http://www.kp24.fi/uutiset/teemat/1220/ ... a-laskussa
Peruskoulun vieraan kielen opetus on vähentynyt dramaattisesti 90-luvun puolivälistä.
Nykyään A2-kielen eli toisen vieraan kielen aloittaa 25 prosenttia 4-5-luokkalaisista. Viisitoista vuotta sitten vastaava osuus oli 40 prosenttia ikäluokasta. Vastaavasti B2-kielen eli kolmannen vieraan kielen opiskelun aloittaa nykyään 14 prosenttia 8:nnen luokan oppilaista. Viisitoista vuotta sitten tämänkin osuus oli 40 prosenttia.
Opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparta opetushallituksesta pitää kielenopetuksen vähentymisen syynä englannin kielen valta-aseman vahvistumista ja kilpailevien valinnaisten aineiden kuten liikunnan, kotitalouden ja kuvaamataidon helppoutta. Mustaparran mukaan moni nuori valitsee kielen sijaan liikunnan tai kotitalouden yksinkertaisesti siksi, että niistä ei tule kotitehtäviä.
---
Tämä suunta on varmasti totta, mutta kyseessä on siis kolmannen vieraan kielen opetus, joka ei ole järin suosittua sielläkään, missä kolmas vieras kieli on oman äidinkielen sukukieli ja siksi paljon helpompi opiskella ja oppia kuin meillä venäjä.
Itse toivoisin opetushallituksen virkamiehiltä ja -naisilta kokonaisnäkemystä. Pisa-tulokset Suomen kouluissa on saatu kovalla työllä. Oppilailla on paljon aineita, paljon läksyjä. Lukiopaikka ei aukene lähilukioon useinkaan alle 8,5 keskiarvolla ja suosittuun ammattikouluunkiin pitää olla pääkaupunkiseudulla lähes kasin keskiarvo. Oppilaiden vapaa-ajan harrastukset ovat usein vaativia ja koko perheen elämä stressaavaa. Siinä ei umpisuomalaisessa ympäristössä elävä helposti jaksa panostaa kolmanteen vieraaseen kieleen, vaikkei siitä saatu arvosana pääsekään laskemaan peruskoulun päättökeskiarvoa.
Kasilla ja ysillä valinnaisia aineita on kuusi tuntia viikossa viikossa, reilu tunti päivässä. Useina päivinä voi olla seitsemän tuntia kovia aineita läksyineen putkeen. Ilman valinnaisuutta nuorilla ei olisi lainkaan kuvataiteen, musiikin tai kotitalouden tunteja noina vuosina, ei myöskään tietotekniikkaa tai käsityötä. Monet luokat (ne joilla ei ole mitään painotusta) ovat yläasteella varsin rauhattomia. Oppilaista näkee, että he kaipaisivat enemmän käytännön työtä (juuri nämä valinnaisaineet) ja liikuntaa eikä suinkaan lisää istumista pulpetissa. Koko koulua joudutaan muokkaamaan lasten kasvua tukevaan suuntaan, ei lisääntyvään akateemisuuteen.
Mielestäni on vakavasti mietittävä, mistä lasten työtaakkaa helpotetaan, mikäli kieliä halutaan opiskeluun enemmän. Pakollisen ruotsin korvaaminen muilla kielillä olisi se luontevin vaihtoehto. Silti lapselle, jolla on kielellisiä ongelmia tai joka on maahanmuuttajataustainen, kieliä on minimissäänkin liian paljon ja ne verottavat toisiaan ja epäonnistumisten kokemusten kasaantuessa ne hankaloittavat koko koulutietä.