vapaakielivalinta.fi

Ny­tin ja Ra­dio Hel­sin­gin esi­mies Juhani Mykkänen kirjoittaa hesarin Merkintöjä-palstalla siitä, miten kieltenopiskelu vaatii onnistuakseen oleskelua kyseisen kielen vaikutusalueella:

"--- Ylä­kou­lus­ta saak­ka olen kuul­lut vii­sail­ta opin­to-oh­jaa­jil­ta ja muil­ta ai­kui­sil­ta, et­tä kie­liä ei voi kos­kaan opis­kel­la lii­kaa. Työ­mark­ki­nat ja niin edel­leen. Nä­mä ovat hö­pö­pu­hei­ta kah­des­ta syys­tä. En­sik­si: kie­len opis­ke­lu kou­lus­sa tuot­taa vaa­ti­mat­to­mia tu­lok­sia, ja sik­si se on hu­kat­tua ai­kaa. Tä­män to­dis­ta­vat ar­ki­ko­ke­mus ja muu­ta­man vuo­den ta­kai­nen Ti­las­to­kes­kuk­sen tut­ki­mus. Pak­ko­ruot­sis­ta huo­li­mat­ta vain nel­jä pro­sent­tia suo­ma­lai­sis­ta kat­soo käyt­tä­vän­sä ruot­sia su­ju­vas­ti. Sak­saa, rans­kaa ja ita­liaa suo­ma­lai­set osaa­vat mie­les­tään käyt­tää lä­hes ai­noas­taan "tu­tuis­sa ja yk­sin­ker­tai­sis­sa ti­lan­teis­sa". --- Toi­sek­si: --- kie­liin ku­lu­va ai­ka ni­men­omaan on muus­ta pois. Nel­jän­nes suo­ma­lai­sis­ta kou­lu­lai­sis­ta – 15 000 las­ta – va­lit­see vuo­sit­tain yli­mää­räi­sen A2-kie­len pe­rus­kou­lus­sa. Heis­tä ku­kin lu­kee kiel­tä noin 450 tun­tia. Ku­vi­tel­laan, hy­vä lu­ki­ja, et­tä sai­sit nyt ai­kui­se­na 450 tun­tia ai­kaa ke­hit­tää it­seä­si ku­ten ha­luat. Aloit­tai­sit­ko sub­junk­tii­vis­ta ja ge­run­dis­ta? Vaik­ka päät­täi­sit opis­kel­la kie­liä, voi­si­ko ny­kyään ol­la syy­tä vil­kais­ta esi­mer­kik­si jo­tain oh­jel­moin­ti­kiel­tä? Tai pa­nos­taa ta­lou­den kie­leen, ku­ten kan­san­ta­lous­tie­tee­seen? Ihan vaik­ka pa­ri­kym­men­tä tun­tia vain. Tä­hän huu­de­taan, et­tä on­han kie­len opis­ke­lu ai­na myös kult­tuu­rin opis­ke­lua. Vas­taan, et­tä kyl­lä, 450 tun­tia eri kult­tuu­rien opis­ke­lua oli­si ke­nel­le vain mit­taa­mat­to­man ar­vo­kas­ta. Ha­lu ym­mär­tää vaik­ka­pa ve­nä­läis­tä it­se­tun­toa on yk­si asia. Ja se on eri asia kuin op­pi­tun­nin aluk­si ka­se­til­ta soi­tet­tu Ka­lin­ka, jon­ka jäl­keen men­nään­kin sit­ten yk­si­kön pre­po­si­tio­naa­liin. Ker­tauk­se­na: vie­ras­ta kiel­tä ei kan­na­ta opis­kel­la ke­vein pe­rus­tein, sil­lä tu­lok­set ovat to­den­nä­köi­ses­ti hei­kot ja ai­ka on pois muun op­pi­mi­sel­ta. --- Il­mi­sel­vä poik­keus nu­me­ro yk­si on eng­lan­ti. Jos mi­nun pi­täi­si va­li­ta, osaan­ko kuut­ta kiel­tä koh­ta­lai­ses­ti vai eng­lan­tia eri­no­mai­ses­ti, va­lit­si­sin jäl­kim­mäi­sen. --- Toi­nen poik­keus on mi­kä ta­han­sa muu­kin kie­li, jo­ta oi­keas­ti osaa lu­kea ja pu­hua. Kou­lus­sa kel­paa op­pia kie­len teo­riaa, mut­ta lo­pul­ta on py­rit­tä­vä kie­li­alueel­le vaik­ka työn­te­ki­jäk­si tai vaih­to-op­pi­laak­si. --- To­ki op­pi­mi­seen tuh­raan­tuu sil­loin­kin sa­to­ja, jo­pa tu­han­sia tun­te­ja. Mut­ta ul­ko­mail­la nii­den vas­ti­neek­si koh­taa dek­li­naa­tioi­den si­jas­ta ih­mi­siä ja it­sen­sä. ---"

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Kielte ... 9060898988

Tuli luettua; vihdoinkin järkevä kannanotto kielikeskusteluun.
Kieliä ei todellakaan kannata lukea kevein perustein tai pakolla. Tuloksen olemme nähneet. Suomen itseään kehuva "kielipainotteinen" koululaitos voisi vihdoin pyrkiä 2000 luvulle.

Järkevä kannanotto mieheltä, joka on paitsi median ammattilainen myös DI. Mykkänen esittelee koulutustaan omalla sivustollaan: "Valmistuin lokakuussa 2011 diplomi-insinööriksi Aalto-yliopiston Teknillisestä korkeakoulusta informaatioverkostojen tutkinto-ohjelmasta. Informaatioverkostot yhdistää talouden, tietotekniikan sekä humanistiset aineet kuten filosofian, estetiikan, sosiologian ja viestinnän. Pääaineeni on tietointensiivinen liiketoiminta ja sivuaineeni sisällöntuotanto. Ensimmäinen on it-bisnestä ja sen johtamista, jälkimmäinen on esimerkiksi verkkokokonaisuuksien ja muiden mediasisältöjen suunnittelua ja toteuttamista."

On todella vaikea viritellä keskustelua koulutuksen uudistamisesta niiden kanssa, joille ainoastaan humanistiset aineet ovat sivistystä - ja niitä koulutuksen kentän toimijoista ja poliitikoista ja median vaikuttajista on valtaosa.

Eilen tuli Teemalta uusintana (ties monettako kertaa) USA:n mustien vapaustaistelusta, jonka tärkeäksi vuodeksi on merkitty 1961. Yli viisikymmentä vuotta sitten he nousivat joukolla kapinaan. Asetelma siellä, kuten monessa muussakin maassa, oli hyvin paljon vaikeampi kuin Suomessa - tosin myös me puhumme kunnioituksesta, ihmisarvosta ja samankaltaisista oikeuksista .... tasa-arvosta.

Ei missään ole päästy eteenpäin pelkällä keskustelulla.

Vei se eteenpäin tai ei, niin on kuitenkin demokratian vuoksi totuttava keskustelemaan avoimesti opiskelun tavoitteista - pedagogisista ja inhimillisistä lähtökohdista.

Hallitusohjelmaamme liitettiin vuosi sitten RKP:n tahdosta ns. Ahtisaari-paperi, jossa vahvistetaan ruotsin asemaa mm. lisäämällä ruotsin pakollisuutta kaikilla kouluasteilla. Tähän perustui esimerkiksi peruskoulun tuntijakoon kesän hiljaisina hetkinä tullut pakkoruotsin varhaistaminen alakoulun kuudennelle.

Nyt lukioiden opetussuunnitelmatyö on käynnissä ja Ahtisaari-paperissa vaaditaan kolmea pakollista kielikoetta kaikille yo-tutkintoon, toistaiseksi pakollisena on vain äidinkieli. Käytännössä tämä tarkoittaisi viiden aineen kirjoittamista, joista kolme olisi kielikokeita (äidinkieli, pitkä kieli ja kolmas kieli, joka useimmilla olisi ruotsi).

Jo aiemmin – vuonna 2004 – RKP esitti samanlaista kolmen kielikokeen mallia, mutta se torjuttiin eduskunnassa, tässä perusteita:

- Jos nykylukioon tuodaan viiden pakollisen aineen malli, opiskeluajat venyisivät ja reputtaneiden/keskeyttäneiden määrä kasvaisi huimasti. Tämä ei ole kenenkään edun mukaista.

- Pakollisilla kielikokeilla vahvistettaisiin entisestään tutkinnon kielipainotteisuutta. Kun yo-kokeiden valinnaisuutta lisättiin, tavoitteena oli erityisesti lisätä matemaattisten aineiden lukijoita ja kirjoittajia, nytkö jo pitäisi taas ryhtyä tekemään lukiosta vain kielikoulua (ja tyttökoulua).

- Toisen asteen kehittämissuunnitelman keskeinen ajatus on ollut lisätä ammatillista väylää tulevien lukion suorittamista. Tällä hetkellä 80 prosenttia ammatillisen tutkinnon kautta tulleista kirjoittaa neljä ainetta (pakollisena siis vain äidinkieli). Viides pakollinen koe tekisi kaksoistutkinnosta entistä rankemman ja laskisi kaksoistutkinnon suorittajien määrää. Lisäksi ruotsi/lisäkieli kokeena on useimmille ammattikoululaisille vähemmän hyvä koevalinta.

- Asiantuntijatahot hyvin laajasti vastustivat vajaa kymmenen vuotta sitten viiden aineen mallia, muun muassa lukioiden rehtoreiden suuri enemmistö oli sitä vastaan.

Tästä on puhuttava nyt. Tähän keskusteluun Mykkänen heitti mielestäni erittäin hyvän puheenvuoron.

Niin. Tietenkin pitää keskustella. Mutta, kenen kanssa kukakin voi keskustella ja kuka sitä keskustelua seuraa ja missä se näkyy, saattaa moni ihmetellä.

Olen kaksi ja puoli vuosikymmentä seurannut julkista kieltenopetusta ja opiskelua sekä kielipolitiikkaa koskevaa keskustelua ja osallistunut siihen. Viime vuosina kansalaismielipiteen ilmaisuja kielivapauden puolesta on nähty valtavasti. Samaan aikaan julkisuudessa poliittinen määräysmentaliteetti ja tukahduttamislinja näyttää lisääntyneen.

Katainenhan sanoi, että meidän pitää maksaa se vero, tarkoittaen, että pakkoruotsi (sellaisena kuin se hallitsee kaikkia ratkaisuja) on maksettava, ja siinä suhteessa valinnanvapautta ei saa olla. Vaikka mitä ongelmia ikinä aiheutuukin. Monta vuotta aikaisemmin Lipponen tokaisi, että jos demokratia ja tämä asia (tarkoittaen kielipoliittista ruotsin suosimista) ovat ristiriidassa, niin demokratia saa väistyä. Näin naulasi tämä työväenliikkeen merkkihenkilö, jonka leirissä ylimpänä aatteena on "pohjoismainen kansanvaltainen järjestelmä."

Se pieni vähemmistö, joka on rekisteröitynyt ruotsinkieliseksi, on saatu lietsottua sellaiseen uskoon, että suomenkielisten koulujen kielipakon poistaminen on olennainen uhka sille, että he saavat jatkaa elämäänsä ruotsinkielisinä Suomessa. Sellaiset demokratian ja suvaitsevaisuuden julkijulistajat kuten Claes Andersson, mistään keskusteluista välittämättä, uskovat tässä asiassa, että suomenkielisten oppilaitosten ruotsin kielen pakollisuus on olennainen asia näille ruosinkielisille. Mistään muusta ei tarvitse välittää, eikä mitään muuta näkemystä kuunnella.

"Haluamme vain valinnaisuutta ja muita vaihtoehtoja pakollisuuden tilalle", sanoo meistä yksi. "Miksi te sitä ruotsia vihaatte, eikö kaikki opiskelu ole hyödylllistä (tms.)?" sanoo hänelle toinen, joka ei siis kuuntele yhtään mitään. Tällaistahan tämä "keskustelu" on.

Kielivapautta haluavien ihmisten täytyy saada tietoonsa monenlaisia asioita, ja sitä varten pitää keskustella. Kielipakkoa haluavat eivät näköjään keskustelua halua käydä. Mitä siitä seuraa?

"Jo aiemmin – vuonna 2004 – RKP esitti samanlaista kolmen kielikokeen mallia, mutta se torjuttiin eduskunnassa, tässä perusteita"


RKP:llä on täytynyt olla hyvässä muistissa edellinen torjunta ja kuitenkin Ahtisaari-paperia ruvettiin Henriksson´in aloitteesta värkkäämään v. 2010.
Tämähän menee yhtä "hauskaksi" kuin Siuntion kuntaliitos, josta on nyt äänestetty kolme kertaa, jotta saivat RKP:lle mieluisan tuloksen.

Ja keskustelusta: Minusta on kummallista että ruotsinkielistyneet maahanmuuttajat vaativat meiltä samaa eli ruotsinkielistymään.

Tapsa kirjoitti:Katainenhan sanoi, että meidän pitää maksaa se vero, tarkoittaen, että pakkoruotsi (sellaisena kuin se hallitsee kaikkia ratkaisuja) on maksettava, ja siinä suhteessa valinnanvapautta ei saa olla.

Samansuuntaisia ajatuksia oli HS:n edellisellä päätoimittajalla Reetta Meriläisellä, kun hän käsitteli viimeisessä pääkirjoituksessaan ruotsinkielisiin kohdistuvaa katuhäirintää esim. humaltuneiden suomenkielisten nuorten taholta ja ilmoitti että mitään helpotusta ruotsinkielen opetukseen ei tule ennenkuin nuoret oppivat käyttäytymään.

Tämä ilmoitus herättää suuren joukon kysymyksiä:
Onko pakkoruotsi jonkinlainen rangaistus?
Tälläkö tasolla päättäjien ajatukset liikkuvat?
Onko tämä myös lehden kanta (em. kohta on tosin poistettu HS Arkiston versiosta)?
Eikö ole kohtuutonta rangaista koko nuorisoa muutaman huonosti käyttäytyvän yksilön takia?
Millä valtuuksilla Reetta Meriläinen (tai HS) tällaisia rangaistuksia jakelee?

Tapsa kirjoitti:Kielipakkoa haluavat eivät näköjään keskustelua halua käydä. Mitä siitä seuraa?

Asiallisella, argumentoivalla keskustelulla on oma paikkansa, mutta kyllä agressiivisempi kielenkäyttö suomenkielisiä päättäjiä kohtaan olisi monesti tarpeen. Saisivat kuulla mitä heistä oikeasti ajatellaan. Hyvää satiiria ei voita mikään!

pentti kirjoitti:--- käsitteli viimeisessä pääkirjoituksessaan ruotsinkielisiin kohdistuvaa katuhäirintää esim. humaltuneiden suomenkielisten nuorten taholta ja ilmoitti että mitään helpotusta ruotsinkielen opetukseen ei tule ennenkuin nuoret oppivat käyttäytymään.

Oliko noin?

Kolumnisti Roosa Meriläinen oli jo varovaisesti liputtanut vapaamman kielivalinnan puolesta, kunnes asiaa hänelle muiden Vihreiden taholta "selvennettiin" ja hän kääntyi pakon kannalle. Kolumnissaan Hesarissa hän kuvasi tunnelmiaan näin:

"Kun joukot kääntyvät kiusaamaan vähemmistöä, eletään pelottavia aikoja. Vähemmistö on aina haavoittuvainen, vaikka siihen kuuluisi kaksitoista varakasta perhettä. Eikö ole yksinomaan hienoa, että on olemassa vähemmistö, jota ei ole alistettu? Täten ilmoitan meneväni siilipuolustukseen suomenruotsalaisen vähemmistön puolesta: ei yhtään heikennystä, ei yhtään, ellei vihapuhe lopu ja ruotsinkielisistä palveluista voida puhua vähemmistön etu mielessä."

http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Mik ... 5266083605

Sees kirjoitti:Kolumnisti Roosa Meriläinen oli jo...

Minä kommentoin Reetta Meriläisen viimeistä pääkirjoitusta Hesarissa 24.05.2011.