vapaakielivalinta.fi

Onko kukaan menossa huomenna 10.2. Kansalliskielten tukiyhdistyksen tilaisuuteen?
Itse ajattelin mennä. On kotimatkalla sopivasti.

http://kansalliskielet1.puheenvuoro.uus ... i#comments

Burger_Jarl kirjoitti:Onko kukaan menossa huomenna 10.2. Kansalliskielten tukiyhdistyksen tilaisuuteen?
Itse ajattelin mennä. On kotimatkalla sopivasti.

http://kansalliskielet1.puheenvuoro.uus ... i#comments

No, mene vaan, mutta tässä kokouksen tulos jo etukäteen:
Ruotsin kielen opetusta on tehostettava opintojen kaikilla tasoilla,
jotta suomenkieliset osaisivat paremmin palvella ruotsinkielisiä.
Tätä varten perustetaan työryhmä jos toinenkin...
Tulevaan hallitusohjelmaan pitää saada kielistrategia,
jossa korostetaan ruotsin kielen asemaa.
Vieraita kieliä saa opettaa, mutta ensin pitää varmistaa ruotsin kielen ylimitoitettu asema.

Kerropa sitten, miten oikeaan osuin 8)

Ai niin: Lisäksi kansan sivistymätön enemmistö pitää saada tajuamaan, että kaksi kansalliskieltä on rikkaus,
ja jo niiden (lue: ruotsin) olemassaolo pysäyttää Venäjän hyökkäyksen jo Viipuriin.

PS: Sanakäänteet voivat olla eri, mutta viesti tulee olemaan sama!

Tulipa käytyä Kansalliskielten tuki ry:n tilaisuudessa. Vetäjänä toimi vakuutusyhtiö Varman pomo, joka oli niiiin puolueellinen ku voi olla. Nauroi pakkoruotsittajien vitseille, mutta esitti halveksuvia naurahduksia Halla-ahon ja Heikki Talan puheille. .. Kuten arvelinkin Kansalliskielten tukeminen on yhtä kuin ruotsinkielen tukemista. Henna Virkkunen alusti ja se oli sitä ruotsin opetuksen tehostamista ja työryhmän perustamista, että miten saataisiin jutut tajuumaan, että ne tarvitsevat ruotsia ja nuorempana ja enemmän. Virkkunen totesi, että virkamiestutkinto ei takaa ruotsin osaamista. Ja sitten ne tyypilliset puheet historiasta, kulttuurista ja sivistyksestä, joita ei ole ilman ruotsinkielen tehostettua opiskelua.

Laura Kolbe oli aivan huuhaa-tantta. Thomas Wallberg heitti ihmeellistä sekoilua monikulttuurisuudesta mikä on nyt häviämässä, jos pakkoruotsi loppuu. Nils Torvalds oli vaisu, silleen vienosti puolustaa ja peesaa pakkoruotsittajia. Halla-aho esitti omat argumenttinsa ja sai taputukset yleisöstä. Ei kaikilta, mutta kuitenkin.
Siellä ei tullut esille mitään uutta. -- Tilanne on sama kuin tähänkin asti, paitsi pakkoruotsittajilla on nyt Svenska kulturfondetin, SvenskaNu, Folktingetin ja RKP:n lisäksi vielä tämä Kansallisten kielten tuki ry puolellaan. -- Heikki Talan kanssa vaihdettiin pari sanaa tapahtuman jälkeen ja todettiin, että muutosta ei tapahdu kuin äänestämällä. Paras vaihtoehto kielikysymyksessä on persut, koska ajavat puolueena vapautta pakkoruotsista. Yksilöt voivat eduskunnassakin vähän, jos puolueen virallinen kanta on pakkoruotsittaminen. Minusta selkeitä pakkoruotsittajia RKP:n lisäksi ovat Demarit, Kokoomus ja Vihreät. Kepu saattaa antaa vähän periksi, koska itä-Suomen viljelijät ja maiden omistajat ovat heille tärkeitä.

Summa summarum Virkkunen, Wallgren, ja se tukiyhdistyksen äijä sekä Laura Kolbe ovat semmoisissa poteroissa ampumassa suomalaista enemmistöä, heidän mielestään itsenäiseen ajatteluun kykenemättömiä äitejä ja isukkeja, jotka eivät ymmärrä lastensa parasta, jotka tarvitsevat sivistyäkseen ja tehdäkseen bisnestä Pohjolassa ruotsia, että puhuvat "hyötyruotsista ja oikeudesta opiskella ruotsia", että muutosta ei tule kuin äänestämällä eduskuntaan uudet miehet ja naiset. Tämä asia kristallisoituu mitä enemmän näitä nykyisiä vallassa olijoita kuuntelee.
Sanoinko, että harkitse tarkkaan ketä äänestät. Vain äänestämällä tulee muutos. 8)

Olin itse paikalla Virkkusen esityksen ajan. Komppaan Jyse23:a sen suhteen, mitä kirjoitti Virkkusen viestistä. Ministeri kävi läpi sen normaalin litanian historiasta, kulttuurista yms. yms. -
"ruotsin kieli on keskeinen osa suomalaista arvopohjaa ja kulttuuria".

Virkkusen mukaan 40 vuotta sitten luotu kieliohjelma ei ole ollut täysin onnistunut, eikä vastaa tämän päivän tarpeita. Englantia osataan hyvin, ruotsia ei välttämättä osata oikeasti, vaikka virkamiesruotsi olisikin suoritettu, ainakaan niin, että sillä pystyisi äkkiseltään kommunikoimaan. Esitettiin kysymys onko englannin oltava _ensimmäinen_ pakollinen kieli, kun sen _kuitenkin_ oppii. Olisiko parempi, jos saksa, ranska, venäjä, espanja, ja ruotsi olisivat valittavissa ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi?

Virkkunen kertoi myös sen, mitä tiedotusvälineet tiesivät eilen kertoa Jyväskylässä kerrotun: hän ja Brax asettavat työryhmän tutkimaan kuinka ruotsin kielen asemaa voidaa parantaa kaikilla opetuksen tasoilla.

Itä-suomalaisten kunnanisien Virkkunen kertoi tulevan juttusilleen ensi viikolla. Silloin he esittelevät ministerille suunnitelmansa venäjän kielen opetuksesta ruotsin sijasta. Virkkunen moitti näitä Itä-Suomen kaupunkeja (Imatra, Joensuu) siitä, että he eivät nyt tarjoa venäjää A2-kielenä. Ihmetteli tätä, kun kerran pitävät venäjää niin elintärkeänä. Virkkunen kertoi myös, että peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmat ovat "lukittu" lailla, eikä niitä voi ministeriö muuttaa, ts. ei voi antaa kokeilulupia. Se on eduskunnan ja hallituksen asia. Tässä ilmeisesti tämä yhdenvertaisuusperiaate (siis että peruskoulu on kaikille sama ja antaa samat eväät) ampuu nyt itseään vähän jalkaan; muutoksia ei voi tehdä "tuosta vaan", vaan ainoastaan kaikkein vaikeimman kautta.

Virkkunen kertoi myös seuraavan hallituksen kontolle tulevasta kansallisen kielistrategian luomisesta. Juuri tässä yhteydessä hän totesi nykyisen 40-vuotiaan kieliohjelman olevan jossain määrin epäonnistunut. Kielistrategiassa katsottaisiin myös muiden vähemmistökielien (saame, jonka puhujista enemmistö asuu pääkaupunkiseudulla (!), romani ja viittomakieli - joku mainitsi myös karjalan kielen - joiden elvyttäminen on myös ajankohtaista, ja jota on jo tehtykin monella tavalla).

Ylipäätään kehäpäätelmän vaikutelma jäi Virkkusen puheesta:
meillä on tämä ruotsi -> kaikki saavat oppia sitä -> se on vaatimus valtion virkoihin pääsylle.
Yliopistojen virkamiesruotsi siis on jollain tavalla se, jonka johdosta alemmilla oppitasoilla pitää olla oikeus oppia ruotsia, jotta voi hakea valtion virkoihin, ja koska meillä on alemmilla oppitasoilla tämä perusopetuspakettiin laissa kirjattu ruotsin kielen oppimisoikeus, on meillä myös virkamiesruotsi.

Mutta onpa mitä mieltä tahansa ministerin puheista, niin yksi lause oli kiistatta totta: "viime kädessä kielilain muuttavat kansalaiset (äänestämällä)".

Ja Uusi Suomi tilaisuudesta jo kirjoittaakin:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/109176- ... a-suomelle

Kuulostaa siltä, että dejavulla on nimensä mukaisesti yliluonnollisia kykyjä - hänhän näki tilaisuuden kulun jo etukäteen.

Ymmärsin, että pakon perusteeksi siis tarjotaan kehää 'koska on virkamiesruotsi, on oltava pakollinen ruotsi jo aiemmin' sekä henkilökohtaisia kokemuksia ruotsin tärkeydestä ja oletettuja näkemyksiä (hyvin koulutettujen ja ruotsinsa jo lukeneiden) vanhempien kyvyttömyydestä valita lastensa kanssa oikeat kielet. Lisäksi yritetään nostaa ongelmaksi englannin osaaminen.

Tämähän kertoo, että taustalla on jotain ihan muuta kuin järkiperusteita.

Toisaalta väsyttää tämä vatvominen, toisaalta mietin, että kenties meillä on perintönä niin suuri demokratian ja ihmisten kunnioittamisen puute, että tämä keskustelu suomalaisuudesta, identiteeteistä ja erilaisten yksilöiden/perheiden oikeuksista on vain käytävä läpi tosi pitkän kaavan mukaan.

Se, mikä tilaisuudessa myös kiinnitti huomion, on epäsuhta yhdistyksen nimen - Kansalliskielten tukiyhdistys - ja illan keskustelun teeman välillä. Tai pikemminmin epäsuhta oman ennakkokäsityksen ja todellisuuden välillä. Kun yhdistyksen nimessä mainitaan kielet monikossa, niin ajattelin, että myös suomen kielestä kannetaan huolta. Ohjelmajulistuksensa mukaisesti
"Kansalliskielten tukiyhdistyksen (KKTY) tehtävänä on vahvistaa Suomen molempien kansalliskielten, suomen ja ruotsin asemaa sekä pohjoismaista yhteenkuuluvuutta ja kulttuurillista yhteyttä erityisesti äidinkieleltään suomenkielisten keskuudessa", mikä siis käytännössä tarkoittaa ruotsin kielen ja nordismin ilosanoman levittämistä suomenkielisten keskuudessa, ainakin eilisiltaisen perusteella.

Esitellessään itsensä ministeri Virkkuselle esitettävää kysymystä varten, kertoi Heikki Tala olevansa KKTY:n jäsen. Erilaisia kantoja siis suvaitaan.

Yleinen huomio yleisöstä oli se, että he olivat suurten ikäluokkien ja sitä vanhempien polvien edustajia. He hahmottavat tilanteen eri tavalla kuin tulevat polvet. Kun pakkoruotsi-polvi ottaa paikkansa valtakunnanpolitiikassa - sillä niinhän tulee käymään, vanhat käppänät siirtyvät autuaammille kielimaille (jossa puhutaan vain ruotsia?) - kielitilanne muuttuu viimeistään silloin.

Minäkin olin kuuntelemassa ja tutustumassa kansalliskielet yhdistyksen äänenpainohin ja pohjavireeseen. Pakkoruotsituksestahan yhdistyksen toiminnassa mitä selvimmin on kysymys. Kova pakkoruotsituksen kannattaja, ministeri Virkkunen, oli saatu illan pääpuhujaksi. Panelistien joukossa oli sentään pari kielivapauden kannattajaa. Kansanedustajaehdokas Jussi Halla-aho sai illan raikuvimmat abloodit suorasanaisesta ja selkeästä puheestaan.

Tässä tilaisuudessa oli melkein käsin kosketeltavan selvää, että pakkoruotsittajilla ja kielivapauden kannattajilla ei ole yhteistä arvopohjaa.

Pakkoruotsittajien ns. "arvopohja" lepää lain kuolleissa kirjaimissa (§ 17 perustuslaissa, jota tulkitaan mielivaltaisesti pakkoruotsituksen perusteeksi, mitä se ei ole) ja läpi koulujärjestelmän menevässä, vanhentuneessa, aikanaan poliittisten lehmänkauppojen myötä syntyneessä pakkoruotsituksen opetusta säätelevissä laissa ja virkamiespakkoruotsin vaatimisessa. Käytännössähän pakkoruotsin vaatimukset ovat suomenkielisille palvelukielen vaatimuksia. Suomenkieliset eivät myöskään koe sellaista yhteenkuuluvuutta Pohjoismaiden välillä, jossa ruotsin kieli olisi oleellisessa asemassa.

Kuten jossain muualla jo kirjoitinkin, pakkoruotsilla ei ole mitään legitimiteettiä
koska sillä ei ole järkiperusteita. On vain poliittinen idelologia, joka on epäonnistunut.
Sama tilanne oli Neuvostoliitossa 1991.
Siellä juopunut juntta otti vallan vielä muutamaksi päiväksi
ennen kuin koko järjestelmä luhistui.
Meillä on kielipolitiikassa omat mubarakit vallassa, tunnustelkaapa historian siipien havinaa.
Kun järkeä ei käytetä, tehdään sitten politiikkaa.
Koko "kaksikielisyys"-sana on vedetty lokaan, kun se on otettu kiertoilmaisuksi ruotsin kielen
menneeseen maailmaan kuuluvalle ylimitoitetulle asemalle.
Sosialismia yritettiin parantaa lisäämällä sosialismia, pieleen meni.

Olen kauan seurannut epäuskottavien poliitikkojen toimia eri puolilla maailmaa,
heidän toimensa ovat kaikkialla samankaltaisia, valheellisia tekoja ja sanoja.
Siitä tämä dejavu..
Herätkää, suomalaiset, teitä huijataan. Mubarakit ovat vallassa Suomessakin.
Menkää äänestämään, joko keskustaa tai persuja.
Kataista ei saa päästää pääministeriksi, hän on mubarakien taskussa.
Joskus kyllä ajattelen, ansaitseeko suomalaisten kaltainen passiivinen ja alistuva kansa kielivapautta,
jos se kerran ei tee mitään sen eteen..Toivottavasti 17.4.2011 hälventää epäilykseni.

"Déjà vu (myös déjà-vu; ranskaa, suomeksi 'jo nähty') eli entiselämys tarkoittaa tuttuuden tunnetta jossakin tilanteessa;
henkilö tuntee kokeneensa nykyisen tilanteen jo aiemminkin.
Käsitteen loi ranskalainen filosofi Émile Boirac kirjassaan L'Avenir des sciences psychiques (1917).
Déjà vu -elämykseen liittyy tuttuuden tunteen lisäksi joskus myös outo, jopa aavemainen vaikutelma."