Ainakin kovin naisvaltaiselta porukalta näyttää. Onneksi kaksikielisyysliturgia on tingitty minimiin.
Rumaa sanaa ei uskalleta sanoa niin kuin se on, mutta periaatteessa näyttää ihan hyvältä.
Näkyvyyttä ei ole mediassa ollut, mutta ehkä jotain yhteistyötä voisi väritön kielivalintayhdistys tämän kanssa kokeilla.
Itse olen liian räväkkä, Suomalaisuuden liiton mies. Tässä maassa ei uskalleta totuutta sanoa:
Suomen kaksikielisyys on naivi utopia- suuri valhe. Pakkoruotsi on sen luutuma.
"Parempaan kielipolitiikkaan päästään vain niin, että kieliä tarvitsevia organisaatioita ja yhteisöjä kuullaan.
Edellinen kielistrategiamme on vuodelta 1979, yli kolmekymmentä vuotta sitten. Silloin valtio oli vain koulutuksen järjestäjän roolissa,
nyt myös tarvitsija ja tilaaja. Kansainvälisyyden tarpeet olivat silloin marginaaliset, nyt kansainvälistyvä työ aiheuttaa kansalaisille uudenlaiset osaamisen tarpeet. Monikielitaitoisia osaajia tarvitsevat yritykset, palveluntuottajat, kunnat, valtio ja kolmas sektori.
Kansalaisen kannattaa kuunnella tarkasti mitä eri puolueet sanovat kieliasioita.
Ammattikielen ja -viestinnän yhdistys seuraa tarkasti, että työelämän tarpeet otetaan huomioon kielikoulutuspolitiikassa. "
http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidek ... ssa/667220
"Koulutusyhteiskuntamme ei pidä tuottaa kansallista kielitaitovarantoa, joka keskittyy pääasiallisesti kahteen kieleen,
englantiin ja ruotsiin, vaan on monipuolistettava ja laajennettava kansallista kielitaitovarantoamme yritysten, työelämän ja
yhteiskunnan kansainvälisyyspyrkimysten tueksi. Koulutuksen järjestäjien olisi varmistettava kielijatkumo,
joka mahdollistaa kielitaidon realistisen kehittämisen kouluasteelta toiselle. "
http://ammattikieltenyhdistys.yhdistysa ... 997=135645
Aikaisemmin Proflangin puheenjohtaja on kirjoittanut mm. seuraavaa:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli ... SI1MA0138d
"Esimerkiksi peruskoulun tuntijakouudistusta valmistellaan parhaillaan tekemättä uutta arviota siitä, minkä kielten taitoa maassamme tulevaisuudessa tarvitaan. Valtiovalta on vetäytynyt vastuusta perustamalla valtakunnallisen kielikoulutuspoliittisen verkoston (Kiepo). Valitettavasti siltä kuitenkin puuttuu arvovaltaa, koska sen toiminta on määräaikaista eikä sillä ole toimeksiantoa eikä valmisteluelintä. "
"Valtioneuvoston tulisi pitää kansallista kieli- ja kulttuuritaitovarantoa yhtenä
Suomen strategisista menestystekijöistä.
Suomeen tarvitaan korkean tason toimielin, joka uudistaa maamme kielikoulutuspolitiikan vastaamaan
globalisoituvan yhteiskunnan tarpeita. Työn lähtökohtana on oltava tarvitsijoiden - elinkeinoelämän, teollisuuden,
yhteiskunnan, palvelusektorin, ammattikielen asiantuntijoiden - välinen yhteistyö. Myös määrälliset tarpeet on tutkittava."
"Urautuneet toimintakaavat ja 30 vuotta vanha strategia eivät enää toimi kielikoulutuspolitiikassa.
Tarvitaan paras tieto ja uudet tahot visioimaan kansallista menestystarinaa. "
Kyllä tuosta selvästi on tulkittavissa, että nykyinen pakkoruotsiin perustuva kielikoulutuspolitiikka on tullut tiensä päähän.
Mutta sitä R-sanaa ei uskalleta sanoa ääneen. On tämä vaikeaa.
Kuinka kauan voimme elää tässä valheessa, kysyy paljon valheellisia systeemejä elämänsä varrella nähnyt dejavu
