Folktinget tuottaa levyn
Lähetetty: 23.03.2011 17:05
Folktinget on tuottanut levyn "We are the world"-levyn hengessä, mutta nyt ruotsin kielen puolesta Suomessa tai siis periaatteella "Artister för öppenhet och tolerans". Levy ilmestyy 5.4.
http://www.hbl.fi/text/kultur/2011/3/23/w60894.php
Periaatteessa tämä olisi enemmän kuin ok, ihan super-ok, mutta tapa, jolla "ruotsimyönteisyys" ja "pakkoruotsimyönteisyys" kiertyvät synonyymeiksi ja saavat vielä kumppaneikseen sanat "avoimuu" ja "suvaitsevaisuus" muistuttaa tavasta, jolla sanoja turmeltiin suomettumisen ajan Suomessa.
Nyt ilmeisesti avoimuus ja suvaitsevaisuus ovat sanoja, joita voi käyttää pakollisen ruotsin perusteluna.
Sunnuntain 20.3. Hesarissa oli Suomesta Hollantiin muuttaneen Umayya Abu-Hannan haastattelu. Hänellä on mielenkiintoinen näkökulma ns. avoimuuteen Suomessa:
"Eivät persujen neekeripuheet minua heilauta. Olen pettynyt älymystöön, joka ei halua huomata, mikä valtava muutos Suomessa on edessä."
Suomi siirtyy väistämättä monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Se on yhtä suuri muutos kuin demokratiaan siirtyminen tai tasa-arvon edistäminen, ja sitä varten tarvitaan työkaluja ja toimintamalleja.
Umayyan mielestä monikulttuurisuustyö on trivialisoitunut puuhasteluksi, joka muistuttaa enemmän sosiaalityötä kuin muutosta tukevaa toimintaa. Valkoiset naiset järjestävät tilaisuuksia, joissa musta mies soittaa rumpuja ja tarjolla on etnistä ruokaa. Folkloristisen puuhastelun sijasta pitäisi rakentaa infrastruktuuria, tutkia tilastoja ja katsoa, ettei mikään siirtolaisryhmä jää taide- ja kulttuurikentän ulkopuolelle ja eristäydy.
"Venäläiset ovat Suomen suurin ulkomaalaisryhmä, ja heidät on jätetty yksin. Kun kulttuurin rahoitus alkaa tulla yhä enemmän Venäjältä, ryhmästä saattaa tulla samanlainen vähemmistö kuin Viron venäläisistä."
Toinen ongelma on ruotsinkielinen vähemmistö. Se pitää vimmatusti kiinni erityisasemastaan ja torpedoi muutokset.
http://www.hbl.fi/text/kultur/2011/3/23/w60894.php
Periaatteessa tämä olisi enemmän kuin ok, ihan super-ok, mutta tapa, jolla "ruotsimyönteisyys" ja "pakkoruotsimyönteisyys" kiertyvät synonyymeiksi ja saavat vielä kumppaneikseen sanat "avoimuu" ja "suvaitsevaisuus" muistuttaa tavasta, jolla sanoja turmeltiin suomettumisen ajan Suomessa.
Nyt ilmeisesti avoimuus ja suvaitsevaisuus ovat sanoja, joita voi käyttää pakollisen ruotsin perusteluna.
Sunnuntain 20.3. Hesarissa oli Suomesta Hollantiin muuttaneen Umayya Abu-Hannan haastattelu. Hänellä on mielenkiintoinen näkökulma ns. avoimuuteen Suomessa:
"Eivät persujen neekeripuheet minua heilauta. Olen pettynyt älymystöön, joka ei halua huomata, mikä valtava muutos Suomessa on edessä."
Suomi siirtyy väistämättä monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Se on yhtä suuri muutos kuin demokratiaan siirtyminen tai tasa-arvon edistäminen, ja sitä varten tarvitaan työkaluja ja toimintamalleja.
Umayyan mielestä monikulttuurisuustyö on trivialisoitunut puuhasteluksi, joka muistuttaa enemmän sosiaalityötä kuin muutosta tukevaa toimintaa. Valkoiset naiset järjestävät tilaisuuksia, joissa musta mies soittaa rumpuja ja tarjolla on etnistä ruokaa. Folkloristisen puuhastelun sijasta pitäisi rakentaa infrastruktuuria, tutkia tilastoja ja katsoa, ettei mikään siirtolaisryhmä jää taide- ja kulttuurikentän ulkopuolelle ja eristäydy.
"Venäläiset ovat Suomen suurin ulkomaalaisryhmä, ja heidät on jätetty yksin. Kun kulttuurin rahoitus alkaa tulla yhä enemmän Venäjältä, ryhmästä saattaa tulla samanlainen vähemmistö kuin Viron venäläisistä."
Toinen ongelma on ruotsinkielinen vähemmistö. Se pitää vimmatusti kiinni erityisasemastaan ja torpedoi muutokset.