Miten vapaa kielivalintaa voidaan toteuttaa niin, että lapsilla ja heidän perheillään on todella mahdollisuus valita?
Kaipaan ehdottomasti mahdollisuutta valita aina englanti ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi - se näyttää myös olevan vanhempien ykköstoive ja esimerkiksi koulussa, jossa voidaan jo nyt aloittaa ruotsilla, saksalla, ranskalla ja venäjällä, vanhemmat halusivat vain englantia. Erilaisia kylpyjä ja muita aloituskieliä suositeltaisiin lähinnä niille lapsille, joiden kielellinen kehitys on ollut helppoa.
Muiden kielten lisääminen alakoulun valintoihin voisi tapahtua asteittain, niin ettei muutos kaatuisi alussa opettajien puutteeseen.
Kaipaan toisen vieraan kielen tilalle mahdollisuutta painottaa kotikieltä (ei suomi) tai koulukieltä tai englantia, riippuen lapsen kielellisistä ongelmista. Puolikielisyyttä ei pitäisi enää sallia. Juuri eilen keskustelin pojan kanssa, joka puhuu puutteellista suomea, vaikka on syntynyt Suomessa ja on perheensä ensimmäinen, joka ei puhu lainkaan perheen alkuperäistä kieltä - todella surullista.
Miten vapaa kielivalinta voidaan toteuttaa?
Re: Miten vapaa kielivalinta voidaan toteuttaa?
Kirjoitin parille palstalle ruotsin kielen opetuksen kehittämisestä.
Nähdäkseni ensimmäinen ja tärkein "pedagoginen" parannus olisi vapaaehtoisuuden tuomat motivoituneemmat ryhmät. Nyt ruotsi on kaikkein vaikeimmassa asemassa, koska ne ruotsista kiinnostuneimmat ovat aloittaneet kielen ala-asteella. Yläasteen seiskalla alkavista ryhmistä on siis jo otettu kiinnostuneimmat pois ja jäljellä on näin heikennetty perusjoukko (siis heikompi kuin englannin yleisryhmissä, heikompi kuin minkään muun aineen ryhmässä - muut kielet saavat aina valikoituneen ryhmän aikaan). Kun tästä joukosta vielä isolla osalla on ongelmia keskittyä ja/tai oppia kieliä, ryhmät ovat levottomia, tyytymättömyys leviää niissä ja tukiopetusta voidaan antaa lähinnä maahanmuuttajataustaisille (joille koko kieli voi olla tosi turha) tai niille levottomimmille, jotka täytyy saada edes hetkeksi pois tunneilta ja pitää neloset poissa. Tässä ei kauheasti ole tilaa pedagogiikan kehittelylle.
Se, mitä voitaisiin tehdä, on laajan tietokonepohjaisen opetusmateriaalin tuottaminen, jolloin lapset, jotka eivät arjessaan koskaan kuule ruotsia, voisivat drillata korvaa ja silmää kotona yksinkertaisten pelien äärellä. Osan lapsista on kerrattava uutta sanaa sata kertaa, ennen kuin se jää päähän - kynän ja vihon kanssa se ei tule koskaan tapahtumaan. Tällaista ei ihme kyllä ole. Fondit eivät ole lähteneet tukemaan oppikirjakohtaista työtä, koska kirjojen laatiminen on kustantamoiden hoteissa. Pakollinen oppiaine ei myöskään pakota kilpailemaan oppimateriaalien laadulla. Sinänsä kirjat eivät ole huonoja, ne eivät vain riitä, kun kyseessä on aine, jota opetetaan ihan kaikille ja kieli, jota ei arjessa voi käyttää. Jostain syystä tätä ei ole voitu tunnustaa.
Minulla on se tuntuma (en voi todistaa), että pakollisen ruotsin myötä on opetuksen tutkimukseen syntynyt tabu: ruotsin oppimisen ongelmat ovat aina oppilaan ja kodin syytä, eivät mitään muuta. Näin ruotsin kielen opetus ei saa todellisia eväitä uudistua opetuksen tutkimuksen kautta.
Nähdäkseni ensimmäinen ja tärkein "pedagoginen" parannus olisi vapaaehtoisuuden tuomat motivoituneemmat ryhmät. Nyt ruotsi on kaikkein vaikeimmassa asemassa, koska ne ruotsista kiinnostuneimmat ovat aloittaneet kielen ala-asteella. Yläasteen seiskalla alkavista ryhmistä on siis jo otettu kiinnostuneimmat pois ja jäljellä on näin heikennetty perusjoukko (siis heikompi kuin englannin yleisryhmissä, heikompi kuin minkään muun aineen ryhmässä - muut kielet saavat aina valikoituneen ryhmän aikaan). Kun tästä joukosta vielä isolla osalla on ongelmia keskittyä ja/tai oppia kieliä, ryhmät ovat levottomia, tyytymättömyys leviää niissä ja tukiopetusta voidaan antaa lähinnä maahanmuuttajataustaisille (joille koko kieli voi olla tosi turha) tai niille levottomimmille, jotka täytyy saada edes hetkeksi pois tunneilta ja pitää neloset poissa. Tässä ei kauheasti ole tilaa pedagogiikan kehittelylle.
Se, mitä voitaisiin tehdä, on laajan tietokonepohjaisen opetusmateriaalin tuottaminen, jolloin lapset, jotka eivät arjessaan koskaan kuule ruotsia, voisivat drillata korvaa ja silmää kotona yksinkertaisten pelien äärellä. Osan lapsista on kerrattava uutta sanaa sata kertaa, ennen kuin se jää päähän - kynän ja vihon kanssa se ei tule koskaan tapahtumaan. Tällaista ei ihme kyllä ole. Fondit eivät ole lähteneet tukemaan oppikirjakohtaista työtä, koska kirjojen laatiminen on kustantamoiden hoteissa. Pakollinen oppiaine ei myöskään pakota kilpailemaan oppimateriaalien laadulla. Sinänsä kirjat eivät ole huonoja, ne eivät vain riitä, kun kyseessä on aine, jota opetetaan ihan kaikille ja kieli, jota ei arjessa voi käyttää. Jostain syystä tätä ei ole voitu tunnustaa.
Minulla on se tuntuma (en voi todistaa), että pakollisen ruotsin myötä on opetuksen tutkimukseen syntynyt tabu: ruotsin oppimisen ongelmat ovat aina oppilaan ja kodin syytä, eivät mitään muuta. Näin ruotsin kielen opetus ei saa todellisia eväitä uudistua opetuksen tutkimuksen kautta.
Re: Miten vapaa kielivalinta voidaan toteuttaa?
Otan nyt esille kipeän aiheen: Missä määrin "kompromissi" kieliasetelmassa on mahdollinen? Pahoittelen jo etukäteen, mikäli ajatukseni tuntuvat periksi antamiselta.
Pakollisen ruotsin kannattajat puhuvat vuoroin palveluista ja vuoroin kansallisesta identiteetistä. On vaikea hahmottaa heidän todellisia tavoitteitaan. Haluaisin itse pitää keskustelun palveluista ja pakollisesta kielestä erillään. Ruotsinkieliset palvelut voidaan hoitaa monella tapaa. Toimiviin palveluihin vähemmistökielellä ei tarvita missään maailmassa koko kansan kielikoulutusta.
Monet ruotsinkieliset kokevat, että tasa-arvon nimissä heidänkin on voitava kieltäytyä toisesta kansalliskielestä, maan pääkielestä suomesta, mikäli suomenkielisille annetaan mahdollisuus kieltäytyä maan kansallisesta vähemmistökielestä ruotsista. Entäpä jos tämä olisi ok? Olkoon kielen liki tuhatvuotisen läsnäolon seurauksena subjektiivinen oikeus elää vain ruotsiksi ainakin nykyisissä ruotsinkielisissä kunnissa (riippumatta siitä, etteivät ruotsalaiset ymmärrä antaa samaa oikeutta suomenkielisille ruotsissa)?
Samalla voisimme myös hyväksyä, että saamenkielinen ei opettele kumpaakaan kansalliskieltä, sillä vaikkeivät saamen kielet olekaan kansalliskieliämme, ikiaikainen oikeus elää täällä oman kulttuurinsa ja kielensä mukaan saamelaisilla toki pitäisi olla. Se, että saamen kieliä on useita, tekee toki tilanteen ongelmallisemmaksi, mutta hyvällä tahdolla selvitään. Samalla irtaudutaan paperille piirretyistä kansalliskielistä kohti todellisuutta, saamen kielet ovat turhaan jäänet virallisen kansalliskielen aseman ulkopuolelle.
Päätavoitteena on kielivapaus. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että monikielistyvässä maailmassa ja Suomessa erilaiset suomalaiset perheet ja erilaiset oppijat tarvitsevat erilaisia painotuksia kieliopinnoissa. Tässä voisimme ottaa mallia Ruotsista, missä on peruskouluissa hyvä ja toimiva kielipaletti. Tai Ahvenanmaasta, missä myös ollaan vapaan valinnan kannalla.
Ruotsin kielen historiallisen aseman huomioiminen suomalaisten kieliopinnoissa voidaan toteuttaa esim.
- lupaamalla jokaiselle Suomessa subjektiivinen oikeus opiskella ruotsia (esim. etäopetuksena, jos ryhmää ei muuten muodostu),
- auttamalla niitä, jotka haluavat opiskella ruotsia oppimaan niin hyvää ruotsia kuin mahdollista (kylvyt, stipendit, vaihto-oppilasmahdollisuus, digitaaliset kirjat ja paremmat oppimateriaalit, rauhalliset valikoituneet opintoryhmät jne.),
- takaamalla kouluajan jälkeenkin jokaiselle mahdollisuus ilmaiseksi opiskella ruotsia.
Periaatteessa suomenkielisten kieliopinnot ovat vain suomenkielisten asia, mutta tässä kohtaa en usko, että asiassa päästään lainkaan etenemään ilman tällaista yritystä tunnustaa ruotsin kielen poikkeuksellinen asema muihin kieliin nähden?
Ruotsinkielisten piirissä on paljon maltillisia ja suomenkielisten vapaudenhalua ymmärtäviä, heidän näkemyksiään tulisi nostaa kielikeskustelussa. Mutta kuka niitä nostaisi? Voisivatko Ahvenanmaalaiset selittää mantereen ruotsinkielisille, miksi pakollinen ruotsi ei ole hyvä ratkaisu ja miksi vapaus valita on oppilaille niin tärkeää.
Kaipaan nyt avoimempaa keskustelua myös näistä vaikeista asioista, koska koen, että olen päivitellyt pakollisen ruotsin kannattajien argumentointikyvyttömyyttä riittävästi. Se tie ei vedä. Täytyy lähteä miettimään kompromisseja - ei vaihtoehtoja kielivapaudelle, vaan vahvennuksia ruotsin vähemmistökielen statukselle kielten rinnakkainelossa. Kompromissiehdotusten kautta näkyisi myös, ettei pakollisen ruotsin vastustamisessa ole kysymys ruotsin vastustamisesta, päinvastoin.
Pakollisen ruotsin kannattajat puhuvat vuoroin palveluista ja vuoroin kansallisesta identiteetistä. On vaikea hahmottaa heidän todellisia tavoitteitaan. Haluaisin itse pitää keskustelun palveluista ja pakollisesta kielestä erillään. Ruotsinkieliset palvelut voidaan hoitaa monella tapaa. Toimiviin palveluihin vähemmistökielellä ei tarvita missään maailmassa koko kansan kielikoulutusta.
Monet ruotsinkieliset kokevat, että tasa-arvon nimissä heidänkin on voitava kieltäytyä toisesta kansalliskielestä, maan pääkielestä suomesta, mikäli suomenkielisille annetaan mahdollisuus kieltäytyä maan kansallisesta vähemmistökielestä ruotsista. Entäpä jos tämä olisi ok? Olkoon kielen liki tuhatvuotisen läsnäolon seurauksena subjektiivinen oikeus elää vain ruotsiksi ainakin nykyisissä ruotsinkielisissä kunnissa (riippumatta siitä, etteivät ruotsalaiset ymmärrä antaa samaa oikeutta suomenkielisille ruotsissa)?
Samalla voisimme myös hyväksyä, että saamenkielinen ei opettele kumpaakaan kansalliskieltä, sillä vaikkeivät saamen kielet olekaan kansalliskieliämme, ikiaikainen oikeus elää täällä oman kulttuurinsa ja kielensä mukaan saamelaisilla toki pitäisi olla. Se, että saamen kieliä on useita, tekee toki tilanteen ongelmallisemmaksi, mutta hyvällä tahdolla selvitään. Samalla irtaudutaan paperille piirretyistä kansalliskielistä kohti todellisuutta, saamen kielet ovat turhaan jäänet virallisen kansalliskielen aseman ulkopuolelle.
Päätavoitteena on kielivapaus. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että monikielistyvässä maailmassa ja Suomessa erilaiset suomalaiset perheet ja erilaiset oppijat tarvitsevat erilaisia painotuksia kieliopinnoissa. Tässä voisimme ottaa mallia Ruotsista, missä on peruskouluissa hyvä ja toimiva kielipaletti. Tai Ahvenanmaasta, missä myös ollaan vapaan valinnan kannalla.
Ruotsin kielen historiallisen aseman huomioiminen suomalaisten kieliopinnoissa voidaan toteuttaa esim.
- lupaamalla jokaiselle Suomessa subjektiivinen oikeus opiskella ruotsia (esim. etäopetuksena, jos ryhmää ei muuten muodostu),
- auttamalla niitä, jotka haluavat opiskella ruotsia oppimaan niin hyvää ruotsia kuin mahdollista (kylvyt, stipendit, vaihto-oppilasmahdollisuus, digitaaliset kirjat ja paremmat oppimateriaalit, rauhalliset valikoituneet opintoryhmät jne.),
- takaamalla kouluajan jälkeenkin jokaiselle mahdollisuus ilmaiseksi opiskella ruotsia.
Periaatteessa suomenkielisten kieliopinnot ovat vain suomenkielisten asia, mutta tässä kohtaa en usko, että asiassa päästään lainkaan etenemään ilman tällaista yritystä tunnustaa ruotsin kielen poikkeuksellinen asema muihin kieliin nähden?
Ruotsinkielisten piirissä on paljon maltillisia ja suomenkielisten vapaudenhalua ymmärtäviä, heidän näkemyksiään tulisi nostaa kielikeskustelussa. Mutta kuka niitä nostaisi? Voisivatko Ahvenanmaalaiset selittää mantereen ruotsinkielisille, miksi pakollinen ruotsi ei ole hyvä ratkaisu ja miksi vapaus valita on oppilaille niin tärkeää.
Kaipaan nyt avoimempaa keskustelua myös näistä vaikeista asioista, koska koen, että olen päivitellyt pakollisen ruotsin kannattajien argumentointikyvyttömyyttä riittävästi. Se tie ei vedä. Täytyy lähteä miettimään kompromisseja - ei vaihtoehtoja kielivapaudelle, vaan vahvennuksia ruotsin vähemmistökielen statukselle kielten rinnakkainelossa. Kompromissiehdotusten kautta näkyisi myös, ettei pakollisen ruotsin vastustamisessa ole kysymys ruotsin vastustamisesta, päinvastoin.
Re: Miten vapaa kielivalinta voidaan toteuttaa?
Mikäs siinä, mutta itse ottaisin kyllä kustannustehokkaamman linjan.
Subjektiivinen oikeus kaikille on liian kova tavoite.
Kannatan tarveharkintaa; Jokainen ministeriö, laitos ja virasto kustantakoon
omasta budjetistaan tarvittavat ruotsinkurssit, jos ruotsia oikeasti tarvitaan.
Silloin vaakakuppiin tulevat maahanmuuttajien palvelemiseen käytettävät tulkkipalvelut,
joiden kielivalikoimaan myös ruotsin kieli kuuluisi ja toiselle puolen jokaisen työntekijän ruotsin kielen osaamisvaatimus.
(Niissä viroissa, joissa se on työhönottovaatimuksissa nykyään)
Kustannustehokkuus paranisi, kun ostetaan kilpailutuksen jälkeen isompia eriä tulkkauksia.
Valitettavasti vaan monet ruotsinkieliset ovat niin hienohelmoja, että alkavat etsiä käännösvirheitä
kuten kävi esim. Turun kulttuurikaupungin 2011 käännöksistä,
vaikka taatusti ymmärtävät tekstin myös suomeksi...
Ensimmäisenä pitäisi tehdä selvityksiä siitä, millainen ruotsin kielen aito osaamistarve on
ja kuinka paljon siitä voidaan hoitaa ruotsinkielisten ja ruotsia vapaaehtoisesti lukeneiden omin voimin.
Sen jälkeen aletaan kilpailuttaa tulkkauspalvelufirmoja. Ne tulkkaavat myös Suomessa suomen kielen
aseman kyseenalaistaville taattavat palvelut. Edes änkyräruotsalaista ei jätetä pulaan..
Sees:"vahvennuksia ruotsin vähemmistökielen statukselle kielten rinnakkainelossa."
Ruotsin suomen kielen hallintoalueen malli voisi olla yksi vaihtoehto.
Ruotsissa tunnustetaan suomen kielen olevan selkeästi suurin vähemmistökieli..
http://www.finland.se/public/default.as ... ture=fi-FI
Subjektiivinen oikeus kaikille on liian kova tavoite.
Kannatan tarveharkintaa; Jokainen ministeriö, laitos ja virasto kustantakoon
omasta budjetistaan tarvittavat ruotsinkurssit, jos ruotsia oikeasti tarvitaan.
Silloin vaakakuppiin tulevat maahanmuuttajien palvelemiseen käytettävät tulkkipalvelut,
joiden kielivalikoimaan myös ruotsin kieli kuuluisi ja toiselle puolen jokaisen työntekijän ruotsin kielen osaamisvaatimus.
(Niissä viroissa, joissa se on työhönottovaatimuksissa nykyään)
Kustannustehokkuus paranisi, kun ostetaan kilpailutuksen jälkeen isompia eriä tulkkauksia.
Valitettavasti vaan monet ruotsinkieliset ovat niin hienohelmoja, että alkavat etsiä käännösvirheitä
kuten kävi esim. Turun kulttuurikaupungin 2011 käännöksistä,
vaikka taatusti ymmärtävät tekstin myös suomeksi...
Ensimmäisenä pitäisi tehdä selvityksiä siitä, millainen ruotsin kielen aito osaamistarve on
ja kuinka paljon siitä voidaan hoitaa ruotsinkielisten ja ruotsia vapaaehtoisesti lukeneiden omin voimin.
Sen jälkeen aletaan kilpailuttaa tulkkauspalvelufirmoja. Ne tulkkaavat myös Suomessa suomen kielen
aseman kyseenalaistaville taattavat palvelut. Edes änkyräruotsalaista ei jätetä pulaan..
Sees:"vahvennuksia ruotsin vähemmistökielen statukselle kielten rinnakkainelossa."
Ruotsin suomen kielen hallintoalueen malli voisi olla yksi vaihtoehto.
Ruotsissa tunnustetaan suomen kielen olevan selkeästi suurin vähemmistökieli..
http://www.finland.se/public/default.as ... ture=fi-FI