Poliittisia oppiaineita on esim. Kiinassa.
Myös Neuvostoliitossa ja DDR:ssä oli poliittisia aineita nimenomaan korkeakouluissa.
Kiinan yliopistojen pakollisia kursseja uudistettiin viimeksi vuosi sitten, jolloin aikaisemmin pakollisena olleet seitsemän poliittista kurssia tiivistettiin neljään. Esimerkiksi Mao Zedongin ajatuksia ei enää opiskella omana kurssinaan vaan yhdessä Deng Xiaopingin teorian sekä ”kolmen edustuksen periaatteen” kanssa.
Myöskään oppaassa mainittavaa ruumiilliseen työhön osallistumista – mitä se sitten lieneekin – ei enää vaadita opiskelijoilta.
Opasta tehtäessä on ajateltu tulevaisuutta: ”ettei sitä tarvitsisi koko ajan päivittää”, opintotoimistosta kerrotaan.
Kuinka päivitettyjä mahtavat olla itse poliittiset kurssit?
Yliopiston pakollisista aatekursseista ei ole Gong Zhengin mukaan hyötyä uskon nostattamisessa.
”Minusta nämä pakolliset kurssit ovat yritys ohjailla opiskelijoiden ajattelutapaa”, hän sanoo.
Silti nuori mies kiirehtii lisäämään, että Maon ajatukset ovat Kiinan sielu. Niitä tulee opiskella, ja ilman niitä on mahdotonta ymmärtää Kiinan vallankumouksellista kehitystä.
Feng Zheng ajattelee samoin.
”Jos et ymmärrä Maon ideologiaa, et voi ymmärtää nykykiinaa. En ole vielä siinä iässä, että itse voisin varsinaisesti hyödyntää hänen filosofiaansa, mutta se on varmaa, että tämä mies muutti Kiinan täysin. On olennaista ymmärtää maamme historiaa myös tältä osalta”.
Kaikille poliittiset kurssit eivät olleet yhtä mieleenpainuvia. Anonyyminä pysyttelevä opiskelija ”Liu” ei muista kursseista juuri mitään.
”Tein siellä aina vain matematiikan läksyjä. Sitä paitsi olen enemmän kiinnostunut Nietzschen ja Sartren ajatuksista kuin Maon tai Marxin ”. Myös vastavalmistuneelle journalismia opiskelleelle Wang Chen Chenille , 22, kurssisisällöt ovat musta-aukko.
”Voi ei! Olenko tosiaan unohtanut kaiken!”, hän päivittelee.
”Maosta tulee mieleen, että hän oli suuri mies”
http://ylioppilaslehti.fi/2007/12/kiinan-pakkoruotsi/
Kiitos.