vapaakielivalinta.fi

Totesin tämän asian selatessani eduskuntavaaliehdokkaiden kommentteja eri vaalikoneissa (mm. http://www.sosiaalinenvaalikone.com). Me puhumme pakkoruotsista korostaen nimenomaan sitä seikkaa, että ruotsin pitäisi olla tasa-arvoinen kieli muiden joukossa. Uskoisin, että me kaikki täällä kannatamme laajaa kieltenopetusta, eikä suinkaan kaiken kieltenopetuksen muuttamista kokonaan vapaaehtoiseksi.

Monien ehdokkaiden kommentit vaalikoneissa ovat kuitenkin sellaisia, että pakkoruotsille sanotaan kyllä, koska "kieliopinnoista on hyötyä", "meidän pitää pienenä maana opiskella kieliä", "meidän pitää pyrkiä kansainvälisyyteen". Niin, totta kai! Olen samaa mieltä!

Monet ehdokkaat eivät siis edes näytä ymmärtävän mistä pakkoruotsikeskustelussa on kyse. Meistä se tuntuu oudolta, koska olemme pohtineet asiaa paljon. Vaikka ehdokkaille puhuisi pakkoruotsin poistamisesta, he ymmärtävät sen kaikkien kieliopintojen vähentämisenä. Typerryttävin vastaus kysymykseen pakkoruotsin mahdollisesta poistamisesta on yllättävän yleinen "Päin vastoin, kieltenopetusta pitäisi lisätä!" tai "mitä enemmän ja monipuolisemmin kieliä, sen parempi!".

Luulen, että keskustelua ja informaation jakamista näiden ymmärtämättömien kanssa pitää jatkaa vielä pitkään ja kärsivällisesti. Päätös pakkoruotsin poistamisesta voidaan sitten tehdä hyvinkin nopeasti, kunhan ensin saadaan loputkin kansasta ja päättäjistä ymmärtämään mitä asiaa me oikeasti ajamme ja mitä emme.

Olet oikeassa siinä, että vapaasta kielivalinnasta väiteltäessä helposti puhutaan eri asioista. Itse olen jo päätynyt ajattelemaan, että pakon kannattajien kannattaa puhua eri asiasta, kannattaa olla ymmärtävinään väärin, koska vapaa kielivalinta on niin itsestäänselvästi tätä aikaa ja vastaa muiden vapaiden kansojen kieltenopetusta.

MUTTA itse olen sitä mieltä, ettei kieltenopetus ole se keskeisin osa yleissivistävää koulutusta. Nykyisistä kieltenopetuksen vaatimuksista on oltava varaa tinkiä osan oppilaiden kohdalla. Edelleen pidän Ruotsissa valittua linjaa hyvänä: kaikilla laaja englanti ja useimmilla toinen vapaasti valittu vieras kieli, joka voidaan tarvittaessa vaihtaa maahanmuuttajan kotikieleen, lisäopintoihin maan pääkielessä tai englannin lisätunteihin, mikäli oppilas ei näytä oppivan englantia. Maahanmuuttajaoppilaiden ongelmat kieltenopetuksessa puoltavat tätä ja osa suomenkielisistäkin oppilaista tarvitsisi enemmän joustoa - tietysti kieliin suuntautuneille on tarjolla lisää kieliä.

En pidä siitä, että nimenomaan kielet muodostuvat akateemisten opintojen kynnyskysymykseksi. Olen äitinä käynyt näitä taisteluja, kun lapsi ilmoittaa, että ruotsi menee niin huonosti ettei ajattelekaan menevänsä lukioon, vaikka matikka ja englanti olisivatkin kymppejä. Tämä on nimenomaan poikien voimavarojen hukkaan heittämistä. - No keskustelemme asiasta toivottavasti vielä rauhallisemmissa merkeissä. - Mutta minusta on merkittävää se, että varmasti yksi eniten perheriitoja ja ahdistusta aiheuttavista oppiaineista on juuri ruotsi. Riitoja aiheuttaisi nähdäkseni myös jokin toinenkin kieli, vaikka tietysti silloin oltaisiin jo valikoituneemmissa ryhmissä ja nuoren opiskelu saisi kenties enemmän tukea myös koulusta. Nyt ne, jotka ovat huonoja ruotsissa, saavat olla sitä ihan kenenkään estämättä. Tukiopetus tuntuu valuvan sekä maahanmuuttajille että käytösongelmaisille.

Samaan aikaan käydään kiivasta keskustelua siitä, miksei lukioissa valita pitkää matikkaa vaikka oppilaiden tulokset peruskoulussa ovat hyviä. Äitinä näen, että ongelma on siinä, että lukio on rakennettu kieli-reaali-painotteiseksi tavalla, jossa oppilaalle pitkä matematiikka ja laajat fyke-opinnot eivät mitenkään kevennä mitään muuta osiota vaan ovat todella haastava paketti varsinkin toimeliaalle nuorelle, jolla on harrastuksia.

Meillä on hyviä oppilaita (pisan mukaan maailman parhaita), mutta he eivät halua käydä koulua 110% ajastaan vaan haluavat ehtiä opintojen ohella soittaa bändissä, pelata sekä koneella että livenä mitä milloinkin ja viettää laatuaikaa kuten vanhempansakin. Koulu edellyttää monilta nuorilta sellaista useamman kymmenen vuoden takaista elämäntapaa, jossa saksan verbit riittivät huvitukseksi - jos ne nyt riittivät silloinkaan.

Mutta kieltenopetuksen ongelma on siis, että EU:ssa suositellun (ei pakollisen) 1+2 kielitaidon sijasta suomalaisten pitäisi pystyä 2+2 kielitaitoon eli kolmeen vieraaseen kieleen. Tämä on ylimitoitettu tavoite, tätä ei ole missään. Tätä nämä poliitikkomme kuitenkin tarkoittavat, kun he korostavat, että lisää kieliä tarvitaan. Useimmat poliitikot saattavat omat lapsensa varhain kieliopintojen äärelle ja heillä kenties on varaa maksaa lisäopinnot/matkat, jotta paketti myös onnistuu. Kieliä painottamalla vauraat ja koulutetut perheet pystyvät parhaiten takaamaan omien lastensa menestyksen opinpoluilla.

1 + 2 ..... Hyvä suomen kielen taito on kuulemma hakusessa, siis eivät tahdo lapset oppia edes kunnolla suomea. Äidinkielenopettajat ovat huolissaan. Kielen osaaminen niin, että ymmärtää vitsitkin ja vähän murteitakin niin aletaan puhua todellisesta kielitaidosta.
Kielen osaamisesta tuli mieleen, että se on todella suhteellista touhua. Äidinkielelläkin jonkun juridiikan tai valtionhallinon kimurantien kapulakielisten tekstien ymmärtäminen on hankalaa. Osaisitko kääntää jollekin toiselle kielelle esim. "Kyseinen kiinteistöveroa koskeva esitys tulee viedä eduskuntaan ... ja vaatii muutoksia lakiin ... ja tehtävä perustuslainsäätämisjärjestyksessä."

Mielestäni olisi hyvä opetella muutama kieli kunnolla, kun rääppiä ne hyvät päivät ja kaksi kaljaa sadalla kielellä, vaikka onhan sekin hauskaa.

Koulussa on paljon muutakin opittavaa ku kielet, joten tuo 1 + 2 tuntuu kyllä riittävältä peruspaketilta.

Luulenpa, että vapaan kielivalinnan kannattajissa on erilaisia näkemyksiä koulujen kieltenopetuksen kehittämisestä - hyvä niin.

Se mitä eniten pelkään on, että pakollisen ruotsin poistumisen ehdoksi asetetaan, että oppilaan on valittava joka tapauksessa jokin toinen vieras kieli, jonka myös kirjoittaa lukiossa. Pahinta on, jos toinen vieras kielikin on aloitettava jo alaluokilla. Tällöin jatkuu se ongelma, että kielistä kiinnostumattomat ja ne, joille kielet ovat ongelma, joutuvat valitsemaan ruotsin, koska vaihtoehtoina esimerkiksi ranska ja venäjä ovat liian hankalia. Tällöin itse asiassa kieltenopetuksen taakka lisääntyy monen kielellisesti heikon oppilaan elämässä kun taas ilon kielivapaudesta korjaisivat ne muutenkin kielissä hyvät.

Uskon, että meillä on poliittista valmiutta vapauttaa maahanmuuttajat ruotsin pakollisuudesta (mikä on aivan oikein ja kohtuullista) ja heille maan pääkielen tai kotikielen opinnot nousevat vahvemmiksi, mutta muuten suurin osa kansasta saattaa jäädä lähes pakollisen ruotsin piiriin mahdollisten lievennysten jälkeenkin - ei lain vaan käytäntöjen pakottamina. Mutta toki sekin on parannus nykyiseen ja ruotsi on minusta edelleenkin kaunis kieli ja onhan sillä mahdollisuus tutustua skandinaaviseen kulttuuriin ihan lähellä.

"Elävä kaksikielisyys" on sen tason slogani, että sen muuttuminen "suomalaiseksi monikielisyydeksi" vie vähintään sukupolven - näin pessimistiseksi olen tullut. Periaatteessa vapaamman kielivalinnan saavutamme toivottavasti jo näiden vaalien myötä.