Päästiin luomaan myös kansalliseepoksia ja muita tunteisiin vetoavia asioita. Synnytettiin valtioita ajatuksella ’yksi kansa, yksi valtio ja yksi kieli’ – vaikka se olisikin epärealistinen ajatus, sillä kaikissa valtiossa oli myös vähemmistöjä. Suomessa oli totuttu ruotsiin hallinnon kielenä, ja Suomesta tuli poikkeus: yksi kansa, yksi valtio, mutta kaksi kieltä.”

”Kansalliskielen asemasta pitäisi seurata jotain, ja mielestäni Suomessa siitä pitäisi seurata sama kuin Kanadassa, jossa jokaisen on opeteltava sekä englantia että ranskaa. Eli eräänlainen sivistyksen velvoite siitä seuraa, mutta ei ainoastaan sen suhteen, että osattaisiin sekä suomea että ruotsia, vaan että ymmärrettäisiin, miten nämä kielet ovat tulleet kansalliskieliksi ja nähtäisiin Suomi pohjoismaisessa kontekstissa.”

Kielelliset oikeudet ovat samantasoisia oikeuksia kuin vaikkapa yhdistymisvapaus ja julkisuusperiaate, Suksi huomauttaa. Siksi esimerkiksi hallinnollinen tarkoituksenmukaisuus valtion aluehallinnon järjestämisessä – ajankohtainen asia ruotsinkielisellä Pohjanmaalla – on perustuslaillisesta näkökulmasta huono selitys oikeuksien laiminlyönnille.

”Kansalliskielten periaate ei tarkoita aritmeettisia osuuksia kaikesta kaikille”, Suksi sanoo, ”vaan se tarkoittaa todellista tasa-arvoa kielten välillä.”


Kyse ei siis ole perustuslain kirjaimesta vaan hengestä.

Ihmettelen, ettei toimittaja käynyt kiinni ilmiselvään katkokseen Åbo Akademin professorin perustuslakitulkinnassa:

”Kansalliskielen asemasta pitäisi seurata jotain,” *katko* ”ja mielestäni Suomessa siitä pitäisi seurata sama kuin Kanadassa, jossa jokaisen on opeteltava sekä englantia että ranskaa.”

Ensimmäisen lauseen voisi tulkita siten, ettei missään ole määritelty, mitä kansalliskielen asemasta seuraa. Seuraavien lauseiden perusteella nyt puhutaan vain tutkijan omasta mielipiteestä. Miksei toimittaja kysynyt suoraan, eikö laki sisällä selkeää ohjetta vaan asiassa täytyy ottaa haastateltavan oma mielipide ohjeeksi?

Kanada nostetaan tässä esimerkiksi. Tosin wikipedian mukaan Kanadassa on kaksi virallista kieltä (ei siis kansalliskieltä), englanti ja ranska. Ranskankielisiä on 24% ja ranska on pakollinen kieli koulussa osassa maata. Wikipedian mukaan siellä, missä ranska on pakollinen, maan toisen virallisen kielen pakollista opiskelua perustellaan myös sillä, että ranskaa puhutaan laajasti ympäri maailmaa. Onkohan vertailukohta omalla kahden eksoottisen kielen pakolle paras mahdollinen?

Vapaan kielivalinnan puheenjohtaja, professori Rostila on kirjoittanut Suksen tulkinnasta varsin hyvin blogissaan. Nämä Rostila kriittiset sanat pitäisi jokaisen suomalaisen lukea:

--- valtaapitävät tarvitsevat Suomessa erityistä kansalliskieli –oppia, joka koskee syntyperäisen suomalaisen kielellistä yleissivistystä “maamme rajojen sisäpuolella”. Tähän opin kehittelyyn erikoistunut [Åbo Akademin professori] Suksi esittää, että perustuslaista seuraa kansalaiselle erityinen kansalliskieliä koskevan sivistyksen velvoite. Tämä velvollisuus koskee kielten osaamista ja niiden aseman ymmärtämistä. (Lisäksi perustuslaista seuraisi kansalaiselle myös velvoite osata nähdä Suomi (Suomen valtio?) pohjoismaisessa kontekstissa.)

Valtioneuvosto on juuri perustanut Kansalliskielistrategia -hankkeen, jonka ympärille koottua komiteaa johtaa pääministeri Katainen. Hankkeelta odotetaan ensi vuoden loppuun mennessä uusia toimia ruotsin kielen aseman edistämiseksi, pohjanaan Ruotsinkielisten kansankäräjien (Folktinget) perustaman ns. Ahtisaaren työryhmän julkaisemat vaatimukset.

Oikean (kansalliskieli) opin osaajille on nyt käyttöä. Valtiotieteen tohtori Markku Suksi aloittaa joulukuun alusta Oikeusministeriön demokratia- ja kieliasioiden yksikössä kieliasioista vastaavana määräaikaisena kehittämispäällikkönä ja kieliasiain neuvottelukunnan pääsihteerinä.

Kansalliskieli -aatteen mukaan Suomessa perustuslaki siis velvoittaisi kansalaiset ymmärtämään ja hyväksymään tietyn omaa (yhteisöllistä) identiteettiä koskevan historiatulkinnan.

http://ilmarirostila.puheenvuoro.uusisu ... a-olemassa

Käsittääkseni perustuslakia kohtaan suomalaisten tulisi kyetä tuntemaan suurta kunnioitusta, senhän pitäisi puolustaa ihmisoikeuksien toteutumista ja demokratian perinnön siirtämistä tässä maassa. Äärimmäisen suuria ja keskeisiä arvoja. Voiko yllä esitetty tulkinta pakollisesta ruotsista ja pakollisesta identiteetistä olla sen paremmin ihmisoikeuksien kuin demokratiankaan ihanteiden mukainen?

Onko tämä nyt virallinen tulkinta suomalaisuudesta ja suomalaisesta identiteetistä? Pitäisikö jo päästää kansalaiset keskustelemaan asiasta avoimesti?