Lea Mäkipää kirjallinen kysymys pakosta, kevät -12
Lähetetty: 18.02.2012 20:22
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp ... ml#VASTAUS
Mäkipää:
Ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoisuus
Eduskunnan puhemiehelle
Suomessa kansalaisille asetettavat kielivaatimukset ovat maailman tiukimmat. Meillä jokaisen ammattiin opiskelevan on opiskeltava ja osattava vähintään kahta vierasta kieltä, ja asiantuntija-ammateissa toimivilta odotetaan lisäksi kolmannen itselle vieraan kielen osaamista. Tämä johtuu siitä, että koulutusjärjestelmässämme jokainen suomalainen opiskelee ruotsia ns. pakollisena kielenä. Missään muussa maailman maassa ei ole vähemmistön puhumaa kieltä vastaavaa vaatimusta.
Suomen kansainvälinen kilpailukyky ja työelämä vaativat yhä enemmän kielitaitoa ns. kansallisena kielivarantona. Kansainvälinen kanssakäyminen edellyttää hyvän englannin kielen osaamisen lisäksi myös muiden maailman kielien osaamista. Kun ruotsin kielen pakollisuus johtaa käytännössä suomalaisten vieraiden kielten taitamisen kapeutumiseen ja typistymiseen, ei pakollisuus ole siten kansamme yleissivistyksenkään näkökulmasta toimiva ratkaisu.
Kielikoulutuspolitiikkamme epäonnistuu myös siinä, mihin siinä sanotaan pyrittävän. Kaikilta korkeakoulutetuilta vaadittava ns. virkamiesruotsi ei takaa riittävää kielitaitoa. Eikö olisi parempi, että motivoituneet, vapaaehtoisesti ruotsia opiskelevat ammattilaiset vastaisivat tästä tehtävästä? Perustuslain tarkoittamista suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista huolehditaan paremmin nojaamalla vapaaehtoisuuteen kuin pakkoon. Lisäksi näin kunnioitettaisiin myös perustuslain henkeä ja kirjainta, koska vapaus on perusteena tasapuolisesti sama molemmille väestönosille.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko hallitus ryhtyä toimiin nykyistä tarkoituksenmukaisemman kieli- ja koulutuspolitiikan harjoittamiseksi niin, että ruotsin kielen opiskelu toisena kansalliskielenä perustuu pakon sijasta kannustavuuteen ja vapaaehtoisuuteen suomenkielisen väestön sivistykselliset ja yhteiskunnalliset tarpeet huomioon ottavalla tavalla?
Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 2012
Lea Mäkipää /ps
Gustafsson:
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lea Mäkipään /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 488/2011 vp:
Aikooko hallitus ryhtyä toimiin nykyistä tarkoituksenmukaisemman kieli- ja koulutuspolitiikan harjoittamiseksi niin, että ruotsin kielen opiskelu toisena kansalliskielenä perustuu pakon sijasta kannustavuuteen ja vapaaehtoisuuteen suomenkielisen väestön sivistykselliset ja yhteiskunnalliset tarpeet huomioon ottavalla tavalla?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Perustuslain 17 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalliskieliä ovat suomi ja ruotsi. Säännöksen 2 momentin mukaan jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Säännöksen 2 momentissa säädetään myös siitä, että julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.
Perustuslaissa määritetään kielilainsäädännön yleiset puitteet, joita lait ja asetukset täsmentävät. Suomen ja ruotsin kielen osalta keskeisimmät näistä ovat kielilaki (423/2003) ja laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (424/2003). Kielilailla turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön kielelliset oikeudet perustuslaissa edellytetyllä tavalla. Kielitaitolain mukaan korkeakoulututkintoa edellyttävissä valtion ja kaksikielisten kuntien viroissa viranhaltijalta vaaditaan vähemmistökielen tyydyttävä taito. Yksikielisissä kunnissa edellytetään tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen (794/2004) ja ammattikorkeakouluista annetun valtioneuvoston asetuksen (352/2003) mukaan korkeakouluopiskelijan tulee tutkintoon sisältyvissä opinnoissa tai muulla tavalla osoittaa saavuttaneensa sellaisen suomen ja ruotsin kielen taidon, joka kielitaitolain mukaan vaaditaan valtion henkilöstöltä kaksikielisessä viranomaisessa.
Suomen kielikoulutuspolitiikan keskeisenä tavoitteena on turvata kansalaisten sivistystaso ja sen olennaisena osana monipuolinen ja syvällinen kielitaito. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan Suomen kaksikielisyys on rikkaus ja voimavara. Hallitusohjelman mukaan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kiellellään turvataan. Pääministerin johdolla laaditaan pitkän aikavälin kielistrategia kahden elinvoimaisen kansalliskielen kehittämiseksi ja konkretisoidaan sen pohjalta toimet hallituskaudelle. Valtioneuvoston kanslia asetti 2.11.2011 kansalliskielistrategiahankkeen, jonka määräaika on vuoden 2012 loppuun mennessä. Opetus- ja kulttuuriministeriön 31.3.2011 asettaman ruotsin kielen opetuksen kehittämisryhmän on tarkoitus 31.5.2012 mennessä tuottaa kattava nykytilankuvaus ruotsin kielen opetuksen ja oppimistuloksien osalta sekä tuottaa opetuksen ja oppimisen parantamiseksi konkreettisia esityksiä.
Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että ottaen huomioon voimassa oleva lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset, kysymykseen sisältyneellä ehdotuksella olisi ennakoimattomia vaikutuksia kansalliskielen aseman muuttumiseen ja oppilaan oikeusturvaan ajatellen jatko-opinto- ja virkakelpoisuutta sekä muutoinkin mahdollisuuksia siirtyä työelämään.
Kysymyksessä esitetyn suuntaisia koulutuspoliittisia tavoitteita ei sisälly hallitusohjelmaan eikä valtioneuvoston joulukuussa hyväksymään Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan vuosille 2011-2016.
Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2012
Opetusministeri Jukka Gustafsson
Och samma på svenska...
Mäkipää:
Ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoisuus
Eduskunnan puhemiehelle
Suomessa kansalaisille asetettavat kielivaatimukset ovat maailman tiukimmat. Meillä jokaisen ammattiin opiskelevan on opiskeltava ja osattava vähintään kahta vierasta kieltä, ja asiantuntija-ammateissa toimivilta odotetaan lisäksi kolmannen itselle vieraan kielen osaamista. Tämä johtuu siitä, että koulutusjärjestelmässämme jokainen suomalainen opiskelee ruotsia ns. pakollisena kielenä. Missään muussa maailman maassa ei ole vähemmistön puhumaa kieltä vastaavaa vaatimusta.
Suomen kansainvälinen kilpailukyky ja työelämä vaativat yhä enemmän kielitaitoa ns. kansallisena kielivarantona. Kansainvälinen kanssakäyminen edellyttää hyvän englannin kielen osaamisen lisäksi myös muiden maailman kielien osaamista. Kun ruotsin kielen pakollisuus johtaa käytännössä suomalaisten vieraiden kielten taitamisen kapeutumiseen ja typistymiseen, ei pakollisuus ole siten kansamme yleissivistyksenkään näkökulmasta toimiva ratkaisu.
Kielikoulutuspolitiikkamme epäonnistuu myös siinä, mihin siinä sanotaan pyrittävän. Kaikilta korkeakoulutetuilta vaadittava ns. virkamiesruotsi ei takaa riittävää kielitaitoa. Eikö olisi parempi, että motivoituneet, vapaaehtoisesti ruotsia opiskelevat ammattilaiset vastaisivat tästä tehtävästä? Perustuslain tarkoittamista suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista huolehditaan paremmin nojaamalla vapaaehtoisuuteen kuin pakkoon. Lisäksi näin kunnioitettaisiin myös perustuslain henkeä ja kirjainta, koska vapaus on perusteena tasapuolisesti sama molemmille väestönosille.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko hallitus ryhtyä toimiin nykyistä tarkoituksenmukaisemman kieli- ja koulutuspolitiikan harjoittamiseksi niin, että ruotsin kielen opiskelu toisena kansalliskielenä perustuu pakon sijasta kannustavuuteen ja vapaaehtoisuuteen suomenkielisen väestön sivistykselliset ja yhteiskunnalliset tarpeet huomioon ottavalla tavalla?
Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 2012
Lea Mäkipää /ps
Gustafsson:
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lea Mäkipään /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 488/2011 vp:
Aikooko hallitus ryhtyä toimiin nykyistä tarkoituksenmukaisemman kieli- ja koulutuspolitiikan harjoittamiseksi niin, että ruotsin kielen opiskelu toisena kansalliskielenä perustuu pakon sijasta kannustavuuteen ja vapaaehtoisuuteen suomenkielisen väestön sivistykselliset ja yhteiskunnalliset tarpeet huomioon ottavalla tavalla?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Perustuslain 17 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalliskieliä ovat suomi ja ruotsi. Säännöksen 2 momentin mukaan jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Säännöksen 2 momentissa säädetään myös siitä, että julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.
Perustuslaissa määritetään kielilainsäädännön yleiset puitteet, joita lait ja asetukset täsmentävät. Suomen ja ruotsin kielen osalta keskeisimmät näistä ovat kielilaki (423/2003) ja laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (424/2003). Kielilailla turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön kielelliset oikeudet perustuslaissa edellytetyllä tavalla. Kielitaitolain mukaan korkeakoulututkintoa edellyttävissä valtion ja kaksikielisten kuntien viroissa viranhaltijalta vaaditaan vähemmistökielen tyydyttävä taito. Yksikielisissä kunnissa edellytetään tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen (794/2004) ja ammattikorkeakouluista annetun valtioneuvoston asetuksen (352/2003) mukaan korkeakouluopiskelijan tulee tutkintoon sisältyvissä opinnoissa tai muulla tavalla osoittaa saavuttaneensa sellaisen suomen ja ruotsin kielen taidon, joka kielitaitolain mukaan vaaditaan valtion henkilöstöltä kaksikielisessä viranomaisessa.
Suomen kielikoulutuspolitiikan keskeisenä tavoitteena on turvata kansalaisten sivistystaso ja sen olennaisena osana monipuolinen ja syvällinen kielitaito. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan Suomen kaksikielisyys on rikkaus ja voimavara. Hallitusohjelman mukaan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kiellellään turvataan. Pääministerin johdolla laaditaan pitkän aikavälin kielistrategia kahden elinvoimaisen kansalliskielen kehittämiseksi ja konkretisoidaan sen pohjalta toimet hallituskaudelle. Valtioneuvoston kanslia asetti 2.11.2011 kansalliskielistrategiahankkeen, jonka määräaika on vuoden 2012 loppuun mennessä. Opetus- ja kulttuuriministeriön 31.3.2011 asettaman ruotsin kielen opetuksen kehittämisryhmän on tarkoitus 31.5.2012 mennessä tuottaa kattava nykytilankuvaus ruotsin kielen opetuksen ja oppimistuloksien osalta sekä tuottaa opetuksen ja oppimisen parantamiseksi konkreettisia esityksiä.
Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että ottaen huomioon voimassa oleva lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset, kysymykseen sisältyneellä ehdotuksella olisi ennakoimattomia vaikutuksia kansalliskielen aseman muuttumiseen ja oppilaan oikeusturvaan ajatellen jatko-opinto- ja virkakelpoisuutta sekä muutoinkin mahdollisuuksia siirtyä työelämään.
Kysymyksessä esitetyn suuntaisia koulutuspoliittisia tavoitteita ei sisälly hallitusohjelmaan eikä valtioneuvoston joulukuussa hyväksymään Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan vuosille 2011-2016.
Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2012
Opetusministeri Jukka Gustafsson
Och samma på svenska...