http://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mi ... #kommentoi
Eikä sanakaan siitä, miten pakkoruotsin syö kielitaitoa ja miten jopa Ahvenanmaalla pakkosuomi vaihdettiin tarjottimeen, jolla on saksa, ranska, venäjä, espanja ja suomi.
Mistä nämä toimittajat tulevat?
Suomen kuvalehdessä kielitaidosta - suomalaisia moittien
Re: Suomen kuvalehdessä kielitaidosta - suomalaisia moittien
Pakollisuuslähtökohtaan on olouduttu yli neljän vuosikymmenen ajan, ja uudet ikäpolvet ovat oppineet sen, eikä ole muodostunut mitään varteenotettavaa korkeaprofiilista vaihtoehdon valmistelua, jota toimittajat seuraisivat ja jonka he ottaisivat huomioon. Alaviistosta esiin tulevat enemmistön protestointi-ilmaukset ja selvät argumentit eivät merkitse vakiintuneissa instituutioissa mitään. Yhteiskunnan ylätasolla ei samastuta tähän alemmantasoiseksi katsottuun, jonka on nähty jääneen tappiolle.
Peruskoulun B-kielen pakollisuuslähtökohta on muuntunut laajemmaksi periaate- ja arvovaltakysymykseksi, jolla ei enää ole tekemistä koulutuksen, opetuksen ja kielitaidon kanssa. Surkuhupaisa opetusministerimme vastasi nuorisoparlamentin pakkoruotsikritiikin edessä, että "me suomalaiset olemme siinä onnellisessa asemassa, että olemme kaksikielisiä." Mitä tämä hölynpöly muistuttaa? Tulee mieleen eräs Orwellin romaani.
Pakkoruotsijärjestelmää kannattava falangi on sitonut tämän periaatteensa korkeimpaan valtiolliseen kaksikielisyysperiaatekysymykseen, eikä se enää tiedä mitä se muuta voisi kuin torjua kaikki mahdollinen muutospyrkimys. Asiallinen keskustelu ja vaihtoehtojen käsittely on mahdotonta. Ja nyt lehtien toimituksissa kiireitten keskellä otetaan julki-instituutioitten piirissä valmistellut ja hallituspoliitikkojen allekirjoittamat tekstit sellaisenaan toistettavina asioina.
Peruskoulun B-kielen pakollisuuslähtökohta on muuntunut laajemmaksi periaate- ja arvovaltakysymykseksi, jolla ei enää ole tekemistä koulutuksen, opetuksen ja kielitaidon kanssa. Surkuhupaisa opetusministerimme vastasi nuorisoparlamentin pakkoruotsikritiikin edessä, että "me suomalaiset olemme siinä onnellisessa asemassa, että olemme kaksikielisiä." Mitä tämä hölynpöly muistuttaa? Tulee mieleen eräs Orwellin romaani.
Pakkoruotsijärjestelmää kannattava falangi on sitonut tämän periaatteensa korkeimpaan valtiolliseen kaksikielisyysperiaatekysymykseen, eikä se enää tiedä mitä se muuta voisi kuin torjua kaikki mahdollinen muutospyrkimys. Asiallinen keskustelu ja vaihtoehtojen käsittely on mahdotonta. Ja nyt lehtien toimituksissa kiireitten keskellä otetaan julki-instituutioitten piirissä valmistellut ja hallituspoliitikkojen allekirjoittamat tekstit sellaisenaan toistettavina asioina.