Lea Mäkipää kirjallinen kysymys pakosta, kevät -12

[Sees]

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp ... ml#VASTAUS

Mäkipää:

Ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoisuus
Eduskunnan puhemiehelle

Suomessa kansalaisille asetettavat kielivaatimukset ovat maailman tiukimmat. Meillä jokaisen ammattiin opiskelevan on opiskeltava ja osattava vähintään kahta vierasta kieltä, ja asiantuntija-ammateissa toimivilta odotetaan lisäksi kolmannen itselle vieraan kielen osaamista. Tämä johtuu siitä, että koulutusjärjestelmässämme jokainen suomalainen opiskelee ruotsia ns. pakollisena kielenä. Missään muussa maailman maassa ei ole vähemmistön puhumaa kieltä vastaavaa vaatimusta.

Suomen kansainvälinen kilpailukyky ja työelämä vaativat yhä enemmän kielitaitoa ns. kansallisena kielivarantona. Kansainvälinen kanssakäyminen edellyttää hyvän englannin kielen osaamisen lisäksi myös muiden maailman kielien osaamista. Kun ruotsin kielen pakollisuus johtaa käytännössä suomalaisten vieraiden kielten taitamisen kapeutumiseen ja typistymiseen, ei pakollisuus ole siten kansamme yleissivistyksenkään näkökulmasta toimiva ratkaisu.

Kielikoulutuspolitiikkamme epäonnistuu myös siinä, mihin siinä sanotaan pyrittävän. Kaikilta korkeakoulutetuilta vaadittava ns. virkamiesruotsi ei takaa riittävää kielitaitoa. Eikö olisi parempi, että motivoituneet, vapaaehtoisesti ruotsia opiskelevat ammattilaiset vastaisivat tästä tehtävästä? Perustuslain tarkoittamista suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista huolehditaan paremmin nojaamalla vapaaehtoisuuteen kuin pakkoon. Lisäksi näin kunnioitettaisiin myös perustuslain henkeä ja kirjainta, koska vapaus on perusteena tasapuolisesti sama molemmille väestönosille.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus ryhtyä toimiin nykyistä tarkoituksenmukaisemman kieli- ja koulutuspolitiikan harjoittamiseksi niin, että ruotsin kielen opiskelu toisena kansalliskielenä perustuu pakon sijasta kannustavuuteen ja vapaaehtoisuuteen suomenkielisen väestön sivistykselliset ja yhteiskunnalliset tarpeet huomioon ottavalla tavalla?

Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 2012
Lea Mäkipää /ps


Gustafsson:

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lea Mäkipään /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 488/2011 vp:

Aikooko hallitus ryhtyä toimiin nykyistä tarkoituksenmukaisemman kieli- ja koulutuspolitiikan harjoittamiseksi niin, että ruotsin kielen opiskelu toisena kansalliskielenä perustuu pakon sijasta kannustavuuteen ja vapaaehtoisuuteen suomenkielisen väestön sivistykselliset ja yhteiskunnalliset tarpeet huomioon ottavalla tavalla?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Perustuslain 17 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalliskieliä ovat suomi ja ruotsi. Säännöksen 2 momentin mukaan jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Säännöksen 2 momentissa säädetään myös siitä, että julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.

Perustuslaissa määritetään kielilainsäädännön yleiset puitteet, joita lait ja asetukset täsmentävät. Suomen ja ruotsin kielen osalta keskeisimmät näistä ovat kielilaki (423/2003) ja laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (424/2003). Kielilailla turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön kielelliset oikeudet perustuslaissa edellytetyllä tavalla. Kielitaitolain mukaan korkeakoulututkintoa edellyttävissä valtion ja kaksikielisten kuntien viroissa viranhaltijalta vaaditaan vähemmistökielen tyydyttävä taito. Yksikielisissä kunnissa edellytetään tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen (794/2004) ja ammattikorkeakouluista annetun valtioneuvoston asetuksen (352/2003) mukaan korkeakouluopiskelijan tulee tutkintoon sisältyvissä opinnoissa tai muulla tavalla osoittaa saavuttaneensa sellaisen suomen ja ruotsin kielen taidon, joka kielitaitolain mukaan vaaditaan valtion henkilöstöltä kaksikielisessä viranomaisessa.

Suomen kielikoulutuspolitiikan keskeisenä tavoitteena on turvata kansalaisten sivistystaso ja sen olennaisena osana monipuolinen ja syvällinen kielitaito. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan Suomen kaksikielisyys on rikkaus ja voimavara. Hallitusohjelman mukaan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kiellellään turvataan. Pääministerin johdolla laaditaan pitkän aikavälin kielistrategia kahden elinvoimaisen kansalliskielen kehittämiseksi ja konkretisoidaan sen pohjalta toimet hallituskaudelle. Valtioneuvoston kanslia asetti 2.11.2011 kansalliskielistrategiahankkeen, jonka määräaika on vuoden 2012 loppuun mennessä. Opetus- ja kulttuuriministeriön 31.3.2011 asettaman ruotsin kielen opetuksen kehittämisryhmän on tarkoitus 31.5.2012 mennessä tuottaa kattava nykytilankuvaus ruotsin kielen opetuksen ja oppimistuloksien osalta sekä tuottaa opetuksen ja oppimisen parantamiseksi konkreettisia esityksiä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että ottaen huomioon voimassa oleva lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset, kysymykseen sisältyneellä ehdotuksella olisi ennakoimattomia vaikutuksia kansalliskielen aseman muuttumiseen ja oppilaan oikeusturvaan ajatellen jatko-opinto- ja virkakelpoisuutta sekä muutoinkin mahdollisuuksia siirtyä työelämään.

Kysymyksessä esitetyn suuntaisia koulutuspoliittisia tavoitteita ei sisälly hallitusohjelmaan eikä valtioneuvoston joulukuussa hyväksymään Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan vuosille 2011-2016.

Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2012
Opetusministeri Jukka Gustafsson

Och samma på svenska...

[TK]

Mäkipään kirjallinen kysymys pakkoruotsista luopumisen mahdollisuudesta on hieno.

Opetusministeri Gustafssonin vastaus on järkyttävä.

[Hannu Jussi]

Kysymyksessä esitetyn suuntaisia koulutuspoliittisia tavoitteita ei sisälly hallitusohjelmaan eikä valtioneuvoston joulukuussa hyväksymään Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan vuosille 2011-2016.

Olen tyrmistynyt.

[Sees]

Mäkipää oli luetellut joukon oleellisia argumentteja:
- meillä kansalaisille asetettavat kielivaatimukset ovat maailman tiukimmat, jokaisen osattava vähintään kahta, asiantuntijoiden kolmea vierasta kieltä
- missään muussa maassa ei vaadita pakollisena vastaavaa vähemmistön puhumaa kieltä
- kansainvälinen kilpailukyky ja työelämä vaativat laajaa kansallista kielivarantoa
- kansainvälinen kanssakäyminen edellyttää hyvän englannin kielen osaamisen lisäksi myös muiden maailman kielien osaamista
- ruotsin kielen pakollisuus johtaa käytännössä suomalaisten vieraiden kielten taitamisen kapeutumiseen ja typistymiseen
- perustuslain tarkoittamista suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista huolehditaan paremmin nojaamalla vapaaehtoisuuteen kuin pakkoon --- näin kunnioitettaisiin myös perustuslain henkeä ja kirjainta

Gustafssonin (joka kenties allekirjoittaa hyvinkin vastentahtoisesti tällaisia lausuntoja) vastauksessa ei tietenkään kosketeltu näistä yhtäkään. Se sisälsi pitkän kuvauksen laeista, joista yksikään ei vaadi pakollista ruotsia. Se sisälsi tahatonta tai tahallista komiikkaa hallitusohjelman suhteen, sillä
- hallituksen ohjelman mukaan Suomen kaksikielisyys on rikkaus ja voimavara
- ollaan laatimassa pitkän aikavälin kielistrategiaa kahden elinvoimaisen kansalliskielen kehittämiseksi
- ruotsin kielen opetuksen kehittämisryhmän on tarkoitus 31.5.2012 mennessä tuottaa kattava nykytilankuvaus sekä tuottaa opetuksen ja oppimisen parantamiseksi konkreettisia esityksiä
Tätä liturgiaa ja pakon parannusehdotuksia on saatu ihan riittämiin.

Lopun lausekuvio jättää ihmettelemään:
- ottaen huomioon voimassa oleva lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset, kysymykseen sisältyneellä ehdotuksella olisi ennakoimattomia vaikutuksia kansalliskielen aseman muuttumiseen ja oppilaan oikeusturvaan ajatellen jatko-opinto- ja virkakelpoisuutta sekä muutoinkin mahdollisuuksia siirtyä työelämään

Siis kun Suomen lait eivät vaadi pakollista ruotsia, vaativatko sitä kansainväliset sopimukset, mihin sopimuksiin tässä viitataan?

Mielestäni on aika hurja tilanne, jos pakollisuutta ei mikään laki tai sopimus vaadi, mutta silti vedotaan lakeihin ja sopimuksiin pakon ylläpitämisessä. Ja ennakoimattomiin vaikutuksiin. Tämä ei ole logiikkaa. Mitä tämä on?

[Sees]

Kysymyksessä esitetyn suuntaisia koulutuspoliittisia tavoitteita ei sisälly hallitusohjelmaan eikä valtioneuvoston joulukuussa hyväksymään Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan vuosille 2011-2016.

Olen tyrmistynyt.

Niin, aikajänne on nyt sen verran pitkä, että moni saa siirtyä lasten kielivapauden puoltamisesta lastenlasten kielivapauden puoltamiseen

[mpartel]

Vaikka vastauksessa oli paljon sitä tavallista höpöä, viittaus virkamiesruotsiin on kyllä ihan looginen. Jos se otetaan annettuna, niin "pakollinen ruotsi on tasa-arvoa" -ajatus on looginen, sillä eihän hallitus voi toimissaan noin vain jättää virkamiesruotsin määräävää lakia huomiotta.

Siksi tämän purkaminen pitäisikin mielestäni aloittaa virkamiesruotsipakon poistavalla lakiehdotuksella, joka samalla määräisi jotain sen suuntaista, että näillä ja näillä alueilla on nämä ja nämä palvelut oltava mahdollista saada tämän ja tämän tasoisella ruotsilla sen sijaan, että kaikki virkamiehet muka-osaavat sitä.

[Sees]

Vaikka vastauksessa oli paljon sitä tavallista höpöä, viittaus virkamiesruotsiin on kyllä ihan looginen. Jos se otetaan annettuna, niin "pakollinen ruotsi on tasa-arvoa" -ajatus on looginen, sillä eihän hallitus voi toimissaan noin vain jättää virkamiesruotsin määräävää lakia huomiotta.

Siksi tämän purkaminen pitäisikin mielestäni aloittaa virkamiesruotsipakon poistavalla lakiehdotuksella, joka samalla määräisi jotain sen suuntaista, että näillä ja näillä alueilla on nämä ja nämä palvelut oltava mahdollista saada tämän ja tämän tasoisella ruotsilla sen sijaan, että kaikki virkamiehet muka-osaavat sitä.

Tarkoitat, että pitäisi purkaa virkamiehille asetetut kielitaitovaatimukset? Toki.

Kun peruskoulun oppilaalle (uussuomalainen) anotaan vapautusta ruotsista (saadaan nykyisin tosi harvoin), vanhemmille täytyy kertoa, ettei lapsi voi myöhemmin koskaan saada kunnan tai valtion virkaa. Hän voi saada tutkinnon korkeakoulusta, sillä jollei ole ruotsia opiskellut ennen korkeakoulua, kielen voi korvata jollain muulla kielellä.

Jos siis lähdetään purkamaan virkamiesten kielitaitovaatimuksia, joudutaan kokonaan toiseen keskusteluun, jossa näillä kieltenopetukseen liittyvillä argumenteilla ei ole mitään painoarvoa. Silloin keskustellaan avoimesti maan kaksikielisyydestä ja sen muodoista.

Ja jos suomalaiseksi virkamieheksi olisi päästävä ilman suomen kielen taitoa (koska suomen- ja ruotsinkielisiä on perustuslain mukaan kohdeltava samoilla periaatteilla), joudutaan keskustelemaan pitkään ja hartaasti. Silloin ollaan minusta tiellä, jossa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin purkaa kaksikielisyys, joka muuten voisi korukielenä jatkaa olemassaoloaan. Silloin vyöryvät myös "historialliset ja kulttuuriset syyt", Norden ja koko näiden ympärille rakennettu illuusiokoneisto.

Tämä rakennelma on koottu siten, että sitä on hyvin vaikea purkaa, koska suomalaiselle kohdistuva pakko on saatu näyttämään "oikeudelta" ja "tasa-arvolta". Ja tällaisen rakennelman repiminen vie paljon kovempiin ristiriitoihin kuin voisi ajatella vain kielivalinnan vapauttamisen vievän. Joudutaan aloittamaan kaksikielisyysytimestä sen sijaan, että voitaisiin kohtuullistaa näitä pahimpia ylilyöntejä.

[mpartel]

Tarkoitat, että pitäisi purkaa virkamiehille asetetut kielitaitovaatimukset? Toki.

Silloin vain joudutaan kokonaan toiseen keskusteluun, jossa näillä kieltenopetukseen liittyvillä argumenteilla ei ole mitään painoarvoa. Silloin keskustellaan avoimesti maan kaksikielisyydestä ja sen muodoista.

Totta, julkisessa keskustelussa niin helposti unohdetaan kokonaiskuva, varsinkin kun se on itselle sopivaa

Ja jos suomalaiseksi virkamieheksi olisi päästävä ilman suomen kielen taitoa (koska suomen- ja ruotsinkielisiä on perustuslain mukaan kohdeltava samoilla periaatteilla), joudutaan keskustelemaan pitkään ja hartaasti.

Jos saa työnsä hoidettua osaamatta suomea, niin mikäs siinä. Mutta totta, ettei menisi helpolla läpi.

Tämä rakennelma on koottu siten, että sitä on hyvin vaikea purkaa, koska suomalaiselle kohdistuva pakko on saatu näyttämään "oikeudelta" ja "tasa-arvolta". Ja tällaisen rakennelman repiminen vie paljon kovempiin ristiriitoihin kuin voisi ajatella vain kielivalinnan vapauttamisen vievän. Joudutaan aloittamaan kaksikielisyysytimestä sen sijaan, että voitaisiin kohtuullistaa näitä pahimpia ylilyöntejä.

Sopivaa lähestymistapaa täytyykin miettiä nyt, kun kansalaisaloitteen laatiminen alkaa tulla ajankohtaiseksi. En vain näe, miten koulutuksellisen tasa-arvon argumentista päästään ilman, että ensin siirrytään virkamieskaksikielisyys teoriassa kaikille -mallista jonkinlaiseen virkamiehien todellinen monikielisyys -malliin. Miten, jos mitenkään, voidaan välttää se, että kansalaisaloiteeseen vastaan samalla tavalla kuin Mäkipäälle?

[Sees]

Sopivaa lähestymistapaa täytyykin miettiä nyt, kun kansalaisaloitteen laatiminen alkaa tulla ajankohtaiseksi.

Totta

En vain näe, miten koulutuksellisen tasa-arvon argumentista päästään ilman, että ensin siirrytään virkamieskaksikielisyys teoriassa kaikille -mallista jonkinlaiseen virkamiehien todellinen monikielisyys -malliin. Miten, jos mitenkään, voidaan välttää se, että kansalaisaloiteeseen vastaan samalla tavalla kuin Mäkipäälle?

Varmasti siirrytään joskus malliin, jossa viranomaiselta vaaditaan kykyä palvella monilla kielillä, ei yksittäiseltä virkamieheltä. Tämä on järkevää.

Mutta se, että uussuomalaiset saavat nykyisin niin nihkeästi vapautuksia ruotsista, kertoo siitä, että muuten poikkeustapausten määrä kasvaisi liian suureksi ja saisi aikaan kysymysten aallon siitä, miksi uussuomalainen saa valmistua itse valituin kielin, mutta suomalainen ei, ja toisaalta, onko järkevää pitää suurta joukkoa uussuomalaisia virkarakenteiden ulkopuolella.

Niin kauan kuin ruotsin kielellä on jonkinlainen asema Suomessa, omia kouluja, omia kiintiöitä, virkoja joissa ruotsia vaaditaan jne. voidaan väittää, että ruotsin osaaminen on suomalaisten oikeus ja pakko heidän etujensa mukaista. Silloin suomalaisille olisi periaatteessa koko kaksikielisen maan repertuaari käytössään. Silloin voidaan myös torjua kiusalliset kysymykset kiintiöiden oikeutuksesta, nehän ovat kaikille. Käytännössä edut koskevat kovin pientä joukkoa.

Itse puhuisin kyllä vapaasta kielivalinnasta osana monikielistyvää suomea, jossa erilaisista taustoista tuleville ja eri tavoin lahjakkaille ihmisille tarjotaan erilaisia väyliä. Pakollisen virkamiesruotsin sijaan olisi vapaaehtoinen virkaruotsi. Jos tämä tuokin joillekin etuja, on vastattava sillä, että myös muunlaiset painotukset tuovat etuja, eivät yhtenäisiä vaan yksilöllisellä elämänuralla, osana yksilöllisiä valintoja. Tämä "ruotsi on oikeus" -puhe on torjuttava, sillä se on ikuista.

Pahin kansainvälinen ongelma on pohjoismaisessa yhteistyössä laadittu kielimanifesti, jossa jokaiselle pohjoismaalaiselle taataan "oikeus" opiskella jotain skandinaavista kieltä. Tämä kohta on tehty täysin suomalaisten pakkoruotsia ajatellen ja se on synkkä manifesti. Mutta tätä meille tehdään kaiken aikaa. Ei voi kuin ilmoittaa, ettei tällaisia "oikeuksia" voi vapaassa maailmassa sälyttää toisten niskoille.

[TK]

Pakkoruotsitus-systeemin voi lähteä purkamaan mistä suunnasta tahansa.

Voi lähteä vaikka tasa-arvon käsitteestä liikkeelle. Heijasteleeko 95%:n suhde 5%:iin tasa-arvoa, jos 95% suomalaisista pakotetaan opettelemaan 5%:n "äidinkieltä"? Tasa-arvon tutkimuksen toivoisi lähtevän uuteen kukoistukseen Suomessa.

Kaikki suomenkielisetkö ovat ns.ruotsinkielisten (joista suurin osa on täysin kaksikielisiä ja puhuu suomea sujuvasti) palvelijoita? Suomenkielisten "yhteiskunnallinen tehtäväkö" on valmistautua pienestä pitäen mahdolliseen ruotsinkielisen palvelemiseen pakkoruotsia opettelemalla ja virkamiespakkoruotsitutkinto suorittamalla? Tämäkö on sitä "kahden elävän kansalliskielen" todellisuutta?

[dejavu]

"Siis kun Suomen lait eivät vaadi pakollista ruotsia, vaativatko sitä kansainväliset sopimukset, mihin sopimuksiin tässä viitataan?"

SItä pitää kysyä Gustafssonin taustapiruilta. Onko Suomi solminut jonkin ruotsin kieleen liittyvän sopimuksen vuoden 1969 jälkeen ?
Tietääkseni ei.

Huomatkaa muuten hauska sanamuoto:

"Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan Suomen kaksikielisyys on rikkaus ja voimavara."

Tavallinen rahvas tietää, että näin tosiaan on - nimenomaan vain Kataisen hallitusohjelmassa! G ei uskaltanut jättää tuota alkua pois.
Jos hän uskoisi kirjoittamaansa, hän olisi kirjoittanut: Suomen kaksikielisyys on rikkaus ja voimavara."
Mutta eipä kirjoittanut..

[Sees]

ottaen huomioon voimassa oleva lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset, kysymykseen sisältyneellä ehdotuksella olisi ennakoimattomia vaikutuksia kansalliskielen aseman muuttumiseen ja oppilaan oikeusturvaan ajatellen jatko-opinto- ja virkakelpoisuutta sekä muutoinkin mahdollisuuksia siirtyä työelämään.

Pitääkö vapaamman valinnan vaatimus muotoilla näin?


Vapaamman kielivalinnan evääminen erilaisilta, monia kielellisiä taustoja ja lahjakkuusprofiileja omaavilta ihmisiltä, vaarantaa yksilön mahdollisuudet tehdä itselleen parhaita valintoja, joissa kunkin yksilön kapasiteetti parhaiten tulisi koko maan hyödyksi.

Ottaen huomioon voimassa olevan lainsäädännön ja kansainväliset sopimukset, mikään ei edellytä maassa pakollista ruotsia. Pakko ei ole turvannut ruotsinkielisiä palveluja, ja viiden miljoonan pakollinen ruotsi 5% vähemmistön palvelemiseksi on ylimitoitettu järjestely.

Kansainvälistyvässä maailmassa tiukka pitäytyminen ruotsin pakollisuuteen opinnoissa aiheuttaa enemmän ennakoimattomia vaikutuksia suomalaisten kilpailukyvylle ja kansainvälistymiselle sekä monikulttuurisen Suomen rakentamiselle kuin vapaampi kielivalinta koskaan aiheuttaisi kansalliskielten asemalle. Vapaamman kielivalinnan vaikutuksia voidaan kaiken aikaa seurata ja kehittää tarvittaessa uusia keinoja monikielisen yhteiskunnan eri ryhmien palvelujen tuottamiseen, myös kansalliskielet huomioiden.

Jatko-opintokelpoisuus on jo nyt kaikilla niillä, jotka ovat saaneet vapautuksen ruotsin kielestä tai suorittaneet perustutkinnot ulkomailla. Tämä ei ole ongelma, eikä ole ongelma laajentaa tätä jatko-opintokelpoisuutta kaikille opiskelluista kielistä riippumatta.

Virkamiehille on asetettu kielitaitovaatimuksia. Näiden kielitaitovaatimusten painottaminen yli kaikkien muiden mahdollisuuksien ei tee kenellekään oikeutta, harva päätyy virkamieheksi, ja tarvittaessa virkakielipaketin voi opiskella vapaaehtoisesti. Virkamiesten kielitaitovaatimukset voivat myös muuttua. On esimerkiksi huolehdittava laajan uussuomalaisten joukon virkakelpoisuudesta. On tarkoituksenmukaista, että virkakelpoisuutta tullaan muovaamaan jatkossa palvelemaan parhaiten monikielisen maan kansalaisia. Nykyiset vaatimukset eivät siis saa sitoa koulutuksen kehittämistä.

[pentti]

Minusta on ollut todella ahdistavaa huomata, että RKP:n 'kielitalebanit' ovat onnistuneet luomaan 'väkivaltakoneiston', jonka purkaminen näyttää lähes mahdottomalta. Tässä olisi nyt kuitenkin mahdollisuus haastaa opetusministeri. Joku tiedoitusväline voisi julkaista vastineen opetusministerin vastaukseen, vaikka uutista Mäkipään kysymyksestä ei ole näkynyt missään.

Yhtä tärkeää olisi saattaa kansalaisten tietoon RKP:n pimeää puolita, esim. ketjussa 'Melin i HBL: Svenskt blod, finskt hjäta' käsitellyt vähemmistön harrastamat 'vihapuheet'. Nyt ruotsinkieliset voivat suhteellisen vapaasti vaihtaa ajatuksiaan kielensä suojassa (harvat suomalaiset osaavat oikeasti ruotsia) ja ihmiset tuntevat vain heidän kiilloitetun, 'suvaitsevaisen' julkiasun.

Puhtaasti suomenkielisillä alueilla kielikysymykset jäävät monille aika etäisiksi ja ainoa konkreettinen, kitkaa aiheuttava asia on tämä pakollinen ruotsin opiskelu. Se ei kuitenkaan ole asia, joka saa ihmiset kadulille, varsinkaan jos lapset sattuvat olemaan kielellisesti lahjakkaita eikä ruotsin opiskelu tuota heille ongelmia. Ihmiset pitäisi saada tajuamaan tämän 'väkivaltakoneiston' olemassaolo ja toiminta.

[masa99]

Huomionarvoista on se, että tuleva opetusministeri Gustafsson vastusti pakkoruotsia viime keväänä YLE:n vaalikoneessa!!

On selvää, että Kataisen ja kumppanien suunnalta tuleva paine tai suoranainen kiristys ja uhkailu on syynä siihen, että mies on muuttanut mieltään. Tai ehkä ei ole varsinaisesti muuttanut mieltään, mutta on antanut periksi, eikä halua luopua kivapalkkaisesta pestistään.

Mitä virkamisruotsiin tulee, niin ei lainsäädännön muuttaminen siltä osin ole täysin välttämätöntä, vaikka pakkoruotsi poistuisikin ensiksi vain esim. peruskoulusta. Virkamiesruotsi mennee läpi keskiasteen ja korkea-asteen pohjaltakin, etenkin kun opettajat tuntuvat joustavan aika lailla haluttomien oppilaiden edessä.

Ja toisaalta jos virkamiesruotsi poistetaan, ei se sinänsä aiheuta mitään ongelmia perustuslain toteutumisen suhteen. Ruotsin taitajia löytyy tästä maasta yllin kyllin palvelemaan ruotsinkielisiä. (Etenkin kun ruotsinkielisille opiskelijoille on rasistiset kiintiöt!!) Ei jokaisen virkamiehen tarvitse osata ruotsia, eikä myöskään jokaisen korkea-asteelta valmistuvan opiskelijan. Kyllä sitä ruotsinkielistä palvelua aina jotenkin järjestyy jos tarve vaatii, vaikkei jokainen virkamies kieltä osaisikaan (kuten ei toki osaa käytännössä nytkään).

Siis onhan se nyt täysin absurdi ajatus, että 95% suomalaisista koulutetaan potentiaalisiksi ruotsinkielisten palvelijoiksi!! Tuota ei voi perustella yhtään mitenkään.

[Sees]

Opetusministerin vastauksessa on kohta, jota jää ihmettelemään:

Suomen kielikoulutuspolitiikan keskeisenä tavoitteena on turvata kansalaisten sivistystaso ja sen olennaisena osana monipuolinen ja syvällinen kielitaito. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan Suomen kaksikielisyys on rikkaus ja voimavara.

Nämä lauseethan lyövät toisiaan korvalle. Jälkimmäinen lause ei kuitenkaan puhu edes "Suomen nykyisestä hallituksesta" vaan "Jyrki Kataisen hallituksesta". Tässä ikään kuin annetaan osoite valituksille.

Enemmistö valituista kansanedustajista on aiemmin vaalikoneissa ilmaissut puoltavansa vapaampaa kielivalintaa. Onko mahdollista, että Mäkipää lähestyisi heitä ja muovattaisiin uusi kysymys, jossa vapaampaa kielivaintaa perustellaan nojaten Kataisen hallituksen ohjelman sisäiseen ristiriitaan: pitäisi olla monipuolista ja syvällistä ja kuitenkin vain kaksikielisyys merkiten pakkoruotsia on rikkaus. Vaatiiko edes kaksikielisyys pakkoa?

Opetusministerin vastauksessa lueteltiin myös ne laadinnassa olevat paperit, joilla pakkoa yritetään sementoida kymmeniksi vuosiksi eteenpäin:

- Pääministerin johdolla laaditaan pitkän aikavälin kielistrategia kahden elinvoimaisen kansalliskielen kehittämiseksi ja konkretisoidaan sen pohjalta toimet hallituskaudelle.
- Valtioneuvoston kanslia asetti 2.11.2011 kansalliskielistrategiahankkeen, jonka määräaika on vuoden 2012 loppuun mennessä.
- Opetus- ja kulttuuriministeriön 31.3.2011 asettaman ruotsin kielen opetuksen kehittämisryhmän on tarkoitus 31.5.2012 mennessä tuottaa kattava nykytilankuvaus ruotsin kielen opetuksen ja oppimistuloksien osalta sekä tuottaa opetuksen ja oppimisen parantamiseksi konkreettisia esityksiä.

Ketkä ovat näitä laatimassa ja miten näihin voisi vaikuttaa?