Pakollisen ruotsin puolesta argumentointi loistaa poissaolollaan, puolusteluksi kelpaavat yksittäiset sanat: laki ja velvollisuus - ja Norden, skandinaavien Norden. Pakon puoltamisen sijaan keskusteluissa pakollisen ruotsin ystävät yrittävätkin vähätellä vapaampaa kielivalintaa, väittää sitä kalliiksi ja mahdottomaksi toteuttaa ja oppilaiden tasa-arvoa loukkaavaksi.
Pakon poistuessa syntyy säästöjä, vaikkeivät ne ole mikään pääasia:
- saadaan laaja kielivaranto vanhan pakkoruotsin hinnalla
- erityisopetus voidaan kohdentaa tehokkaammin, kun ei enää tarvitse raahata erityislapsia ja maahanmuuttajia ruotsintuntien läpi, koska heillä on "oikeus" suorittaa joskus virkamiesruotsi
- yliopistojen kielikeskukset voivat nykyisillä varoilla keskittyä muihin kieliin kuin ruotsiin
- on taas varaa kouluttaa laajasti eri kielien opettajia ja heille löytyy töitä
Pääasia on tietysti erilaisten oppilaiden ja perheiden parempi palvelu koulussa:
- ei enää painosteta kaikkia lukemaan kolmea vierasta kieltä, kahdellakin kielellä saa jo itselleen omanlaisen kieliprofiilin. tähän on oikeus muidenkin maiden kielienemmistöjen lapsilla
- erilaisin taustoin ja kytköksin varustetut perheet voivat antaa lastensa kieliopinnoille enemmän tukea, kun kielet voi valita omista lähtökohdista
- maahanmuuttajat voivat keskittyä paremmin heille oleellisiin taitoihin, kun pakkoruotsi ei ole kivenä kuormassa
- oppilaat, joilla on ongelmia kielten kanssa, voivat niin ikään keskittyä paremmin vaikkapa äidinkieleen
- nyt ei voida antaa kellekään vapautuksia ruotsista, olisivat ne kuinka tarpeeseen tahansa, koska jokaisella on "oikeus" siihen virkaruotsiin, tätä painetta ei muilla kielillä olisi
Täydellistä vapautta ei ole näkyvissä, mutta lähivuosina kieltenopetus saa apua esimerkiksi tietokoneavusteisesta etäopetuksesta, tämä toimii jo syrjäseutujen lukioissa. Ei tule kalliimmaksi mutta mahdollistaa osallistumisen harvinaisenkin kotikielen opetukseen. Olisi aika keskittyä tähän eikä jumittaa ruotsin heikoissa tuloksissa ja valittaa suomalaislasten muka asennevammoista.
Oppilaiden mahdollisuudet ovat aina osin kiinni alueesta, jolla he käyvät koulua. Silti vapaa kielivalinta takaa kaikille nykyistä paremman ja joustavamman koulupolun:
- Oppilaat voivat aloittaa jatkossa kielen esimerkiksi luokilla 1, 3, 5, 7 ja 8. Näin myös oppilaat, jotka muuttavat voivat palata vaihtamaan kielivalintoja, mikäli ensimmäinen valinta ei uudessa koulussa jatku, näinhän jo tehdään.
- Poikkeuksellisia kieliä tarjotaan vain tietyissä kouluissa - mutta jatkossa niiden tarjonta voi saavuttaa oppilaita myös kauempaa tietokoneavusteisen etäopetuksen avulla. Teknologia tulee muutenkin osaksi kieltenopiskelua niin drilleinä kuin kontakteina.
- Voi olla, että jatkossa englannin aloitusta varhaistetaan ja siitä tulee pakollinen kuten muissakin Pohjoismaissa. Jos näin tehdään, se edellyttää laajaa konsensusta asiasta. Tällä hetkellä pakollisen ruotsin kannatus on kanavoitunut julkisuudessa englannin vähättelyksi, joten voi olla ettei englannin valinnaisuudesta meillä koskaan luovuta, vaikka kaikki sen valitsisivatkin
- Perusopetus on kaikille pääosin samaa mutta järkevissä rajoissa: kieliopintojen perustuntimäärä on kaikille sama, mutta opiskeltavien kielten ei tarvitse olla samat - ei ole muuallakaan maailmassa. Ja osalle on tietysti tarjolla myös lisää kieliopintoja. Muistetaan kuitenkin, että peruskoulu on nykyisin rankempi kuin ennen ja oppilaille asetetetaan kaikissa aineissa paljon aiempaa rankempia tavoitteita - pelkkä ulkoluku ja siistit vihot eivät enää riitä.
Kun argumentit pakon puolesta loppuvat, siirrytään väittämään, että vapaus on pahasta. Ruotsinkielinen media ilmeisesti toistelee tällaisia mantroja, koska vähättely on niin yleistä kommenteissa. Näihin kuvitelmiin kannattaa puuttua.