http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli ... akirjoitus
Onpa mustavalkoinen ja asenteellinen pääkirjoitus.
"Presidentti Martti Ahtisaaren johtamassa ryhmässä on mukana perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikkien eduskuntapuolueiden edustajia ja muun muassa joukko keskeisiä virkamiehiä."
Ikään kuin ryhmä todella olisi edustanut edes puolueisiin kuuluvien enemmistön näkemyksiä. Tuoreimman kyselyn mukaan edelleen yli kaksikolmasosaa kansasta haluaa luopua pakollisesta ruotsista - muttei toki ruotsin kielestä Suomessa.
"Ryhmä esittää, että yhdelle ministerille asetettaisiin velvollisuudeksi valvoa kielellisten perusoikeuksien toteutumista. Tämän lisäksi ryhmä ehdottaa kieliasiamiehen nimittämistä oikeusasiamiehen toimistoon, kansallista kielistrategiaa ja kunnallisia kieliohjelmia sekä ruotsin kielen opiskelun aikaistamista ja peruskoulun kielitarjonnan laajentamista."
Ryhmä esittää jokaisen suomalaisen lapsen kohdalla pakollisen ruotsin opetuksen lisäämistä, sen varhaistamista vähintään kuudennelle luokalle, jossa on jo nyt suuri osa oppilaista vaikeuksissa käsitteellisesti uusien oppiaineiden kanssa. Ei ole pedagogisesti perusteltua vaatia kaikilta lapsilta kahta vierasta kieltä alaluokilla.
Käytännössä lapsillemme ollaan ajamassa kolmea pakollista kieltä peruskouluun, mikäli ajatus "laajennetusta kieltenopetuksesta" tarkoittaa, että muitakin kieliä kuin perheiden toivomaa englantia ja hallinnon pakottamaa ruotsia on luetteava.
Tässä pääkirjoituksessa ei edes mainittu sitä, että ehdotukseen kuuluu kolme pakollista kieltä ylioppilaskirjoituksiin - äidinkieli ja kaksi vierasta, joista useimmat valitsisivat varmaankin ruotsin. Tämä hankaloittaa oleellisesti niiden oppilaiden lukio-opiskelua, jotka eivät ole kieliin suuntautuneita. Samaan aikaan pohditaan, miksei useampi oppilas valitse laajaa matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Turha pohtia, lukiostamme ollaan rakentamassa kielikoulua ja varsinkin pojat halutaan ammattioppilaitoksiin.
Maahanmuuttajien kieliongelmia ja puolikielisten määrän kasvua ei tässäkään ehdotuksessa huomioida.
"Ryhmän ehdotukset on syytä lukea tarkkaan – myös siksi, että ne eivät juuri lisäisi kustannuksia."
Kieltenopetus ei ole ilmaista, kyllä se meidän veroistamme kustannetaan. Lasten aika ei myöskään ole ilmaista - aina panostus johonkin on poissa toisaalta. Lapset ovat jo nyt kovilla peruskoulussa, pisa-tulokset eivät ole tulleet leikkien. Kohtuuttomat lisävaatimukset täysin yksikielisessä ympäristössä eläville lapsille aiheuttavat vain kouluviihtyvyyden laskua ja yhä enemmän erityisopetuksen tarvetta, varhaista syrjäytymistä.
"Euroopan neuvosto on kahdesti huomauttanut, että tuomioistuinten ja viranomaisten kyky palvella ruotsin kielellä on rapautunut eikä asialle ole tehty mitään."
Ikään kuin Suomi olisi kohdellut ruotsinkielistä vähemmistöä huonosti ja kaikkien pakollinen ruotsi olisi EU:n asettama vaatimus suomalaisille. Miksei meillä lähdetä kehittämään organisaatioita, joissa ruotsinkielisiä palvelemaan löytyisi ruotsinkielinen palvelija. Näinhän asia organisoidaan yleensä.
"Pääpuolueista vain kokoomus uskaltaa puhua ruotsin kielen merkityksen puolesta. Sosiaalidemokraatit, joilla on vahva kaksikielinen perinne, ovat hiljaa, ja keskusta on luisunut kielipoliittisen vastakkainasettelun suuntaan."
Ensinkin ruotsin kielen merkitys ei ole sama asia kuin pakollisen ruotsin puoltaminen. Pakollinen ruotsi ei ole sen paremmin ruotsin kielen kuin suomalaistenkaan etu. Ruotsin kielen todellinen vaaliminen perustuu samoihin realiteetteihin kuin kielivähemmistöjen ja vähemmistökielien vaaliminen muissakin maissa. Tässä suhteessa meillä on jo todella hyvin. Ruotsinkielisten omat koulut jatkavat hyvää työtään.
Sitä paitsi eikö Kokoomuksen kesän puoluekokouksessa puolueväkikin päätynyt vapaaehtoisen ruotsin kannalle. Aikooko Kokoomus vaihtaa äänestäjäkuntansa?
Ruotsin kieli on ok - mutta vapaaehtoisena. Eikö asiaa jo voisi käsitellä puolueettomasti ja enemmistön näkemyksiin tutustuen.
Hesari ottaa kantaa Ahtisaaren ehdotusten puolesta
Re: Hesari ottaa kantaa Ahtisaaren ehdotusten puolesta
Suomesta tehtävä yksikielinen kuten ovat muutkin tässä naapurissa olevat maat. Ruotsi, Venäjä, Norja sekä Baltian maat. Kaikkien Suomessa syntyneiden ja täällä koulunsa käyvien opeteltava kunnolla suomea niin, että pärjäävät lääkärissä ja käräjillä. Ainut järkevä malli. Ei Ruotsi, eikä muutkaan naapurit ole lähteneet suurienkaan kieliryhmien takia kaksikielisyyteen, esim. n. 600 000 suomea puhuvaa Ruotsissa, Latviassa lähesä puolet venäjää puhuvia.
Suomessa suomeksi ja muut kielet EU:n mukaisesti vähemmistökieliä.
Suomessa suomeksi ja muut kielet EU:n mukaisesti vähemmistökieliä.
Re: Hesari ottaa kantaa Ahtisaaren ehdotusten puolesta
Ruotsia voi oppia, mutta voiko kouluruotsin säilyttää, kun sille ei ole käyttöä kuin vastineiden kirjoittamisessa HBL:n keskusteluihin?
Hesarin ketjussa on useampi kirjoittaja ottanut esille tämän ongelman, joka on osa pakkoruotsijatkumoa. Lainaan yhtä mielestäni hyvää tekstiä:
Pyrkimyksistä ja keinoista
Kävelevä sanakirja 11.03.2011 23:35
RKP:n pyrkimys on tehdä kaikista suomalaisista kaksikielisiä ja säilyttää elävä ruotsinkieli Suomessa. Tavoitteena on saavuttaa sellainen koko kansan läpäisevä ruotsinkielen taidontaso, että kun suomenruotsalainen liikkuu Suomessa missä tahansa, hän voi omalla äidinkielellään asioida virastoissa ja yksityisissä palvelupisteissä ilman, että paikalle kutsutaan erityistä ruotsinpuhujaa. Ja koska tasa-arvon vuoksi kaikki palvelutyöpaikat pitäisi olla kaikkien suomalaisten haettavissa, niin kaikilla pitää olla sujuva ruotsinkielen taito.
Siksi meillä on pakkoruotsi. Jotta suomenruotsalainen tuntisi olonsa kotoiseksi ja turvalliseksi missä päin hyvänsä Suomea. Tämä oikeus on olemassa riippumatta suomenruotsalaisen omasta kielitaidosta, vaikka hän sattuisi olemaan suomenkielen opettaja. Näin lukee RKP:n sivuilla.
Miten suomenkielinen säilyttää ruotsin kielitaitonsa? Sujuva kielitaito edellyttää jatkuvaa harjoittelua. Pitää puhua ruotsia muutama tunti viikossa, jotta se ei unohdu.Ainut realistinen ja halpa tapa on käsittääkseni alkaa puhua ruotsia toisen pakkoruotsitetun suomenkielisen kanssa. Suomenkieliset ryhtyvät siis puhumaan keskenään ruotsia. Tätä mieltähän monet ruotsinkieliset ovat jo valmiiksi, miksi meidän suomenkielistenpitää puhua ylipäänsä suomea.
Onhan se vähän absurdia harjoitella ruotsinkielisen asiakkaan/ihmisen kohtaamista elämänpituisena projektina. Mutta kohtaaminen ei onnistu ilman harjoitusta, sen kaikki myöntänevät. Ahtisaari, Lipponen ja kumppanit kannattavat pakkoruotsia. Kaikki kunnia heidän mielipiteilleen. Ovatko he sittenkään ajatelleet asiaa loppuun?
Mielestäni meillä suomalaisilla ei pitäisi olla tällaista ongelmaa ollenkaan.Ongelma on keinotekoinen, epäloogisen ajattelun synnyttämä.Suomi ja ruotsi eivät ole symmetrisiä kieliä (oma ilmaisuni), koska puhujamäärät ovat epätasapainossa. Pakkoruotsi on nykyisen järjestelmän räikein epäkohta. Eikä tässäkään keskustelussa ole muusta kysymys.
Tämä oli mielestäni hyvä kuvaus.
Olen nimittäin itse yrittänyt säilyttää ruotsin sitä muutoin tarvitsematta: kasettikirjoja, runokirjoja, pokkareita, satunnaisia teatterikäyntejä, ruotsalaista elokuvaa, matkoja Ruotsiin... Tämä on yksi harrastus muiden joukoissa ja siinä on ilonsa - en siis kadu tätä, päinvastoin, se on ollut myös antoisaa. Mutta ymmärrän, ettei näin voi olla kaikkien kohdalla. Sitä paitsi jossain kielitaidon arviointiluokituksessa jäänen kovin vaatimattoman taidon tasolle.
Olen myös yrittänyt järjestää keskusteluharjoittelua sekä suomenruotsalaisten tuttavien kanssa että jopa suomenkielisen ystäväni kanssa. Suomenruotsalaisten kanssa homma kaatui siihen, että tilanne oli epäuskottava: kaksi täydellistä suomea ja ruotsia puhuvaa yrittää keskustella kanssani ruotsiksi, kun minä haen sanoja ja yritän pysyä mukana - ollaan tosi kaukana siitä syvällisestä keskustelutasosta, johon muuten päästään kevyesti. Suomenkielisen ystäväni kanssa homma toimii jollain tapaa, kun tiedämme molemmat harjoittelevamme, että nyt puhutaan tällä tasolla ja sitten hetken päästä taas keskustellaan aidosti.
Tämä on oleellinen osa ruotsin problematiikkaa. Minusta tuntuu, etteivät ruotsinkieliset oikeasti halua meidän suomalaisten olevan ruotsinkielellä mukana Suomessa vaan ollaan urauduttu siihen, että suomalaisia voi aina moittia huonosta ruotsista ja oudosta englannin ääntämisestä. Näinhän suomalaiset ovat aina jotenkin hiukan vajaita niin omassa maassaan kuin sen ulkopuolella. Mikäli suomalaisten kielitaito vapautuisi, suomalaiset pitäisi hyväksyä sellaisina kuin ne ovat - ne puhuisivat, mitä haluaisivat ja miten haluaisivat ja sillä siisti. Jopa ruotsin kielen suhteen vapauduttaisiin.
Eräs tuttuni, joka meni naimisiin suomenruotsalaiseen sukuun, oli todella närkästynyt, kun jossain juhlassa suomalainen vaikuttaja puhui "huonoa ruotsia". Olin aika äimistynyt siitä halveksunnasta, mitä hän osoitti tätä huippukaveria kohtaan tästä syystä. Ei ihme, että suomalaiset arastelevat käyttää kieliään, koska niihin on latautunut valtavasti suorituspaineita ja arvostelua.
Jo se, että koko kansa opiskelee kieltä, jota ei oikeasti juuri kukaan tiedä tarvinneensa ja jota ei uskalla edes käyttää ilman halveksunnan pelkoa, on surkuhupaisaa.
Ruotsi sinänsä on kaunis kieli, kotonaan Suomessakin ja kaikin tavoin ok.
Hesarin ketjussa on useampi kirjoittaja ottanut esille tämän ongelman, joka on osa pakkoruotsijatkumoa. Lainaan yhtä mielestäni hyvää tekstiä:
Pyrkimyksistä ja keinoista
Kävelevä sanakirja 11.03.2011 23:35
RKP:n pyrkimys on tehdä kaikista suomalaisista kaksikielisiä ja säilyttää elävä ruotsinkieli Suomessa. Tavoitteena on saavuttaa sellainen koko kansan läpäisevä ruotsinkielen taidontaso, että kun suomenruotsalainen liikkuu Suomessa missä tahansa, hän voi omalla äidinkielellään asioida virastoissa ja yksityisissä palvelupisteissä ilman, että paikalle kutsutaan erityistä ruotsinpuhujaa. Ja koska tasa-arvon vuoksi kaikki palvelutyöpaikat pitäisi olla kaikkien suomalaisten haettavissa, niin kaikilla pitää olla sujuva ruotsinkielen taito.
Siksi meillä on pakkoruotsi. Jotta suomenruotsalainen tuntisi olonsa kotoiseksi ja turvalliseksi missä päin hyvänsä Suomea. Tämä oikeus on olemassa riippumatta suomenruotsalaisen omasta kielitaidosta, vaikka hän sattuisi olemaan suomenkielen opettaja. Näin lukee RKP:n sivuilla.
Miten suomenkielinen säilyttää ruotsin kielitaitonsa? Sujuva kielitaito edellyttää jatkuvaa harjoittelua. Pitää puhua ruotsia muutama tunti viikossa, jotta se ei unohdu.Ainut realistinen ja halpa tapa on käsittääkseni alkaa puhua ruotsia toisen pakkoruotsitetun suomenkielisen kanssa. Suomenkieliset ryhtyvät siis puhumaan keskenään ruotsia. Tätä mieltähän monet ruotsinkieliset ovat jo valmiiksi, miksi meidän suomenkielistenpitää puhua ylipäänsä suomea.
Onhan se vähän absurdia harjoitella ruotsinkielisen asiakkaan/ihmisen kohtaamista elämänpituisena projektina. Mutta kohtaaminen ei onnistu ilman harjoitusta, sen kaikki myöntänevät. Ahtisaari, Lipponen ja kumppanit kannattavat pakkoruotsia. Kaikki kunnia heidän mielipiteilleen. Ovatko he sittenkään ajatelleet asiaa loppuun?
Mielestäni meillä suomalaisilla ei pitäisi olla tällaista ongelmaa ollenkaan.Ongelma on keinotekoinen, epäloogisen ajattelun synnyttämä.Suomi ja ruotsi eivät ole symmetrisiä kieliä (oma ilmaisuni), koska puhujamäärät ovat epätasapainossa. Pakkoruotsi on nykyisen järjestelmän räikein epäkohta. Eikä tässäkään keskustelussa ole muusta kysymys.
Tämä oli mielestäni hyvä kuvaus.
Olen nimittäin itse yrittänyt säilyttää ruotsin sitä muutoin tarvitsematta: kasettikirjoja, runokirjoja, pokkareita, satunnaisia teatterikäyntejä, ruotsalaista elokuvaa, matkoja Ruotsiin... Tämä on yksi harrastus muiden joukoissa ja siinä on ilonsa - en siis kadu tätä, päinvastoin, se on ollut myös antoisaa. Mutta ymmärrän, ettei näin voi olla kaikkien kohdalla. Sitä paitsi jossain kielitaidon arviointiluokituksessa jäänen kovin vaatimattoman taidon tasolle.
Olen myös yrittänyt järjestää keskusteluharjoittelua sekä suomenruotsalaisten tuttavien kanssa että jopa suomenkielisen ystäväni kanssa. Suomenruotsalaisten kanssa homma kaatui siihen, että tilanne oli epäuskottava: kaksi täydellistä suomea ja ruotsia puhuvaa yrittää keskustella kanssani ruotsiksi, kun minä haen sanoja ja yritän pysyä mukana - ollaan tosi kaukana siitä syvällisestä keskustelutasosta, johon muuten päästään kevyesti. Suomenkielisen ystäväni kanssa homma toimii jollain tapaa, kun tiedämme molemmat harjoittelevamme, että nyt puhutaan tällä tasolla ja sitten hetken päästä taas keskustellaan aidosti.
Tämä on oleellinen osa ruotsin problematiikkaa. Minusta tuntuu, etteivät ruotsinkieliset oikeasti halua meidän suomalaisten olevan ruotsinkielellä mukana Suomessa vaan ollaan urauduttu siihen, että suomalaisia voi aina moittia huonosta ruotsista ja oudosta englannin ääntämisestä. Näinhän suomalaiset ovat aina jotenkin hiukan vajaita niin omassa maassaan kuin sen ulkopuolella. Mikäli suomalaisten kielitaito vapautuisi, suomalaiset pitäisi hyväksyä sellaisina kuin ne ovat - ne puhuisivat, mitä haluaisivat ja miten haluaisivat ja sillä siisti. Jopa ruotsin kielen suhteen vapauduttaisiin.
Eräs tuttuni, joka meni naimisiin suomenruotsalaiseen sukuun, oli todella närkästynyt, kun jossain juhlassa suomalainen vaikuttaja puhui "huonoa ruotsia". Olin aika äimistynyt siitä halveksunnasta, mitä hän osoitti tätä huippukaveria kohtaan tästä syystä. Ei ihme, että suomalaiset arastelevat käyttää kieliään, koska niihin on latautunut valtavasti suorituspaineita ja arvostelua.
Jo se, että koko kansa opiskelee kieltä, jota ei oikeasti juuri kukaan tiedä tarvinneensa ja jota ei uskalla edes käyttää ilman halveksunnan pelkoa, on surkuhupaisaa.
Ruotsi sinänsä on kaunis kieli, kotonaan Suomessakin ja kaikin tavoin ok.