Muutosprosessi voi tietysti olla nopea kuin kevätjäiden lähtö, toivotaan niin. Tässä on kuitenkin niin laaja ongelmavyyhti, että se voi ainakin taustalla vaikuttaa pitkään.
On ollut mahdoton hakeutua ja sopeutua opetuksen kehittäjäksi, mikäli ei ole omaksunut pakkoruotsiliturgiaa. Siksi meiltä puuttuu opetushallinnosta ja -ministeriöstä suunnittelijat, jotka kykenisivät laatimaan opetussuunnitelmaa vapaan kielivalinnan pohjalta.
Monen ura koulutuksen hallinnossa on edelleen kiinni siitä, ettei suututa niitä, joille vapaaehtoinen ruotsi on ruotsinsyöjien paha yhritys tuhota hieno kulttuuri, isänmaa ja koko länsimainen sivistys.
Tämä on niin laajalle levinnyt asenneongelma, että itse alan jo epäillä demokratian mahdollisuuksia maassamme ylipäätään ja ns. sivistyneistön kyvyttömyyttä muodostaa selkeitä argumentaatioketjuja, tunnistaa omat motiivinsa ja ymmärtää kultuurin periaatteita.
Pari vuotta sitten, ajattelin, että tämä kielikysymys on pikkujuttu ja hoitunee muutamassa vuodessa kaikessa sovussa. Eihän minulla ole mitään ruotsin kieltä tai ruotsinkielisiä vastaan.
Todellisuus olikin sitten outo yhdistelmä nordistien propagandaa, epäpedagogiikkaa ja kulisseissa tehtäviä outoja sopimuksia sekä valistuneiden kansalaisten aliarviointia. Tuli terveellinen herätys.
Kyse ei todellakaan ole vain pakollisen ruotsin poistamisesta vaan koko yhteiskunnallisen keskustelun avaamisesta, ihmisyyden ja suomalaisen kulttuurin monipuolisesta ymmärtämisestä. Tuliko sanottua jo huvittavan pateettisesti
- tältä kuitenkin minusta tuntuu.
Nyt matemaattisesti lahjakkaat, maahanmuuttajat, kielellisesti hitaasti kehittyvät, lukuisat monikieliset perheet ilman ruotsia jne. ohitetaan jatkuvasti. Virallisen liturgian mukaan ruotsin kieli kuuluu suomalaisen identiteettiin tavalla, joka vaatii jokaiselta ruotsin taitoa ja tästä ei keskustella, pakko on oikeus.
Kylvetä Urpilainen itseäsä vaan, mutta älä tule kylvettämään minua tai minun lapsia.