HS Mielipidekirjoitus 21.6.2012
Lähetetty: 26.06.2012 21:54
HS Mielipidekirjoitus 21.6.2012
Terhi Rantanen filosofian maisteri Espoo
Kirsi Järvinen filosofian maisteri Helsinki
Yleisesti tiedetään, että suomalaisten kielitaito on kaventunut. 2000-luvulla yhä harvemmat oppilaat ovat valinneet peruskoulussa muita vieraita kieliä kuin englannin. Myös monet kunnat ovat 2000-luvun alkupuolella supistaneet kielitarjontaansa säästösyistä.
Opetushallituksen tilastojen mukaan esimerkiksi saksaa opiskeli alakoululaisista A2-kielenä vuonna 1998 16,2 prosenttia mutta vuonna 2009 vain 5,4 prosenttia. B2-saksaa opiskeli yläkoululaisista 40 prosenttia vuonna 1994 mutta vain 14 prosenttia vuonna 2009.
Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen tavoitteena on monipuolistaa perusopetuksen vieraiden kielten tarjontaa. Nyt kuitenkin opetusministeriön asettama työryhmä ajaa toisen kotimaisen kielen, ruotsin, laajentamista perusopetuksessa niin, että sitä voisi valita tulevaisuudessa alakoulussa. Sehän on jo tähän mennessä ollut monissa kunnissa mahdollista. Vuonna 2010 ruotsi oli englannin jälkeen suosituin kieli alakoulussa, esimerkiksi Espoossa yleisin A2-kieli. Ruotsin suosio A2-kielenä on siis kasvanut vuodesta 1994 lähtien huomattavasti jättäen taakseen Euroopan isot kielet.
Työryhmän mukaan yksi tärkeä kriteeri ruotsin opetuksen laajentamiseen on se, että nykyään korkeakoulut joutuvat paikkailemaan opiskelijoiden heikkoa ruotsin taitoa, ja ruotsia kirjoitetaan entistä vähemmän. Laajentamalla B1-ruotsia mainitut epäkohdat ruotsin suhteen tuskin korjautuvat.
Perusopetuksen kieliohjelma ei monipuolistu ehdotuksella, että kunnilla on mahdollisuus anoa valtion erityisavustusta yhteisen vähimmäistuntimäärän ulkopuolella tapahtuvaan muiden vieraiden kielten opetukseen. Tämähän johtaisi siihen, että oppilaat joutuisivat opiskelemaan valitsemaansa "ylimääräistä" kieltä koulupäivänsä jälkeen, koska "muita" vieraita kieliä ei sisällytetä vähimmäistuntimäärään.
Herää kysymys, kuka viitsii ja jaksaa jo nyt pitkän koulupäivän jälkeen opiskella koulutuntien ulkopuolella vieraita kieliä. Vieraiden kielten opiskelijoita ei saa rangaista lisäämällä heidän koulupäiviensä pituutta.
Korkeakouluissa ihmetellään, kun opiskelijat eivät osaa enää muuta vierasta kieltä kuin englantia. Muiden kielten opetus joudutaan siellä aloittamaan nollasta, kun perusopetuksessa tai lukiossa ei ole niiden opetusta.
Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n mukaan englannin taito on perustaito, mutta se ei riitä kansainvälistyneessä maailmassa. EK:n mukaan akateemisen työnhakijan kielitaito testataan, ei ruotsin eikä englannin kielessä, vaan venäjän, saksan, ranskan, espanjan, japanin ja kiinan osaamisessa. EK:n mukaan jonkin näistä hallinta on siis erittäin tarpeellista. Kielenopetuksen ei pitäisi olla työnantajan tehtävä.
Opetusministeriön työryhmän ehdotus ruotsinopetuksen laajentamisesta yhdessä hallituksen kieliohjelman "monipuolistamisen" kanssa johtaa suomenkielisten oppilaiden kielitaidon kaventumisen jatkumiseen ja vaikeuttaa siten heidän työllistymistään globalisoituvassa maailmassa. Tämä tulee huomioida eikä tehdä päätöstä, joka asettaa äidinkielenään suomea puhuvan oppilaan muita epäedullisempaan asemaan ja haittaa kansainvälistä vuorovaikutusta.
Korkeakouluissa ihmetellään, kun opiskelijat eivät osaa enää muuta vierasta kieltä kuin englantia. Muiden kielten opetus joudutaan siellä aloittamaan nollasta, kun perusopetuksessa tai lukiossa ei ole niiden opetusta.
Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n mukaan englannin taito on perustaito, mutta se ei riitä kansainvälistyneessä maailmassa. EK:n mukaan akateemisen työnhakijan kielitaito testataan, ei ruotsin eikä englannin kielessä, vaan venäjän, saksan, ranskan, espanjan, japanin ja kiinan osaamisessa. EK:n mukaan jonkin näistä hallinta on siis erittäin tarpeellista. Kielenopetuksen ei pitäisi olla työnantajan tehtävä.
Opetusministeriön työryhmän ehdotus ruotsinopetuksen laajentamisesta yhdessä hallituksen kieliohjelman "monipuolistamisen" kanssa johtaa suomenkielisten oppilaiden kielitaidon kaventumisen jatkumiseen ja vaikeuttaa siten heidän työllistymistään globalisoituvassa maailmassa. Tämä tulee huomioida eikä tehdä päätöstä, joka asettaa äidinkielenään suomea puhuvan oppilaan muita epäedullisempaan asemaan ja haittaa kansainvälistä vuorovaikutusta.
Terhi Rantanen filosofian maisteri Espoo
Kirsi Järvinen filosofian maisteri Helsinki
Yleisesti tiedetään, että suomalaisten kielitaito on kaventunut. 2000-luvulla yhä harvemmat oppilaat ovat valinneet peruskoulussa muita vieraita kieliä kuin englannin. Myös monet kunnat ovat 2000-luvun alkupuolella supistaneet kielitarjontaansa säästösyistä.
Opetushallituksen tilastojen mukaan esimerkiksi saksaa opiskeli alakoululaisista A2-kielenä vuonna 1998 16,2 prosenttia mutta vuonna 2009 vain 5,4 prosenttia. B2-saksaa opiskeli yläkoululaisista 40 prosenttia vuonna 1994 mutta vain 14 prosenttia vuonna 2009.
Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen tavoitteena on monipuolistaa perusopetuksen vieraiden kielten tarjontaa. Nyt kuitenkin opetusministeriön asettama työryhmä ajaa toisen kotimaisen kielen, ruotsin, laajentamista perusopetuksessa niin, että sitä voisi valita tulevaisuudessa alakoulussa. Sehän on jo tähän mennessä ollut monissa kunnissa mahdollista. Vuonna 2010 ruotsi oli englannin jälkeen suosituin kieli alakoulussa, esimerkiksi Espoossa yleisin A2-kieli. Ruotsin suosio A2-kielenä on siis kasvanut vuodesta 1994 lähtien huomattavasti jättäen taakseen Euroopan isot kielet.
Työryhmän mukaan yksi tärkeä kriteeri ruotsin opetuksen laajentamiseen on se, että nykyään korkeakoulut joutuvat paikkailemaan opiskelijoiden heikkoa ruotsin taitoa, ja ruotsia kirjoitetaan entistä vähemmän. Laajentamalla B1-ruotsia mainitut epäkohdat ruotsin suhteen tuskin korjautuvat.
Perusopetuksen kieliohjelma ei monipuolistu ehdotuksella, että kunnilla on mahdollisuus anoa valtion erityisavustusta yhteisen vähimmäistuntimäärän ulkopuolella tapahtuvaan muiden vieraiden kielten opetukseen. Tämähän johtaisi siihen, että oppilaat joutuisivat opiskelemaan valitsemaansa "ylimääräistä" kieltä koulupäivänsä jälkeen, koska "muita" vieraita kieliä ei sisällytetä vähimmäistuntimäärään.
Herää kysymys, kuka viitsii ja jaksaa jo nyt pitkän koulupäivän jälkeen opiskella koulutuntien ulkopuolella vieraita kieliä. Vieraiden kielten opiskelijoita ei saa rangaista lisäämällä heidän koulupäiviensä pituutta.
Korkeakouluissa ihmetellään, kun opiskelijat eivät osaa enää muuta vierasta kieltä kuin englantia. Muiden kielten opetus joudutaan siellä aloittamaan nollasta, kun perusopetuksessa tai lukiossa ei ole niiden opetusta.
Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n mukaan englannin taito on perustaito, mutta se ei riitä kansainvälistyneessä maailmassa. EK:n mukaan akateemisen työnhakijan kielitaito testataan, ei ruotsin eikä englannin kielessä, vaan venäjän, saksan, ranskan, espanjan, japanin ja kiinan osaamisessa. EK:n mukaan jonkin näistä hallinta on siis erittäin tarpeellista. Kielenopetuksen ei pitäisi olla työnantajan tehtävä.
Opetusministeriön työryhmän ehdotus ruotsinopetuksen laajentamisesta yhdessä hallituksen kieliohjelman "monipuolistamisen" kanssa johtaa suomenkielisten oppilaiden kielitaidon kaventumisen jatkumiseen ja vaikeuttaa siten heidän työllistymistään globalisoituvassa maailmassa. Tämä tulee huomioida eikä tehdä päätöstä, joka asettaa äidinkielenään suomea puhuvan oppilaan muita epäedullisempaan asemaan ja haittaa kansainvälistä vuorovaikutusta.
Korkeakouluissa ihmetellään, kun opiskelijat eivät osaa enää muuta vierasta kieltä kuin englantia. Muiden kielten opetus joudutaan siellä aloittamaan nollasta, kun perusopetuksessa tai lukiossa ei ole niiden opetusta.
Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n mukaan englannin taito on perustaito, mutta se ei riitä kansainvälistyneessä maailmassa. EK:n mukaan akateemisen työnhakijan kielitaito testataan, ei ruotsin eikä englannin kielessä, vaan venäjän, saksan, ranskan, espanjan, japanin ja kiinan osaamisessa. EK:n mukaan jonkin näistä hallinta on siis erittäin tarpeellista. Kielenopetuksen ei pitäisi olla työnantajan tehtävä.
Opetusministeriön työryhmän ehdotus ruotsinopetuksen laajentamisesta yhdessä hallituksen kieliohjelman "monipuolistamisen" kanssa johtaa suomenkielisten oppilaiden kielitaidon kaventumisen jatkumiseen ja vaikeuttaa siten heidän työllistymistään globalisoituvassa maailmassa. Tämä tulee huomioida eikä tehdä päätöstä, joka asettaa äidinkielenään suomea puhuvan oppilaan muita epäedullisempaan asemaan ja haittaa kansainvälistä vuorovaikutusta.