vapaakielivalinta.fi

Opetusministeri Jukka Gustafsson lataa tiukkaa tekstiä ruotsinkielisten kiintiöpaikkoja kohtaan. Gustafssonin mielestä kaikilla pitäisi olla tasa-arvoiset mahdollisuudet päästä yliopistoon. Näin tietysti pitäisikin olla. Toivottavasti Gustafsson saa myös aikaiseksi tuloksia tässä asiassa.
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/ ... 19762.html

Gustafssonin kannanotto on uutisoitu myös Hesarissa, jossa asiasta on virinnyt keskustelua: http://www.hs.fi/kotimaa/Opetusminister ... 5546422134

Niin, hyvä että keskustelevät vielä Hesarin sivuilla. Suomi24RKP:n sivustolta kieliuutiskeskustelu onkin jo poistettu.

Sehän on ilman muuta selvää (luulisi ainakin olevan), että ketään ei pitäisi suosia yliopistojen sisäänotossa, ellei enemmistö tietoisesti ja vapaaehtoisesti haluaisi tällaista etua vähemmistölle suoda. Silti aika moni suru näyttää ylen ja hesarin nettikeskusteluissa väittävän vastaan. Hyvällepä ovat todellakin oppineet. Katsoisivatkohan he oikeudekseen ottaa luvatta käyttöön naapurin autonkin, jos asiasta tehtäisiin vähemmistön oikeus -kysymys.

Minua eivät vähemmistökiintiöt haittaa, niin kauan kuin ne eivät ole selkeässä ristiriidassa toisen kansanryhmän oikeuksien kanssa. Ihmettelen kyllä, miksi kiintiötä vaaditaan vain ruotsinkielisille. Miten tähän vaatimukseen voi olla kenelläkään pokkaa?

Kielikiintiöihin puuttuuminen voi toisaalta olla haitallista vapaa kielivalinta -aatteen kannalta. Jos kiintiöt poistuvat, hirttäydytään pakkoruotsiin yhä epätoivoisemmin. Pahimmillaan virkamiesruotsintaitoa aletaan syynätä tarkemmin.

Hauskaa kun opetusministeri sanoo hesarissa: "Kyllä näihin opetusministeriö voi vaikuttaa, kun käydään tulosneuvotteluja yliopistojen kanssa." Luulen, että ministeriöt voivat aika pitkälti päättää ne kohteet, joihin se voi vaikuttaa. Kun Brax oli oikeusministerinä ja Virkkunen opetusministerinä, heidän kätensä olivat aina sopivassa kohdassa sidottuja kielikoulutuspolitiikan suhteen. Nyt kun Henriksson on oikeusministerinä ja Gustafsson opetusministerinä, heillä molemmilla näyttäisi olevan paljonkin tehtävää kielikoulutuspolitiikan saralla. Ei pidä uskoa, jos ministeri sanoo, että "ei kuulu ministeriön alaan ja ei yksi ministeri voi mitään tehdä". Oikealla motivoinnilla ministeri pystyy aika paljoon. Gustafssonissa näyttäisi olevan paljon potentiaalia vapaan kielivalinnan edistämisen suhteen.

Gustafsson katsoo, että häntä on tulkittu väärin.

http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/201 ... ml?lang=fi

– Olen korostanut, että kaikilla on oltava tasa-arvoiset mahdollisuudet päästä yliopistoon, eikä eri ryhmillä voi olla etuoikeuksia. Ruotsinkielisen koulutuksen kiintiöillä ja helpotuksilla turvataan kuitenkin ruotsinkielisten palveluita ja kaksikielisyyttä. Yliopistojen koulutuspaikat ovat koko väestön käytettävissä. Mahdolliset kiintiöt koskevat ainoastaan opinnoissa käytettävää kieltä, eivät opiskelijan äidinkieltä. Se ei ole suomenkielisten syrjintää, eikä asiaan ole tarvetta puuttua

Olipa nopea palautus ruotuun. Mutta ei nyt ärhennellä Gustafssonille. Hän reagoi kuten kuka tahansa reagoisi ilmiselvän ongelman edessä. Se, ettei niin saa tehdä, on osa historiallista tilannettamme.

Oho, kurinpalautus tuli tavallistakin nopeammin. Kukahan Gustafssonille soitti? Oikein ministeriön sivulle piti lausunto äkkiä laittaa.

Vastaukseksi annetaan siis sama nokkeluus, minkä on voinut lukea jo useasta nettikommentista ylen ja hesarin sivuilla. "Ei se ole kiintiö ruotsinkielisille, sillä myös suomenkieliset voivat hakea ruotsin kielellä". Sillä olemmehan kaksikielinen maa ja me_kaikki_osaamme suomea ja ruotsia. Periaateeeliset koukerot paperilla sanovat, että suosimista ei ole, vaikka käytäntö ja pragmaattinen järki väittäisivät kirkuen muuta. Homma selvä, kädet pesty, ei ongelmaa.

• Opetusministeri Ylelle: Ruotsinkielisten suosiminen lopetettava yliopistoissa
HS.fi 03.10.2011 18:07

NÄIN HESARI TÄNÄÄN 4.10.2011[/color] Hakemaasi sivua ei löydy

Ja taas löytyy. Kyse on Hesarin sivuilla yleensä ongelmista sivujen kanssa. Välillä osa keskusteluista katoaa, välillä on pelkkää tyhjää otsikkoa lukuunottamatta.

Mutta YLE:n uutiseen "Yliopistojen ovet aukeavat helpommin ruotsinkielisille" ei enää ole
kommentointimahdollisuutta.

Linkki

Jari

Onko "ruotsinkielinen opetus" yliopistolla ruotsinkielistä? Vai käyvätkö "ruotsinkieliset" suomenkielisillä luennoilla?

Jos "ruotsinkielinen opetus" katsotaan tarpeelliseksi, niin se ei kuitenkaan saisi tarkoittaa sitä, että ruotsinkielisiin kiintiöihin pääsee sisälle pienemmällä pistemäärällä kuin suomenkieliseen opetukseen! Ruotsinkielisiin kiintiöihin ei missään tapauksessa pitäisi hyväksyä ketään pienemmällä pistemäärällä kuin mitä hyväksytään suomenkieliseen opetukseen.

Kiitos EN, olipa todella purevan asiallinen viesti opetusministeriöön!

Eero Nevalaisen puheenvuorosta tuli/jäi historia mieleen, ja kysyisin onko teillä tietoa siitä kuinka suomenkielinen yliopisto-opetus saatiin vihdoin Jyväskylästä Helsinkiin. Mitkä tekijät vaikuttivat tähän?
Itse en muista.

Gustafssonia on näköjään ohjeistettu palaamaan viralliselle, ns.kaksikielisyyden linjalle. Tänään Hesarissa (Hs 5.10/A 10) on pieni uutinen asiasta.

"Ministeri korostaa kuitenkin , että kaikilla on oltava tasa-arvoiset mahdollisuudet päästä yliopistoon eikä eri ryhmillä voi olla etuoikeuksia." Tarkoittaisiko tämä sitä, että pisterajat ovat kaikille samat, eli ruotsinkielisiä ei saisi päästää opiskelemaan alemmilla pistemäärillä kuin suomenkielisiä? Toivottavasti ministeri tarkoittaa juuri tätä. Ja toivottavasti ministeri myös huolehtii siitä, että ruotsinkieliset eivät enää jatkossa pääse sisälle yliopistoon alemmilla pistemäärillä kuin suomenkieliset.

Suurempi epäkohta kuin nuo kiintiöt on se fakta, että ruotsinkielisistä 50 % saa korkeakoulupaikan, mutta suomenkielisistä vain 30 %.
Perustuslaissahan todetaan, että kieliryhmiä pitää kohdella tasavertaisesti. Nyt perustuslakia rikotaan tai - tahallisesti tulkitaan väärin -suomenkielisten vahingoksi.

Gustafsson kuunteli sydäntään, mutta ilmaisi itsensä hieman epätarkasti.. Tässä vertailuksi:

"koulutus periytyy vahvasti. Yliopistoihin pääsee 60 prosenttia yliopistossa koulutettujen vanhempien lapsista, mutta vain 15 prosenttia muista lapsista.

Gustafsson muistuttaa myös, että heikoimmissa suomalaiskouluissa oppilaat jäävät jälkeen noin 2,5 kouluvuotta verrattuna niihin kouluihin, jotka menestyvät parhaiten.

- Ylimpien sosioekonomisten ryhmien lapset ovat puolestaan noin puolitoista vuotta edellä alimpien sosioekonomisten ryhmien lapsia.

Gustafssonin mukaan hallitus pyrkii lisäämään koulutuksellista tasa-arvoa Suomessa.

- Hallitus aikoo vähentää koulutuksen periytyvyyttä, kaventaa sukupuolten välistä eroa koulusaavutuksissa ja estää peruskoulujen eriytymisen, luetteli Gustafsson puheessaan Tampereen yliopiston lukuvuoden avajaisissa

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011090 ... ?ref=leiki

dejavu kirjoitti:Tässä vertailuksi:
"koulutus periytyy vahvasti. Yliopistoihin pääsee 60 prosenttia yliopistossa koulutettujen vanhempien lapsista, mutta vain 15 prosenttia muista lapsista."

Näinhän asia on.

Suomenruotsalaisia on toki monenlaisia, mutta jos selvitettäisiin heidän taustojaan, arvelen, että jo isoisovanhempien keskimääräinen koulutustaso on huomattavasti korkeampi kuin suomenkielisillä ja koulutus on päässyt kasautumaan jo useammassa polvessa. Mielenkiintoista olisi nähdä vertailut, joissa samanlaisesta sosioekonomisesta ryhmästä lähtevien nuorten kouluttautumista verrataan kieliryhmittäin - onko vielä sielläkin ruotsinkielisillä korkeampi koulutus ja näkyykö kenties, millä ruotsinkielisellä ryhmällä ei koulutuksellisesti menekään hyvin.

En kritisoi koulutuksen kasautumista periaatteessa, sillä näinhän itsekin toimin: teen kaikkeni oman lapseni koulutuksen tukemiseksi. Peruskoulu väistämättä erottelee ne, jotka saavat kotoaan keppiä ja porkkanaa opiskeluun ja resursseja mm. musiikkiharrastuksiin, niistä, joiden kotona opiskelua ei mitenkään erityisesti arvosteta eikä harrastuksia ihmeemmin pystytä tarjoamaan. Tämä erottelu vaikuttaa sitten kaikkiin myöhempiin valintoihin. Tätä voi tasoittaa nähdäkseni vain lisäämällä tukiopetusta, henkilökohtaista ohjausta oppimistaidoissa, koulun ohessa toimivaa harrastustarjontaa sekä ujuttamalla ammattiopintoihin yhä parempia väyliä myös korkeakouluihin. Vanhempien taustatuki ja heidän kauttaan avautuvat verkostot ovat kuitenkin merkittävä ehkä merkittävin vaikuttaja. Myös asennoituminen omiin mahdollisuuksiin (tietty toiveikkuus) vaikuttaa vahvasti.

Toivon, että Gustafsson nostaa omien intressiensä vuoksi tämän tasa-arvokehityksen pohdinnan keskeiseksi koko yleissivistävässä opetuksessa - samalla tulee pohdittua myös erilaisten oppilaiden ja maahanmuuttajien tarpeita ja monenlaisia kielikysymyksiä.