vapaakielivalinta.fi

Arvoisa toimitusjohtaja Kivinen.
Svenska YLE pohtii tauotta suomenkielisten ruotsinopintoja, vaikka niiden ei pitäisi lainkaan kuulua ruotsinkielisille.
Miksi YLEssä ei voi käydä SUOMENKIELISTÄ kielipoliittista keskustelua,
joka koskettaa nimenomaan suomenkielisiä ja käydään suomen kielellä!
Miksi keskustelu on Svenska YLEn etuoikeus ?

Ohessa svenska YLEn yhteydenotto!

Toimitan svenska ylen suoraa väittelyohjelmaa obs. debatt. yle fem
kanavalla.

Olisin kiinnostunut ruotsi vapaaehtoiseski-aiheesta torstaina 1.11.
Lähetyksemme alkaa kl.20, ja täällä Pasilassa pitäisi olla noin tuntia
ennen.

Väittelyyn osallistuu yleensä 4 henkeä. Väittelykielemme on ruotsi, mutta
tässä tapauksessa minua kiinnostaisi kaksikielinen väittely jossa jokainen
puhuu omaa äidinkieltään. Se edellyttää tietenkin sitä, että ruotsia pitää
ymmärtää sujuvasti.

Olen nyt juuri täydessä touhussa kunnallisvaaliväittelyiden kanssa, mutta
tulevaisuutta vaalien jälkeen on myös hyvä suunnitella hyvissä ajoin.
Toivoisin saavani väittelyyn yhden heknilön teirdän ryhmästänne, yhden
ruotsinkielisen joka on samaa mieltä, yhden suomenkielisen joka on eri
mieltä ja yhden ruotsinkielisen joka on eri mieltä.


http://svenska.yle.fi/obs-debatt

yst terv

Heidi Finnilä
SVENSKA YLE
redaktör, programledare
Obs. debatt

Radiogatan 5, Helsingfors
PB 5, 00024 YLE, Finland
+358 40 860 38 33
heidi.finnila@yle.fi

Näinkö Finnilän mukaan toteutuu 95/5.
Mielestäni hänen ehdotuksensa on lapsellinen.

Hannu Jussi kirjoitti:Näinkö Finnilän mukaan toteutuu 95/5.
Mielestäni hänen ehdotuksensa on lapsellinen.

Olen samaa mieltä.

Jos Vega haluaa kutsua vapaamman kielivalinnan kannattajia studioonsa selittämään ruotsinkielisille, mitä suomenkielinen enemmistö ja uudet kielivähemmistöt nyt tarvitsevat ja millä tavoin tulevaisuuden kieltenopetusta suomenkielisissä kouluissa tulee kehittää, niin ok. Se olisi asiallista.

Ruotsinkieliset saavat luonnollisesti keskustella keskenään kieltenopetuksen kehittämisestä omissa kouluissaan.

Tällaisia ovat olleet "keskustelut" ruotsinkielisten kanssa tähän mennessä, vieläpä suomenkielisessä mediassa:

PAKKORUOTSI-ILTA

Vapaata kielivalintaa edustavat olivat äärimmäisen rauhallisia ja asiallisia, vaikka ruotsinkielinen puoli ei joutunut vastaamaan sille asetettuihin kysymyksiin, vaan sai puhua omiaan ja vielä viedä suurimman osan puheajasta.

Heti aluksi jäi vastaamatta Vehkaojan kysymys siitä, miksi suomenkielisillä on kieliopintojen tavoitteisiin kirjattu “tutustuminen pohjoismaiseen elämänmuotoon ja…. eikö Suomi edustakaan pohjoismaista elämänmuotoa”. Vastaajana Mikaela Nylander siirtyi oitis pois aiheesta eivätkä toimittajat puuttuneet. Ruotsinkieliset olivat taitavia pitämään puheenvuoron itsellään eikä tätä rajattu.

Jokainen ruotsinkielisen puolen edustaja toisti samaa mantraa:
- ei ole syytä valinnaisuuteen
(vaikka kielet voi kaikkialla ympärillämme valita…)
- ruotsi ei ole pois mistään
(vaikka selkeästi koulussa luettavien kielten määrä on jo nyt Suomessa suurempi kuin muissa maissa – miksei muissa maissa lueta enemmän kieliä kuin Suomessa, jos kielet eivät ole poissa mistään ja muissa maissa äidinkieletkin ovat valmiiksi indoeurooppalaisia)
- asenteet ovat suomenkielisillä väärät ja siksi ruotsia on opiskeltava enemmän ja aloitettava varhemmin
(vaikka ruotsin taito katoaa sen hyvinkin opiskelleiltä käytön puutteessa ja monet pakollista ruotsia vastustavat ovat itse aina pitäneet ruotsista kielenä)

Niin turhauttavaa katsottavaa, että teki mieli jättää kesken. Ruotsinkieliset eivät näytä lainkaan ymmärtävän, miten loukkaava heidän asenteensa on. He ohittivat kerta toisensa jälkeen myös kysymyksen, mikseivät suomenkieliset osaisi valita kieliä, jotka ovat heille oikeasti tarpeellisia.

Sampo Terho kysyi suoraan, että miksi luulette tietävänne paremmin, mitä minä tarvitsen, mitä suomenkielisten vanhempien lapset tarvitsevat. Oleellisista oleellisin kysymys. “Meillä on opetussuunnitelma”, vastasi Mikaela Nylander. Hän vastasi useampaan kertaan “meillä on opetussuunnitelma”, kun häneltä kysyttiin perusteita suomenkielisten omien tuntojen ohittamiseen. Tämä lienee uusin slogani sen jälkeen, kun perustuslaki-kortti otettiin pois.

Yleissivistys-kortti oli myös kovassa käytössä. Sampo Terhon kysymys, eivätkö muut kielet ole yleissivistystä suomenkielisille, oli taas oleellinen. Mutta senhän pystyi kiertämään muistuttamalla taas, ettei ruotsin kieli voi olla poissa muista kielistä – vaikka jokainen tietää, ettei kukaan pysty omaksumaan useita kieliä kunnolla ja – kuten Mustonen muistutti, noin kolmannes ihmisistä oppii kieliä vaikeasti.

Uskomattomalla tavalla ruotsinkieliset omivat vähemmistömyönteisyyden, vaikka käytännössä juuri heidän pakkoruotsipolitiikkansa tekee elämän muille kielivähemmistöille hankalaksi ja ohittaa heidän tarpeensa. Ruotsinkieliset saivat vetää oman shownsa hyvin rauhassa ja keskinäisen yhteisymmärryksen vallassa – he tuntuivat tuntevan toisensa ja käyneen saman keskustelun uudelleen ja uudelleen.

Pakko opiskella ruotsia muuttui aina uudestaan oikeudeksi opiskella ruotsia – uskomatonta.

Järkiargumentit hukutettiin tunneargumentteihin, joissa nähtiin suomenruotsalaisuus uhattuna ja haluttiin olla ylpeitä suomenruotsalaisuudesta. “Te puhutte nyt jostain sellaisesta, joka ei ole edes kritiikin kohteena”, muistutti Sampo Terho. Ymmärsivätkö kaikki nyt varmasti: Suomenruotsalainen identiteetti variaatioineen on ihan hyvä suomalainen identiteetti – mutta suomenkielisten identiteettiin ruotsi ei välttämättä kuulu, ei varsinkaan pakkoruotsi.

Tämä oli hyvä aloitus – mutta onpa studiossa istuneilla ruotsin pakollisuuden puoltajilla vielä matkaa suomenkielisten oikeuksien tunnustamiseen. Kun lopussa Vehkaoja heitti, että “teidän oikeutenne on meidän velvollisuutemme”, Nylander vastasi herttaisesti: “Mutta niinhän se aina on.” Ehkei sentään ihan loputtomiin.


A-STREAMIN NUOREN POLVEN PAKKORUOTSI-ILTA

Aika uskomatonta "keskustelua". Taas kerran kaksi sellaista, joille "kaksikielisyys on rikkaus eikä pakkoruotsia olekaan" ja yksi, joka kyseenalaistaa jotakin kielipolitiikassamme, tosi tyylikkäästi ja rauhallisesti. Jako oli myös sukupuolijako, nuoret leidit kannattivat pakkoruotsia ja nuori mies edusti yksin vapaata kielivalintaa. Kaikki kolme nuorta toimittajaa ovat selvästi pehmeitä kaksikielisyyttä kohtaan.

Onko mahdotonta saada jotenkin järkevää asetelmaa studioon? Onko jokin ohjesääntö, että vapaan kielivalinnan kannattajia voi olla korkeintaan yksi vaikka gallupeissa heitä on ehdoton enemmistö?

Kansalliskielihehkuttelu oli törkeää. Vapaata kielivalintaa kannattavalle heitettiin, että "varmaan haluat kaikki vieraat kielet pois". Sen sijaan keskustelussa vähäteltiin pakollisen ruotsin määrää, "muutama vuosi" - peruskoulusta korkeakouluihin? - ja nostettiin voimakkaasti esiin ruotsin aikaistaminen, se on siis ratkaisu!

Tämä on niinkuin Pakkoruotsi-illan horror uudestaan pienemmällä porukalla: "Voisko joku antaa mulle vapautuksen fysiikasta - kun tää ruotsi perustuu lakeihin." Leidit olivat sävyssään ehdottomia ja aggressiivisia, mies ehdottoman korrekti ja rauhallinen. Mutta jos toiset ovat riittävän mustavalkoisia ja epäloogisia ja puhuvat päälle, on vaikea saada järkevää keskustelua aikaiseksi.

Pakkoruotsi ei kerta kaikkiaan voi näiden leidien mielestä olla keneltäkään pois! Ruotsinkielisille laaditut rakenteet pitäisi kuulemma saada laajennettua muille vähemmistöille. Mitkä niistä? Montako pakollista kieltä meille on tulossa?

Nettipalstalla oli yksi hyvä kommentti: "Aika ikävä tilanne Ylessä, kun seitsemän pakkoruotsittajan nuorisoliiga apuvoimineen ei onnistunut nujertamaan yhtä pakkoruotsia vastustavaa persua."

Näinhän se kuitenkin oli. Mikä oli sen fiksun nuoren perussuomalaisen nimi. Ansaitsisi mitalin selkeästä otteesta ja täydellisestä hermojen hallinnasta, todellinen herrasmies ja tulevaisuuden rehellinen poliitikko. Minulta olisi palanut pinna jo moneen kertaan. Kuka hän siis oli? --- Hän oli kuulemma Samuli Voutila. Miten ihmeessä hänelle voisi lähettää onnittelut ja kiitokset uskomattoman hyvästä suorituksesta käsittämättömän epämiellyttäväksi pedatussa ohjelmassa?

Samuli Voutilalle (en ole tarkistanut nimeä) voi lähettää ansaitut kiitokset varmaan Perussuomalaisten oman lehden kautta. Taitaa löytyä myös netistä.