vapaakielivalinta.fi

Vajaan vuoden kuluttua on presidentinvaalit. Onko kenelläkään selkeää tietoa tulevan presidenttimme, Sauli Niinistön, pakkoruotsikannasta? Jostakin nettikeskustelusta luin, että Niinistö olisi äänestänyt eduskunnassa Uosukaisen opetusministerikaudella pakkoruotsia vastaan, mutta myöhemmin muuttanut kantaansa...

Hän varmasti esiintyy kielivähemmistömyönteisenä ja kieliopintojen ystävänä, ja esittää tuon linjan mukaisia ympäripyöreitä mielipiteitä, jotka eivät suututa ketään. Tekee siis kuten kaikki poliitikot: väistää varovaisuuttaan itse kysymyksen. Presidenttikilpaan pitää saada mukaan pakkoruotsikysymys selkeästi eriteltynä ja konkreettisena. Ehkä tulevissa vaaliväittelyissä on enemmän tilaa tämänkaltaiselle kysymykselle. Asiasta pitää tehdä keskustelussa puhtaan pragmaattinen koulutuspoliittinen kysymys ja riisua siitä johdonmukaisesti kaikki arvojargon, mikä siihen ei kuulu. Pitää korostaa, että kiistelyn kohteena ei ole ruotsinkielisten arvostaminen, vaan kaikkien suomalaisten koululaisten ja opiskelijoiden oikeus opiskella itseään ja omaa elämäänsä varten.

Vaikka varsinaista poliittista valtaa ei omaisikaan, presidentti voi kuitenkin esittää arvovaltaisia mielipiteitä, joita kuunnellaan. Edes Folktinget-RKP-Lipponen-Ahtisaari-ym.ym.-plokki ei kehtaa teilata presidentin puheita.

Siis pointtini oli: Mitähän Niinistö ajattelee pakkoruotsista?

Oletan koko kansan ymmärtävän, ettei presidentinvaaleissa yhdelläkään vakavissaan olevalla ehdokkaalla ole varaa sanoa poikkipuolista sanaa maan kieliliturgiaan. Kukaan ei voi tacka nej till ruotsinkielisten äänet. Paitsi mahdollisesti Soini. Siksi hyvin harva ottaa kuuleviin korviinsa niitä kielikommentteja, joita Niinistö tai joku muu tulevista ehdokkaista antaa ruotsinkieliselle medialle: javisst två nationalspråk on rikkaus, yleissivistys i skolan behövs.

Tärkeintä tietysti on, että kyse pakkoruotsimyönteisyydessä Niinistöllä ja muillakin ehdokkailla on pintasilauksesta, joka on poliittista realismia. Mikäli liturgian paine helpottaa, Niinistö tuskin nostaa sormeaan pakollista ruotsia puolustamaan.

Sen sijaan pelottaa, minkälaiset ohjeet Gustafsson on saanut tuntijakouudistuksen läpiviemiseksi vanhoin eväin (olisihan se säästöä tällaisena talkooaikana, jos vanha suunnitelma kelpaisi sellaisenaan) ja ylioppilaskirjoitusten kielikokeiden pakollisuuden lisäämisestä. Nämä muutoksethan voidaan viedä läpi pelkällä "on se kauheaa miten huonosti suomalaiset osaavat kieliä" -retoriikalla. Riittääkö eduskunnan niukka kielivalintaa kannattava enemmistö torjumaan nämä hankkeet?

Lisäys: Uusi opetusministeri ei tunnu olevan ainakaan mikään pönöttäjä, sillä hänen vallattoman puhekieliset facebook-viestinsä ovat herättäneet hesarissa paperiversiossa toimittajan piikitteleviä kommentteja, ja asiaa on puitu iltalehdessäkin. Toivottavasti ministeri on yhtä vapaamielinen myös kielivalintojen suhteen. Muuten mikä ihmeen vimma ihmisillä on vahtia ministerien ns. sivistystasoa ruotsin osaamisen tai suomen kirjakielen käytön suhteen.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011062 ... 9_uu.shtml

HBL:n lukijat ovat keskustelleet Kataisen englanninkäytöstä hänen vieraillessaan Ruotsissa. Moni on todella loukkaantunut siitä, että Katainen, joka heidän mielestään ei osaa englantiakaan, kehtaa kaksikielisen maan pääministerinä jättää puhumatta ruotsia. Tällaiset asiat ovat ilmeisesti ruotsinkielisille tosi tärkeitä. Ja vaikka Katainen on juuri antanut RKP:lle kaiken, mitä se on pyytänyt ja puolustaa kiltisti pakkoruotsia, häntä kohtaan hyökätään reippaasti. Tämä lienee jokin rituaali HBL:n lukijoiden joukossa. Kertoo kieliasenteiden olevan tosi kovia ja menevän realismin ohi. Myös Niinistöä punnittaneen ruotsinkielisessä mediassa hänen ruotsintaitonsa pohjalta. Tällainen punnitseminen kuulostaa tietysti suomenkielisten korvissa sangen oudolta.

HBL kertoo myös, että "minoritetsombudsman Eva Biaudet säger inte nej då hon får frågan om hon tänker kandidera i presidentvalet för SFP". RKP:n oma presidenttiehdokas ehkä nostaisi parhaiten pakkoruotsinkin kriittiseksi osaksi vaalikeskustelua, sillä se, mikä tiedetään liturgiaksi suomenkielisten kohdalla, muuttuu aivan toiseksi, kun sitä puolletaan tunteella ja tosissaan.