Aamulla luin professori Klingen Suomen eurooppalaisuutta kuvaavaa artikkelia hesarissa - pitkästä aikaa suomalaisuus ei ollut osa Eurooppaa vain Nordenin kautta vaan ihan onnellisen itsenäisenä valtiona ja suomalaisena kulttuurina.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli ... akirjoitus
Nyt myöhemmin löysin Muinaisen Suomen sivuilta linkin dna-testejä myyvän yrityksen sivuille ja siellä lainattuun artikkeliin, jossa neanderthalilaisen osuus perimässä kuvattiin suuremmaksi uralilaisilla kansoilla: A research team claims that some of the last Neandertals may have taken refuge in the dark Arctic north rather than the sunny south. At the 32,000-year-old site of Byzovaya in Russia's Polar Ural Mountains, which at 65 degrees latitude is as far north as Iceland, archaeologists found stone tools they argue are typical of those long associated with Neandertals in Europe... Note: This may explain why Finno-Uralic is one of the strong contributors to a high score on our Neanderthal Index.
http://dnaconsultants.com/_blog/DNA_Con ... onnection/
Minua ajatus vahvoista neanderthalijuurista ilahduttaa (totta tai valhetta, voipi olla todennäköisimmin toiveajattelua), koska se on juuri sellaista "pahaa", "sivistymätöntä" alkuvoimaisuutta, josta meitä on kansana moitittu. Meidän on voitava arvostaa alkuvoimaisia juuriamme.
Tarvitaan monenlaisia askeleita kohti suomalaisuuden näkemistä muuna kuin suomenmaalaisuutena, ikuisesti kaksikielisenä skandinaavien kasvattiveljenä. Pikkuhiljaa suomalaisuuden on noustava kattokäsitteeksi, jonka alalajeina ovat niin Suomen heimot ja yleissuomalaisuus kuin suomenruotsalaiset, suomensaamelaiset, erilaiset uussuomalaiset jne. Suomen kielen tulee olla suomalaisuuden keskiössä. Kauniin ruotsin kielen asema löytynee sellaisesta kansallisesta vähemmistökieliasemasta, jolla voidaan säilyttää se hyvä, mitä ruotsinkieliset kokevat rakentaneensa, ja ne sillat Nordeniin, jotka monille ovat niin rakkaat.
Hyvää juhannusta! Taas on aika palata lomille
