vapaakielivalinta.fi

HBL:ssä on käyty keskustelua suomenruotsalaisten identiteetistä. Tuorein kommentti (ei voi kommentoida) on mielenkiintoisen sopuista näkökulma Porvoosta, alla osin (ja ilman käännöstä, pahoittelen):

http://hbl.fi/opinion/lasares-brev/2012 ... en-losning

--- motsatta synvinklar på vårt identitetsproblem --- Jag kan under inga omständigheter kalla mig svensk eftersom den benämningen i min vokabulär är förbehållen svenskar i Sverige. De har en annan kultur, en annan historia och en annan mentalitet än svenskspråkiga i Finland. Språket har vi gemensamt och kulturerna är nära besläktade. Men jag är absolut inte svensk.

Vad är jag då? Den mest adekvata benämning jag har hittat är finne. Redan Runeberg kallade oss finnar. Det känns riktigt bra. Dock behöver jag på något sätt kunna markera att jag talar svenska som modersmål och tillhör en egen kulturkrets och då blir den omstridda benämningen finlandssvensk den bekvämaste. Om det inte var så omständligt skulle jag kalla mig svenskspråkig finne. För det knyter mig tydligare till min nationalitet och till min samhörighet med mina finskspråkiga landsmän.

Jag känner mig synnerligen privilegierad i jämförelse med rikssvenskarna eftersom jag obehindrat kan röra mig i tre kulturer och njuta av alla tre: den finska, den finlandssvenska och den rikssvenska, samtliga med vackra och intressanta särdrag.

---

Tässä siis kirjoittaja nostaa sanan "finne" itselleen luontevaksi nimitykseksi ruotsalaisen (svensk) tai suomenmaalaisen (finländare) sijaan. Hän haluaa olla ruotsinkielinen suomalainen, "en svenskspråkig finne".

Mielestäni on varsin lupaavaa, jos finländare-puheesta ei ollakaan yksimielisiä ruotsinkielisten suomalaisten keskuudessa.

Suomenruotsalaisten identiteetistä keskustellaan parhaillaan myös Uuden Suomen blogissa hiukan aloituksen otsikosta poiketen:
http://kolhi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... %C3%B6ille

Keskustelu jatkuu HBL:ssä. Nyt kirjoittaja haluaa kutsua itseään nimellä "svensk" eli ruotsalainen ja muistuttaa mm. ruotsinkielisen Pohjanmaan asujaimiston olevan geneettisesti lähellä ruotsalaisia.

http://hbl.fi/opinion/lasares-brev/2012 ... lodgrupper

Iltalehtikin tarttui aiheeseen muutama päivä sitten pääkirjoituksessaan.

--- Suomen kielivähemmistöissä väitellään siitä, keitä joukkoon kuuluu. Suomenruotsalaiset toki peittävät ilkeydet eleganssiin, kun saamelaiset lyövät lujaa. Kielen ohella on pohdittu geenejä.

Jäälautallaan suomenruotsalaiset ovat palanneet kiistaan omasta nimestään. Joku katsoo olevansa Runebergin lailla "en finne", toiselle edes "finlandsvensk" ei kelpaa, vaan pitäisi palata "itäruotsalaisuuteen".

1920-luvun itäruotsalaisuudessa oli annos rasismia. Germaanit olivat suomalaisia mongoleja ylempänä - ikään kuin mongolit eivät olisi perustaneen historian laajinta valtiota. Nyt rasismi jää rivien väliin. Moni suomenruotsalainen polveutuu sinänsä suomenkielisestä rahvaasta.

Yleiskäsitettä "finländare" ei joidenkin mielestä voi kääntää. Kuitenkin "suomenmaalainen", "finlandskij", tunnettiin jo sata vuotta sitten. Se tarkoitti Suomeen sijoitettuja venäläisiä joukko-osastoja.

Konkreettisesti väitellään koulujen kaksikielisyydestä. Vaikkapa Munkkiniemessä suomen- ja ruotsinkieliset koulut olivat samassa talossa vuoteen 1952, mutta ehkä tämä tekisi nyt suomesta usein välituntikielen. Valinta on kielivähemmistön oma asia. Tiukka rajaus harventaisi heidän kouluverkkoaan.

http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/20 ... 2_pk.shtml

Asiaa siis voi pohtia myös suomenkielisessä mediassa, kukahan on tekstin takana.

Mielenkiintoinen oli tuo suomalaisen korvaan särähtävän "suomenmaalaisuuden" selitys: maahan sijoitetut venäläisjoukot.

Niin, meillä on perinteisesti ajalteltu, että suomalaiset ovat suomenkielisiä..
Eli Suomessa asuu suomalaisia. Suomalaiset puhuvat suomea.
Siksi erikseen "suomenmaalaisuuden" korostaminen tuntuu oudolta.

Venäjällä on vastaavasti russkie, etniset venäläiset.
Venäjän federaation alueella asuu kuitenkin runsaasti muitakin kieliä puhuvia,
esim. Tatarstanissa virallinen alueellinen kieli on tataari.
Tataarit siis hoitavat hommat tataariksi omassa tasavallassaan- ja venäjäksi Moskovassa.
Tataarit ja venäläiset ovat yhteiseltä nimittäjältään rossijane, venäjänmaalaisia, sanasta Rossija.
Tataari ei käytä itsestään sanaa russki, mutta rossijanin, se kyllä käy.
Minäkin olisin Venäjällä rossijanin, mutta en russki!

http://kopeekka.blogspot.fi/2010/12/eli ... nissa.html

Tuntuu kyllä kovin kohtuuttomalta, että me 95 %:n ei-ruotsinkielinen väestö olemme
tämän pienen 5 %:n identiteettikriisin sijaiskärsijöitä ja panttivankeja.

Mielestäni meidän ei tarvitse osallistua heidän identiteettikriisiinsä millään tavalla,
vaan ajatella omaa identiteettiämme. '

Siihen ei kuulu ruotsin kieli! Siksi se pitää meille pakottaa!

Oman suomalaisen identiteetin pohdinta on eliitiltä unohtunut kokonaan,
kun he ovat ottaneet ykkösasiaksi
suomenmaalaisen identiteetin korostamisen.

Meidän kansalaisten tehtävä on lähettää viesti päättäjille, että EU-Suomessa ei ole mitään
suomenmaalaista yhteistä identiteettiä, joka yhdistäisi koko kansan.
Ei kielellistä eikä mitään muutakaan yhteistä identiteettiä.
Ahvenanmaalaisethan ovat irtisanoutuneet paitsi suomalaisuudesta, myös suomenmaalaisuudesta.
Silti heillä on Suomenmaan passi!

Milloin meillä aletaan pohtia suomalaista identiteettiä ?

"Sampo Terho:

Yhteiskunta ilman mitään yhteistä on mahdottomuus. Monikulttuurisuuskin tarvitsee toimiakseen yhteisiä ihanteita, perusarvoja ja pelisääntöjä. "

Ruotsin kieli ei ole meille mikään yhteinen tekijä, mutta suomen kieli on suomalaisten ja suomenmaalaisten yhteinen kieli, ei ruotsin kieli!

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/HS ... 5264256587

Keskustelua jatkaa nyt Thomas Rosenberg (taustaltaan sosiologi):

http://hbl.fi/i-dag/2012-08-17/rotmanadsfunderingar

Keskusteluosastossa on puhuttu paljon finländare-sanan merkityksestä ja siitä, että näin ruotsinkieliset itse hämärtävät suomalaisuutta, rakentavat sen tavallaan uudestaan siten, että erottautuminen "suomekielisistä suomalaisista" tulee keskeiseksi osaksi identiteettiä ja samalla riistetään "suomenkieliseltä suomalaisuudelta" sen keskeisyys koko maan suomalaisuudessa.

Eräs kirjoittaja nimesi Freudenthalin finländare-lanseerauksen taustalla, linkki tosin poistettiin palstalta.

30.7.2012 Iltalehti pääkirjoitus pätee edelleen.

Suomenruotsalaisia puhuttavat käsitteet ja koulut, saamelaisia geenit ja maa.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson valvoo kielivähemmistöjen virallista asemaa.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson valvoo kielivähemmistöjen virallista asemaa.

Suomen kielivähemmistöissä väitellään siitä, keitä joukkoon kuuluu.

Suomenruotsalaiset toki peittävät ilkeydet eleganssiin, kun saamelaiset lyövät lujaa. Kielen ohella on pohdittu geenejä.

[*]Jäälautallaan suomenruotsalaiset ovat palanneet kiistaan omasta nimestään. Joku katsoo olevansa Runebergin lailla ”en finne”, toiselle edes ”finlandsvensk” ei kelpaa, vaan pitäisi palataan ”itäruotsalaisuuteen”.[/color][/color]

1920-luvun itäruotsalaisuudessa oli annos rasismia. Germaanit olivat suomalaisia mongoleja ylempänä – ikään kuin mongolit eivät olisi perustaneen historian laajinta valtiota. Nyt rasismi jää rivien väliin. Moni suomenruotsalainen polveutuu sinänsä suomenkielisestä rahvaasta.

Yleiskäsitettä ”finländare” ei joidenkin mielestä voi kääntää. Kuitenkin ”suomenmaalainen”, ”finlandskij”, tunnettiin jo sata vuotta sitten. Se tarkoitti Suomeen sijoitettuja venäläisiä joukko-osastoja.