Tarvitaan fiksuja kommentteja liturgiavyörytyksen varalle

[Sees]

Pakolliseen ruotsiin liittyy niin paljon liturgiaa, joita toistelemalla annetaan ymmärtää, että pakko on itse asiassa vapautta, sivistystä ja kansainvälisyyttä. Miten asiat voisi avata lauseiksi, joilla kuka tahansa voisi yhtä aikaa rauhoitella kiihtyneet ruotsinkieliset ja selkiyttää kielivapauden välttämättömyyttä?

Jos joku aloittaa liturgian "maan kaksikielisyys on rikkaus ja voimavara...", tätä on äärimmäisen vaikea tyylikkäästi ohittaa ja kääntää puhe siihen, miten eurooppalaisessa Suomessa erilaisilla perheillä ja yksilöillä on erilaisia kielitarpeita ja tavoitteena on, että ne voivat elää ja toteutua rinnan ketään väheksymättä.

Merkillisestä keskustelukulttuurista johtuen suomenkielinen kielivapauden kannattaja joutuu aina leimatuksi jonkin ryhmän halventamisesta. Jos vertaa suomenkielisen kielienemmistön tilannetta muiden maiden kielienemmistöjen tilanteeseen syrjii kaikkia äidinkieleltään ei-suomenkielisiä. Jos taas vertaa maahanmuuttajien tarpeita vanhan ruotsinkielisen vähemmistön oikeuksiin, syrjii maan vanhaa vähemmistöä ja asettaa vastatulleet maan omien kansalaisten edelle.

Erityisen myötätuntoisesti ajattelen nyt tulevia presidenttiehdokkaita, joiden lienee erityisen vaikea kommentoida kielitilannetta juuttumatta liturgiaan.

Kaipaan hyviä ja kaunopuheisia esimerkkitekstejä siitä, miten kielitilanteesta Suomessa voi lausua muutaman sanan hylkäämättä kielivapautta mutta joutumatta leimatuksi ruotsinsyöjäksi ja suvaitsemattomaksi. Löytyisikö sellaisia kommentteja, joilla voi ohittaa pahimmatkin liturgiavyörytykset?

[Sees]

Löysin viime syksyisestä hesariraadista fennougristiikan tutkija Janne Saarikiven kommentin, jossa mielestäni on oikeanlainen rakenne "liturgiakeskusteluun":

Suhtaudun myönteisesti ruotsin kieleen Suomessa ---
yhtäkään kieltä ei tulisi opettaa kouluissamme pakollisena, ei edes englantia. ---
Koulujärjestelmää tulisi kaikin puolin kehittää sellaiseen suuntaan, että yksilöiden ja alueiden tarpeet otettaisiin huomioon.
---
Toinen asia sitten on, että kannatan ruotsin kielen vahvaa asemaa ---
Pyrkimys ruotsinkielisen kansanosan oikeuksien suojaamiseen on eräs sympaattisimmista piirteistä Suomen lainsäädännössä, sittenkin, vaikka se ei aina toteudu.

Siis aluksi alleviivataan myönteistä asennetta ruotsiin.
Sitten otetaan neutraalisti kielteinen kantaa kaikkiin kieleen liittyviin pakkoihin.
Tämän jälkeen painotetaan yksilöiden erilaisten tarpeiden huomioimista koulutuksessa.
Palataan alleviivaamaan ruotsin vahvaa asemaa.
Päätetään kommentti lauseella, jossa ruotsinkielisten oikeudet nostetaan tunnetasolla merkittäviksi kuvaamalla pyrkimystä niiden toteuttamiseen "sympaattiseksi".

Tällainen kommentointi voisi toimia.

---

Pohdin asiaa vielä aamulla.

Voisiko presidenttiehdokas sanoa esimerkiksi näin:

Suhtaudun erittäin myönteisesti ruotsin kieleen Suomessa. Ruotsi on meille historiallisesti ja kulttuurisesti merkittävä kieli ja vahva side Nordeniin. Suomalaisissa kouluissa tuleekin olla runsaasti laadukasta ruotsinopetusta. Silti yhtäkään kieltä ei tulisi opettaa kouluissamme pakollisena, ei edes englantia. Koulujärjestelmää tulisi kehittää sellaiseen suuntaan, että erilaisten yksilöiden ja alueiden tarpeet otettaisiin huomioon. Näin kaikkien kansalaisryhmien edut taataan parhaiten. Sen sijaan pyrkimys vähemmistön oikeuksien suojaamiseen on eräs sympaattisimmista piirteistä Suomen lainsäädännössä ja siitä on pidettävä kiinni.

Ehkei...

[Eero Nevalainen]

Itseänihän on kylmännyt jo pidemmän aikaa se, miten pakkoruotsin puolustelijoiden retoriikka on mennyt jonkinlaisessa "yleisessä pahuuden ja tyhmyyden vastustamisessaan" ihan uudelle asteelle, mitä ei ole aiemmin nähty -- tämä on jonkinlainen reaktio kai siihen, että julkisuudessa on oikeasti keskusteltu kriittisiin sävyihin, mikä ei sitten ole sopinut suomenruotsalaisten pirtaan yhtään, ja on pitänyt löytää joku ihan uusi ulottuvuus.

Siis tätä nykyä he vaativat, että "yleisesti ottaen hyvän maltillisen ihmisen" (Ahtisaari) on siis jotenkin "noustava puolustamaan" (omaakin?) kaksikielisyyttä, ilmeisesti ihan sen kummemmin ajattelematta, koska vastapuolellahan selvästi on laiskoja, tyhmiä ihmisiä, jotka vastustavat kaikkea sivistystä ja valistuneisuutta. Ja jos nostaa esille ajatuksen siitä, että kielipoliittisessa keskustelussa yleensä on olemassa kieliryhmiä, joiden oikeuksista ja velvollisuuksista keskustellaan jopa siltä pohjalta, että tavoitteena ei välttämättä ole kaikkien identifikaation muokkaaminen yhdeksi ja samaksi poliittisena pyrkimyksenä, niin sitten syyllistytään johonkin oikein perijunttisuomalaiseen nationalismiin.

Yritä siinä keskustella sitten, varsinkin kun tuo retoriikka uppoaa yllättävän hyvin sellaisiin ihmisiin, jotka eivät ehkä asiaan kovin paljon ole paneutuneet. Jos joku auktoriteettia teeskentelevä tulee antamaan valinnan junttien tai hyväksyttävien ihmisten välillä, niin arvaapa vain, kummassa kerhossa rivikansalainen on mieluummin?

Juuri tästä syystä en ole kovinkaan optimistinen; kohta meidän kannallamme olevat ovat kai sitten jo jotain yleisiä ihmiskunnan vihollisia. Yritäpä siinä sitten kyseenalaistaa ideologiaa, joka synnyttää aktiivisesti tuollaista kuviota ja ajatusmaailmaa, kun suomenruotsalaiset edustavat kaikkea hyvää ja kaunista!

[Sees]

--- he vaativat, että "yleisesti ottaen hyvän maltillisen ihmisen" (Ahtisaari) on siis jotenkin "noustava puolustamaan" (omaakin?) kaksikielisyyttä, ilmeisesti ihan sen kummemmin ajattelematta, koska vastapuolellahan selvästi on laiskoja, tyhmiä ihmisiä, jotka vastustavat kaikkea sivistystä ja valistuneisuutta.

Nimenomaan näin.

Minusta on hauska yrittää keksiä, mitä esimerkiksi vakavasti otettava presidenttiehdokas voi näissä raameissa sanoa kielivapaudesta. Tuntuu, ettei oikeastaan mitään, koska koko kielivapauden käsite on jonkinlainen loukkaus "toista kansanosaa" kohtaan ja osoittaisi myös presidenttiehdokkaalta huonoa harkintaa ja kyseenalaista sivistystaustaa.

Toisaalta kaikki nämä julkiset keskustelut ovat minusta demokratiaharjoituksia. Ihan oikeasti ajattelen, että menneet vuosisadat ovat opettaneet meidät kuuntelemaan näitä liturgioita ja syyllistämisiä yhtä aikaa kahdessa moodissa: toisaalta tiedetään niiden olevan pelkkää teatteria ja ollaan ylpeitä siitä, että osataan oikea teatteriretoriikka, toisaalta tiedetään, että totuus on jotain ihan muuta, mutta nyt ei ole aika ajatella sitä, realistiset huomiot olisivat jopa yhteiskuntarauhan ja oman edun vastaisia ja siksi niitä ei pidä ajatella.

Ruotsinkielisellä puolella on syntynyt aivan valtava harha, kuten toisessa ketjussa mainittu suomenruotsalainen kapellimestari sanoi: ruotsinkielisille on rakennettu sellainen drömbild, jossa kaikki oppivat ja puhuvat iloisesti ruotsia Suomessa ja heille on myös pedattu näin jatkuva kipeä pettymyksen tila, kun todellisuus ei vastaa tätä drömbildiä. Tämäkin on tosi mielenkiintoinen tilanne. Epäilen, että asian näkevät ja siitä avoimesti puhuvat suomenruotsalaiset ovat itse kovan tuomitsemisen kohteena omiensa taholta.

Ajattelen, että voisimme tavoitella ensimmäiseksi sitä, että nostetaan nämä uudet kieliryhmät ja heidän tarpeensa vähän voimallisemmin esille, jolloin päästään puhumaan erilaisista identiteeteistä ilman "pahaa" suomenkielisyyspainotusta. Täytyy olla tapa purkaa tällaista kansallista "suomettumispuhetta", mutta nopeaa se ei ole.

Epäilen, että kaikki pelkäävät nyt leimautumista. Lisäksi asiaan liittyy sellaisia taloudellisia realiteetteja, joita emme voi kuin aavistella. Netissä voimme puhua asiasta, mutta tilanteen absurdiuden vuoksi kommentit eivät nouse vaikuttavan yhteiskuntakeskustelun tasolle ja turhautumisen merkit herättävät entistä suurempaa hämmennystä.

Vaikka mielestäni kielitilanne on merkittävä ongelma niin vielä suurempi ongelma demokratian ja kansalaisyhteiskunnan kannalta piilee tässä leimaamiskulttuurissa ja pintapuheen yhdenmukaistamisvaatimuksessa.

[TK]

Pakkoruotsittajat tuntuvat elävän ihan omissa sfääreissään ilman kosketusta tavallisten suomalaisten jokapäiväiseen kielitodellisuuteen. Pakkoruotsittajille voi tarjota kielivapausperusteita tiivistetyssä muodossa esim. tästä:
http://www.vapaakielivalinta.fi/pdf/Kie ... alinta.pdf