Etelä-Uusimaa kirjoittaa:
"23.9.2012 Takaisin otsikoihin
Fredrika Åkerö:
Kaksikielisyys sivistystoimessa
Neljä Kokoomuksen kuntavaaliehdokasta kirjoitti hienosti aidosta kaksikielisyydestä Raaseporissa (EU 16.9.). Kaksikielisyyden tulee toteutua niin hallinnossa kuin lapsen kasvu- ja kouluympäristössä kielistrategian avulla.
Sivistystoimen piirissä on jo ryhdytty luomaan kielistrategiaa. Raaseporin sivistyslautakunta on käsitellyt toisen kotimaisen kielen taidon edistämistä neljään otteeseen vuosina 2011-12. RKP:n tavoitteena on, että kaikki lapset opsikelisivat toista kotimaista kieltä ensimmäiseltä luokalta alkaen.
Suomenkielinen koulujaosto, jonka puheenjohtaja Harri Korhonen on, päätti, että englanti on oppilaille pakollinen A-kieli Raaseporin suomenkielisessä perusopetuksessa. Tämä tarkoittaa, että ruotsin kielen opiskelua A-kielenä voidaan suomenkielisissä kouluissa kyllä aikaistaa, mutta se on vapaaehtoista. Ruotsinkielinen koulujaosto sen sijaan päätti pitää suomen kielen pakollisena A-kielenä ruotsinkielisissä kouluissa ja että opinnot alkavat ensimmäisellä luokalla.
Tarkoitus on, että uudistettu kieliohjelma voidaan ottaa käyttöön kaikissa kouluissa ensi lukuvuonna.
On hyvin helppoa kirjoittaa kaksikielisyysstrategioista, kaksikielisistä toisen asteen oppilaitoksista tai kaksikielisistä koulukeskuksista, mutta ne eivät välttämättä johda toivottuihin tuloksiin. Kannattaa tutustua Torbjörn Kevinin valaisevaan pääkirjoitukseen ”Ohållbar skolspråkspolitik” (”Kestämätöntä kielipolitiikkaa”, Åbo Underrättelser 19.9.).
Mitkä sitten ovat ”todelliset” syyt vastustaa Kokoomuksen kaksikielisyyspolitiikkaa? Ei riitä, että suhtaudutaan myönteisesti toiseen kotimaiseen kieleen. Kaikista lapsista ei tule automaattisesti kaksikielisiä vaikka päivähoidossa ja kouluissa ryhmät muodostettaisiin äidinkieltä huomioimatta. Kaikkiin ideologioihin tulee sisältyä tervettä järkeä, jotta niiden toteuttaminen käytännössä olisi mahdollista.
Raaseporin täytyy noudattaa lakia ja tarjota lapsille ja oppilaille päivähoitoa ja perusopetusta heidän äidinkielellään. Päivähoitohenkilöstöllä ja opettajilla on useimmiten pätevyys hoitaa tehtäväänsä sillä yhdellä kielellä, jolla he toimivat. Useat lapset tarvitsevat vahvan äidinkielen voidakseen hyvin ja kyetäkseen oppimaan muita kieliä. Ainakin tämä on alalla toimivien pedagogien viesti.
Tavallisen päivähoidon yksi vaihtoehto on kielikylpypäivähoito. Sitä on Raaseporissa laajennettu, ja näen mielelläni tämä jatkuvan päivähoidon tarvitsijoiden toiveiden mukaisesti. Yhdellä päiväkotialueella tarvitaan kuitenkin riittävästi kiinnostuneita, jotta voidaan aloittaa kielikylpy puolella päivähoito-osastolla tai koko osastolla. Jatkossa on myös mietittävä, voidaanko kielikylpyä laajentaa perusopetukseen.
Kysymys ei ole uhkasta kenenkään kulttuuri-identiteettiä kohtaan, vaan kaksikielisyyden edistämisestä harkitusti voimavaroilla, jotka meillä ovat käytettävissämme. Työ on Raaseporissa jo alkanut ja tulee jatkumaan.
Fredrika Åkerö
Raaseporin sivistyslautakunnan puheenjohtaja, RKP"
Vain auttavasti suomea osaava F.Å. oli puhumassa Vapaan Kielivalinnan järjestämässä mielenosoituksessa 2011.