Väittely kiihtyy, mutta me emme

[Opiskelija]

Viime aikoina pakkoruotsikeskustelussa on nähty ja kuultu paljon valheellista propagandaa. Valinnan vapauden ajaminen kieliopinnoissa on pyritty epätoivoisesti rinnastamaan ruotsalaisvihaan ja vihaan vähemmistöjä kohtaan. Jokainen kriittisesti ajatteleva yksilö voi itse tarkistaa Vapaa Kielivalinta ry:n kannanotoista, että mikä on totuus tämän yhdistyksen kohdalla.

Meidän kaikkien yksityisten kirjoittajienkin olisi hyvä muistaa kiinnittää huomiota siihen, ettei anneta vastapuolelle (joka ei siis ole ruotsinkieliset vaan pakkoruotsittajat, joihin kuuluu paljon myös suomenkielisiä) kirjoituksissamme vahingossakaan koukkuja, joihin tarttua ja vääntää asia vihapuheeksi tms.

Eli hillitään itsemme, vaikka epäoikeudenmukaisuus kuinka loukkaisi. Vastapuoli ei pelaa samoilla säännöillä, mutta meitä ei arvioidakaan samoilla kriteereillä. Kirjoitetaan siis fiksusti ja asiasta. Tunnepitoiset kirjoitukset ovat toki inhimillisiä, mutta ei kohdisteta niitä ihmisiin, vaan järjestelmään.

Tämän tekstin tarkoitus ei ollut holhota ketään, vaan tuoda esiin oma mielipiteeni siitä miten me ajaisimme asiaamme tehokkaimmin. Luulen, että suurin osa teistä jakaa tämän ajatuksen.

[Jaska]

Allekirjoitan!

[jyse23]

Tiedän yhden hyvän konstin vaikuttaa - rauhallisesti, äänettömästi, coolisti, - kynällä äänestyslomakkeeseen pakkoruotsia vastustavan ehdokkaan numero. Siistiä!

Muuten asiallinen muistutus Opiskelijalta, pysytään asiassa.

[Suomalainen]

Täytyy nyt kuitenkin muistaa että jo pelkkä pakkoruotsin vastustaminen koetaan vihaksi ja se on ihan sama mitä sanoo se käännetään vihapuheeksi.

[Eero Nevalainen]

Nimenomaan näin. Itse asiassa kielipoliittiset keskustelut ovat kehittäneet minunkin pinnaani aivan valtavasti; en varmasti olisi näin rauhallinen silmille tulevien/ylimielisten fanaatikkojen käsittelijä kuin olen, ellen olisi harrastanut juuri tätä aihepiiriä.

[Hannu Koho]

Aiheellinen muistutus Opiskelijalta. Toivottavasti tuota siteerataan seuraavassa pakkoruotsi-illassa

Itseänikin kiukutti puoluejohtajien ylimielinen yksimielisyys vaalipaneelissa: myös Kiviniemi oli sitä mieltä että ruotsia vaan kaikille äänestäjiltä kysymättä, ja Soini lähinnä toisteli Keskustajohtajan puheita(sanoi toki lyhyesti fraasin pakkoruotsi-pois), kuin ei itse olisi asiaa vaivautunut edes miettimään. Tuli mieleen, että PS valmistautuu jo hallitukseen sovussa RKP:n kanssa?
Onneksi ei ollut silloin toimittaja mikrofonin kanssa pyytämässä kommenttia...

Mutta tämäkään turhautuminen ei saa näkyä asiattomina purkauksina: tiemme on pitkä mutta voitto varma sillä kansan enemmistö ei enää mieltään tule muuttamaan.

Puolitutun toimittajan ohje meille kielikeskustelijoille "laskekaa aina kymmeneen ennen kuin alatte kirjoittaa" on hyvä muistaa. Eihän meiltä argumentit lopu.

[Sees]

Puoluejohtajien vaisuus ja vanhaan pitäytyminen keskusteluissa johtunee siitä, että pakkoruotsikeskustelu tahraa ne, jotka kannattavat valinnanvapautta. Meillä on sellainen yleisesti hyväksytty liturgia, jonka perusteltukin arvostelu leimaa yksilön jotenkin äärimmäiseksi (finskhetsförbundetilaiseksi), epäilyttäväksi (ehkä rasistiksi), piiloalemmuudentuntoiseksi, sivistymättömäksi (kun ei tunne koodistoa),...

Toiseksi kielivapauden argumentit eivät ole saaneet palstatilaa eivätkä ehkä ole se vahvin osa poliitikkojen osaamisaluetta.

Ongelmana on myös toimittajakunnan vahva pakkoruotsimyönteisyys, mikä on aika mielenkiintoista. Ilmeisesti toimittajakoulutusta on suhteellisesti huomattavasti enemmän ruotsinkielisenä. Koulutuksessa lienee jotain, mikä vahvistaa pakkoruotsimyönteisyyttä. Ehkä toimittajat kokevat, että heille pakollinen ruotsi on ollut hyödyllinen, ehkä toimittajat seuraavat vahvasti nimenomaan pohjoismaista mediaa. Sitten tulee vielä toimittajien suuri työttömyys ja alitajuinen halu omaksua sellainen maailmakuva, joka ei vaarannu uraa.

Muutos on kyllä jo tapahtumassa, ihmiset uskaltavat avoimesti kritisoida nykyistä kieltenopetusta. Jopa enemmistö ehdokkaista oli jo vapaaehtoisen ruotsin kannalla. Näin oli ehkä ennenkin, mutta siitä ei puhuttu. Virallisesti jokaisen edustajan tahto oli puoluejohdon taskussa.

Lisäys:

Mielestäni esimerkiksi hesarin keskusteluista näkyy, miten tavattomasti argumentointi on kehittynyt puolentoista vuoden takaisesta - siis vapaaehtoisen ruotsin kannattajilla. Pakkoruotsimyönteisten argumentaatio ei ole muuttunut miksikään, pakkomatematiikka ja pohjoismainen identiteetti jatkavat, ja tietysti natsikortti heiluu. Mysgubbarit eivät juuri näy keskusteluissa.

[Suomalainen]

Meillä on sellainen yleisesti hyväksytty liturgia, jonka perusteltukin arvostelu leimaa yksilön jotenkin äärimmäiseksi (finskhetsförbundetilaiseksi), epäilyttäväksi (ehkä rasistiksi), piiloalemmuudentuntoiseksi, sivistymättömäksi (kun ei tunne koodistoa),...

No ei meillä kyllä ole yleisesti hyväksyttyä linjaa joka hyväksyy tuon tyhjänpäiväisen liturgian totuudeksi. Tässä on kyse lähinnä ruotsinmielisen median hyväksytystä liturgiasta joka kieltäytyy kyseenalaistamasta tuota käsitystä. En myöskään usko että toimittajat on aivopesty, he vain eivät pysty julkaisemaan kriittisiä artikkeleita koska median omistus tai muut sidonnaisuudet estävät nykyisen käytännön arvostelun. Leimaaminen on helppoa, sen olemme nähneet myös maahanmuuttokeskusteluissa ja se tulee jatkumaan ja jopa voimistuman myös kielipolitiikassa.

[Eero Nevalainen]

Kannattaa myös huomioida peukku-kannatusluvut. Se, että pakkoruotsivastaisilla fiksuilla kannanotoilla on pari-kolmesataa plussaa on jo jotain. Sitä ei voi selittää muutaman nettinatsin katkerilla mukamielipiteillä... siinä missä "oman elämänsä seppä" on aika nollilla

[Hannu Jussi]

Siis että mitään ei saa sanoa, jaaha.
Sen sanon että mainitsemanne Hesarin kommentoija kirjoittaa myös Höblässä - hyvin monella eri nimimerkillä.
Siellä pisteet nousee satoihin.

[masa99]

Kieli keskellä suuta on hyvä pitää pakkoruotsikeskustelussa, mutta totuus kyllä on, että enemmän tässä vastapuoli menee koko ajan alta riman, ja käyttää hyvin arveluttavia ja alhaisia keinoja ja vertauksia hyväkseen.

Vapaan kielivalinnan kannatus ei saa marginalisoitua "pienen piirin vauhkotukseksi" tai antaa itsestään sellaista kuvaa, sillä se jos mikä palvelee vastapuolen intressejä. Juuri tällaista "marginalisointiahan" pakkoruotsittajat itse ovat yrittäneet saada aikaan.

Mielestäni pakkoruotsikeskustelussa on hyvä olla mahdollisimman asiallinen, mutta kuitenkin jämäkkä ja terävä. Eikä mielestäni homma miksikään "hurrivihaksi" ole yltynytkään, vaan aika asiallisenahan pakkoruotsin vastustus on säilynytkin koko ajan.

Asianhaarat huomioiden on pieni "hurrivihakin" sinänsä ihan inhimillistä, mutta ei siitä tarvitse suurta numeroa tehdä.

[dejavu]

[quote="masa99"]Kieli keskellä suuta on hyvä pitää pakkoruotsikeskustelussa, mutta totuus kyllä on, että enemmän tässä vastapuoli menee koko ajan alta riman, ja käyttää hyvin arveluttavia ja alhaisia keinoja ja vertauksia hyväkseen.

Samaa mieltä. Esim Stefan Wallin kertoo telkkarissa valheellista tarinaa 90-vuotiaasta muorista, joka oli kuulemma
kauhuissaan, kun 30-luku palaa. Todellisuudessa mummo kertoi, että mielenosoituksen osanottajien silimissä ei näkynyt vihaa,
ja muutenkin toiminta oli hyvin maltillista verrattuna 30-lukuun, jolloin rouva pikkutyttönä oli ihmetellyt maailman menoa.
RKP on muuttanut selkeästi koulutuspoliittisen kysymyksen kielipolitiikaksi, jolloin koko keskustelu on muuttunut mediassakin kielipolitiikaksi.
Vaalikeskusteluissa on unohdettu elinkeinolämän kanta ja intressit, Itä-Suomen anomus, virkamiesruotsin toimimattomuus jne.
Mutta, kun koulutuspolitiikka muuttuu kielipolitiikaksi, pitää asiasta kertoa myös kielipolitiikan kannalta olennaiset asiat.
Suomen kielipolitiikka on enemmistön kannalta epäoikeudenmukaista, ja sen käytännön toteutumattomuus taas on epäoikeudenmukaista vähemmistön kannalta, koska vähemmistö pettyy, kun kansa ei tee poliitikkojen tahdon mukaisesti.

Ainoa paikka, missä enemmistöllä ei ole teoillaan mahdollisuutta vastustaa nykyistä kielipolitiikkaa, on koulu.
Muualla enemmistö voi käytöksellään näyttää, että ei hyväksy maan kielipolitiikkaa.
Ja kyllä se enemmistö sen näyttääkin, ei suinkaan mielenosoituksissa, vaan arkipäivän työssä ja kanssakäymisessä.
Suomi toimii vain yhdellä yhteisellä kielellä, sanoi laki mitä tahansa.
Epäsuhta ja epäoikeudenmukaisuus kasvattaa juopaa eliitin ja kansan välillä,
mikä taas heikentää kansan jo muutenkin heikkoa sitoutumista ylhäältä ohjattuun ruotsin ylläpitoon.
Ruotsi siis näyttäytyy nimeomaan politiikan takia rasitteena, ei rikkautena.
Ei kai me kansana voida olla syyllisiä, kun poliitikot sössivät luonnollisen rikkauden kansalaisten silmissä rasitteeksi ?
Niin tai näin, asia menee eteenpäin. Jossain vaiheessa poliitikkojen todellisuus ja
kansan todellisuus ovat etääntyneet niin kauaksi toisistaan, että lakeja on täysin mahdoton noudattaa.
Oikeastan olemme jo siinä vaiheessa. Kielilaki toimii käytännössä vain sellaisissa kunnissa,
joissa vähemmistön määrä on vähintään 20 %: tästä on ihan tutkittua tietoa.
Tuo 20 % on terveen järjen mukainen raja, intuitiivinen..oikeustajun mukainen.

Itseäni harmittaa eniten resurssien tuhlaus:
Poliittisen tarkoitusperän takia tuhlataan koko ikäluokalta yhden maailmankielen osaamismahdollisuus, '
koska "ruotsi ei ole tavallinen kieli" (Soininvaara 7.4.)

[TK]

Kaikissa tilanteissa elämässä, oli aihe sitten mikä tahansa, on tärkeää se, MITEN asiansa ilmaisee. Mitään oleellista ei kannata jättää sanomatta, mutta, on vain mietittävä sitä, miten asiansa ilmaisee.