Avoin kirje Ruotsin hallitukselle ja eduskunnalle
Lähetetty: 05.04.2011 06:44
Nimimerkki "käännöstoimisto" on kääntänyt Sampo Terhon blogiin Magman sivuilla julkaistun artikkelin, jonka tekijänä on "Nätvärket Språkförsvaret i Sverige".
alkuperäinen
http://www.magma.fi/magma/svenskans-sak ... nd-aer-var
käännös
http://www.sampoterho.net/?p=965#comments
Täällä listataan nyt syyt, miksi pakollinen ruotsi tulee säilyttää Suomessa:
1) Ensinnäkin sekä suomi että ruotsi ovat kansalliskieliä. Molempien kielien asema on eräänlainen molemminpuolinen lupaus, kuten Tarja Halonen sanoi. Tämä tarkoittaa, että tavoitteena pitää olla , että koko kansa saavuttaa kaksikielisen kompetenssin.Tämä on myös se linja, jota huomattavat suomenkieliset poliitikot, kuten Paavo Lipponen, Martti Ahtisaari ym. ajavat.
2) Toiseksi on olemassa vahvoja historiallisisa syitä ruotsin kielen säilyttämiseksi Suomessa.Suomi on kuulunut Ruotsiin samalla tavalla kuin Norrland(?), ainakin 1300-luvulta alkaen. Suomalaiset ottivat osaa ruotsalaiseen kuningasvaaliin 1300-luvulta alken. Ensimmäinen Suomea koskeva laki oli Helsinge-laki. On mahdotonta ymmärtää suomenmaalaisia yhteiskuntainstituutioita, lakeja ja oikeuskäytäntöä, näkemättä, että kaikki on otettu lännestä. Ruotsi toimi päähallintokielenä aina 1892 saakka. Ei voi leikata sidettä historiaan sanomalla että on kyse ”vanhoista papereista”.
3) Kolmanneksi ruotsin kieli toimii Suomessa sisäänajoporttina muuhun Pohjolaan, jonka kanssa Suomella on läheinen side historiallisista, kulttuurisista, uskonnolisista ja poliittisista syistä. Ruotsin kieli on vain lyhytnäköisesti yksilön kannalta ”tarpeeton” kieli Suomessa. Riittää jo kun osoitetaan, että Ruotsi oli 2009 Suomen tärkein vientimaa. Jos sisällytetään muu Pohjola, Tanska ja Norja, jossa ruotsin kieli käy, on Pohjolalla yhä paljon suurempi taloudellinen merkitys kuin väkimäärältään suuremmilla, Venäjällä, Kiinalla, puhumattakaan Intiasta.
4) Lopuksi: monikielisyys on maalle voima ja tärkeä resurssi. Suomenkieliset ylioppilaat onnistuvat yleisesti hyvin englanninkielisessä TOEFL-testissä, mikä johtuu siitä, että he lukevat ruotsia englannin ohella. Suomenkielisten lähimmät kilpailijat puhuvat kaikki germaanisia kieliä. Valmiustestissä aikuisille, jossa testattiin englannin taitoa, sijoittui Suomi viidenneksi Norjan, Hollannin,Tanskan ja Ruotsin jälkeen.
Lopuksi vielä todetaan, että
Me katsomme, että Ruotsin hallituksen ja eduskunnan tulee huomioida Suomen kielitilanne ja sopivalla tavalla vastustaa Perussuomalaisten ja Suomalaisuuden liiton raivoisia kampanjoja.
Näihin perusteluihin on helppo vastata:
1) Kansalliskielen statuksesta ei voi seurata pakollisuus, kun kyse on todella pienestä vähemmistökielestä - sitä paitsi valtaosa vähemmistöstä puhuu maan pääkieltä erinomaisesti. Tosin suomenruotsalainen kulttuurimme on hyvä peruste markkinoida ruotsia vapaaehtoisena.
2) Historialla voidaan perustella vaikka pakkolatinaa, mutta tulevaisuus painaa eniten. Tosin historian havina, paikalliskulttuurin tuntemus on hyvä peruste markkinoida ruotsia vapaaehtoisena.
3) Pohjola on ok mutta se ei ole Skandinavian synonyymi ja myös suomi ja saame ovat "pohjoisia kieliä", vaikka nimike "pohjoismaiset kielet" on nyt varattu vain skandinaavisille kielille. Sitä paitsi englanti näyttää jo yhdistävän pohjoismaalaisia tehokkaimmin, se näyttää olevan kansan valinta. Tosin pohjoismaisuus on hyvä peruste markkinoida ruotsia vapaaehtoisena.
4) Monikielisyys on se tavoite, joka vahvimmin kärsii nykyisestä kaksikielisyysilluusiosta. Mehän riistämme esimerkiksi maahanmuuttajilta oikeuden kotoutua maan pääkielellä, keskittyä sen ja kotikielen hallintaan sekä englantiin. Todellinen monikielisyys antaa odottaa itseään, kunnes kielivalinnat vapautetaan ja kotikielten merkitys tunnustetaan, samoin puolikielisyyden vaarat.
Miksi ihmeessä junnataan epätoivoisessa taistelussa pakon puolesta, kun pitäisi siirtyä markkinoimaan iloisesti hyvää valinnaista ruotsia, jonka valitsemiseen on monia hyviä perusteita?
Ja miten tämä asia kuuluu Ruotsin hallitukselle ja eduskunnalle?
alkuperäinen
http://www.magma.fi/magma/svenskans-sak ... nd-aer-var
käännös
http://www.sampoterho.net/?p=965#comments
Täällä listataan nyt syyt, miksi pakollinen ruotsi tulee säilyttää Suomessa:
1) Ensinnäkin sekä suomi että ruotsi ovat kansalliskieliä. Molempien kielien asema on eräänlainen molemminpuolinen lupaus, kuten Tarja Halonen sanoi. Tämä tarkoittaa, että tavoitteena pitää olla , että koko kansa saavuttaa kaksikielisen kompetenssin.Tämä on myös se linja, jota huomattavat suomenkieliset poliitikot, kuten Paavo Lipponen, Martti Ahtisaari ym. ajavat.
2) Toiseksi on olemassa vahvoja historiallisisa syitä ruotsin kielen säilyttämiseksi Suomessa.Suomi on kuulunut Ruotsiin samalla tavalla kuin Norrland(?), ainakin 1300-luvulta alkaen. Suomalaiset ottivat osaa ruotsalaiseen kuningasvaaliin 1300-luvulta alken. Ensimmäinen Suomea koskeva laki oli Helsinge-laki. On mahdotonta ymmärtää suomenmaalaisia yhteiskuntainstituutioita, lakeja ja oikeuskäytäntöä, näkemättä, että kaikki on otettu lännestä. Ruotsi toimi päähallintokielenä aina 1892 saakka. Ei voi leikata sidettä historiaan sanomalla että on kyse ”vanhoista papereista”.
3) Kolmanneksi ruotsin kieli toimii Suomessa sisäänajoporttina muuhun Pohjolaan, jonka kanssa Suomella on läheinen side historiallisista, kulttuurisista, uskonnolisista ja poliittisista syistä. Ruotsin kieli on vain lyhytnäköisesti yksilön kannalta ”tarpeeton” kieli Suomessa. Riittää jo kun osoitetaan, että Ruotsi oli 2009 Suomen tärkein vientimaa. Jos sisällytetään muu Pohjola, Tanska ja Norja, jossa ruotsin kieli käy, on Pohjolalla yhä paljon suurempi taloudellinen merkitys kuin väkimäärältään suuremmilla, Venäjällä, Kiinalla, puhumattakaan Intiasta.
4) Lopuksi: monikielisyys on maalle voima ja tärkeä resurssi. Suomenkieliset ylioppilaat onnistuvat yleisesti hyvin englanninkielisessä TOEFL-testissä, mikä johtuu siitä, että he lukevat ruotsia englannin ohella. Suomenkielisten lähimmät kilpailijat puhuvat kaikki germaanisia kieliä. Valmiustestissä aikuisille, jossa testattiin englannin taitoa, sijoittui Suomi viidenneksi Norjan, Hollannin,Tanskan ja Ruotsin jälkeen.
Lopuksi vielä todetaan, että
Me katsomme, että Ruotsin hallituksen ja eduskunnan tulee huomioida Suomen kielitilanne ja sopivalla tavalla vastustaa Perussuomalaisten ja Suomalaisuuden liiton raivoisia kampanjoja.
Näihin perusteluihin on helppo vastata:
1) Kansalliskielen statuksesta ei voi seurata pakollisuus, kun kyse on todella pienestä vähemmistökielestä - sitä paitsi valtaosa vähemmistöstä puhuu maan pääkieltä erinomaisesti. Tosin suomenruotsalainen kulttuurimme on hyvä peruste markkinoida ruotsia vapaaehtoisena.
2) Historialla voidaan perustella vaikka pakkolatinaa, mutta tulevaisuus painaa eniten. Tosin historian havina, paikalliskulttuurin tuntemus on hyvä peruste markkinoida ruotsia vapaaehtoisena.
3) Pohjola on ok mutta se ei ole Skandinavian synonyymi ja myös suomi ja saame ovat "pohjoisia kieliä", vaikka nimike "pohjoismaiset kielet" on nyt varattu vain skandinaavisille kielille. Sitä paitsi englanti näyttää jo yhdistävän pohjoismaalaisia tehokkaimmin, se näyttää olevan kansan valinta. Tosin pohjoismaisuus on hyvä peruste markkinoida ruotsia vapaaehtoisena.
4) Monikielisyys on se tavoite, joka vahvimmin kärsii nykyisestä kaksikielisyysilluusiosta. Mehän riistämme esimerkiksi maahanmuuttajilta oikeuden kotoutua maan pääkielellä, keskittyä sen ja kotikielen hallintaan sekä englantiin. Todellinen monikielisyys antaa odottaa itseään, kunnes kielivalinnat vapautetaan ja kotikielten merkitys tunnustetaan, samoin puolikielisyyden vaarat.
Miksi ihmeessä junnataan epätoivoisessa taistelussa pakon puolesta, kun pitäisi siirtyä markkinoimaan iloisesti hyvää valinnaista ruotsia, jonka valitsemiseen on monia hyviä perusteita?
Ja miten tämä asia kuuluu Ruotsin hallitukselle ja eduskunnalle?
