Kimpassa (Tillsammans) / Folktingetin hurmauskampanja

[Uolevi]

Pistin kuoreen ja palautin yhtä tarkoitusta varten syksyllä hankkimani plussakortin. Saatekirjeessä mainitsin, että polittinen propaganda ei mielestäni kuulu johtavan kauppaketjun tehtäviin. Aikaisemmin en käyttänyt "natsisivaa"ollenkaan mutta kun minulle luonnonsuojelijana selvisi, että Kesko ja Sokos ovat aktiivisesti mukana ydinvoimaprojekteissa, minusta tuli ensisijaisesti Lidlin asiakas. Ykkösasia tietysti on, että pakkoruotsista päästään ja maasta myös tulee virallisella tasolla yksikielinen kuten pohjoismaissa on tapana. Ruotsinkielisten ja myös joidenkin ruotsinmaalaisten lehtien suomalaisista käyttämää finländare-termiä pidän loukkaavana samoin myös persujen typerää Sannfiländarna-käännöstä.

[Sees]

Nämä nimitykset jäänevät ristiriitaisiksi.

Aluksi vieroksuin finländare-nimitystä, mutta ymmärrän sitä jonkin verran nyt. Nimittäin sana finne, kuulostaa ruotsinkielisestä finniltä tai rokolta tai joltain epämiellyttävältä. Nimen etymologia ei ole minulle selvinnyt, jotenkin liitty germaanisten kielten historiaan.

Nyt siis Suomi ja suomalainen ovat selkeä pari, eikä tämä erottele suomalaisia äidinkielen mukaan. Ruotsiksi maa on Finland ja asukas finländare, mikä myös on selkeä pari, kuten Island ja isländare. Maailmalla meitä ei tunneta Suomena (ainakaan vielä) vaan nimenomaan Finlandina, taustalla voi melkein kuulla Finlandian soivan.

Ehkä on välttämätöntä, että suomalaisuudesta puhutaan erilaisilla, eri sisältöisillä nimityksillä suomeksi ja ruotsiksi. Kunhan tunnistamme tämän erilaisuuden ja siihen liittyvän historiallisen särmän ja jopa surun, kenties myös huumorin.

[Sees]

Kimpassa lehdessä oli lyhyt historiallinen aikajana, johon oli merkitty seuraavat tapahtumat:

Kivikausi
Väestön yhteisen
peruskielen hajoaminen
myöhäiskantasuomeksi
ja kantasaameksi
indoeurooppalaisten
kielten vaikutuksesta.

700-luku
Kielestä riippumatta
viikinkikulttuuri oli
yhtenäinen koko
Itämeren alueella.

Vuodet 1100-1200
Ruotsin kieli jäi pysyvästi
Suomeen, vaikka se ja sen
muinaisskandinaaviset
esiasteet tulivat tänne
useita kertoja. Pysyvyyteen
vaikutti se, että Ruotsin valtio
rantautui tuolloin Suomeen.

Vuosi 1323
Pähkinäsaaressa solmitaan
rauha Ruotsin ja Novgorodin
välille eikä Ruotsin vaikutus
enää leviä kauemmas itään.

Vuosi 1548
Mikael Agricolan suomenkielinen
Uusi Testamentti
ilmestyy Tukholmassa.
Esipuheessa hän kertoo
ruotsinsuomalaisten
lyhyen historian.

Isoviha 1713-1721
Hävitysten seurauksena
kieliraja ruotsin ja suomen
kielten välillä muuttuu. Ruotsin
kieli kansankielenä katoaa
Kymenlaaksosta ja Karjalasta.

Vuosi 1809
Vuoden kestänyt Suomen
sota päättyi Haminan rauhaan,
jossa Ruotsi menetti Venäjälle
itäiset maakuntansa, osan
Länsipohjaa ja Ahvenan maan.

Vuosi 1863
Suomi ja ruotsi tehdään
tasaveroisiksi kieliksi
kahdenkymmenen
vuoden siirtymäajalla.

1960-luku
Suomessa siirrytään peruskouluun.
Eduskunta tekee
päätöksen, jonka mukaan
toinen kotimainen kieli on
kouluissa pakollinen aine.

Mitähän tarkoittaa vaikkapa "viikinkikulttuuri" tässä yhteydessä?

[Sees]

Kari Tarkiaisen haastattelussa piirretään tarkemmin Suomen historiaa suhteessa ruotsin kieleen:

Käsitys Suomesta entisenä Ruotsin
koloniana, jota emämaa piti tiukasti ruodussa
elää sitkeästi. Tähän tukeutuen
on helppo ajatella, että ruotsin kieli olisi
tuotu Suomeen väkipakolla ja yritetty tukahduttaa
sitä, mikä mielletään perisuomalaiseksi.

– Suomi oli alun alkaenkin osa Ruotsia,
jonka asukkaiden oikeudet ja velvollisuudet
olivat samat kuin emämaassa. Suomen
kieltäkään ei sorrettu ja sen käyttö kirkon
ja asetusten piirissä sekä suullisena kielenä
esimerkiksi talonpoikaissäädyssä Ruotsin
valtiopäivillä oli täysin mahdollista,
oikaisee filosofian tohtori Kari Tarkiainen.
Hän on kirjoittanut useita teoksia Suomen
ja Ruotsin historiasta, joista erityisesti
Sveriges Österland från forntiden till
Gustav Vasa (2008) käsittelee näiden kahden
kielen yhteistä historiaa.

SUOMI OLI VIELÄ 1800-luvulla etnisesti ja
kielellisesti hajanainen alue, joka yhtenäistyi
luterilaisen kirkon sekä Ruotsista
saadun yhteiskuntamuodon avustuksella.
Erityisen ruotsalaisia alueita Suomessa
ovat aina olleet Uusimaa ja Pohjanmaa.
Ruotsi oli luonnollinen kieli siellä, missä
sitä oli.

– Ruotsia kohtaan ei esimerkiksi kansanrunoissa
tai historiallisissa lähteissä
tunneta mitään kielteisyyttä, Tarkiainen
täsmentää ja jatkaa, että kansan suhtautuminen
oli 1800-luvun alkupuoliskolla jopa
niin lämmintä, että viranomaisten piti sitä
jäähdytellä.

– Kielteisyys on fennomanian ja aitosuomalaisuuden
keksimä suhtautumistapa.
Se perustuu nykyään traumaattiseen
suhtautumiseen toista kotimaista kieltä
kohtaan, jota ei oikein virheiden pelossa
kehdata puhua, vaikka englantia käytetään
miten virheellisesti tahansa, toteaa
Tarkiainen.

VAHVASSA ELÄÄ LISÄKSI vanhan rahan käsite,
vaikka suurin osa suomenruotsalaisista
on aina ollut työläisiä.

1700-luvulle saakka kieli oli pelkkä ilmaisuväline
ja vasta sen jälkeen sitä alettiin
pitää osana identiteettiä.

– Ne ruotsinkieliset suomalaistuivat,
jotka joutuivat työssään käyttämään suomea.
Kotikieli ei yksin riittänyt takaamaan
ruotsin jatkumista puhekielenä. Tämän
ruotsinkielisemme tietävät ja vaativat siksi
yhteiskunnaltakin kaksikielisyyttä.


Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että historiaa kirjoitetaan eri tavoin. Joillekin Suomen historia on vesilinnun kansan historiaa, toiselle kolonisaation historiaa ja kolmas kutsuu Ruotsia Moder Sveaksi. Erilaiset historiantulkinnat kuuluvat asiaan, kun kyseessä on vanha valtio, vanha kansa ja historiallinen todellisuus, joka ei ollut kenellekään vain hyvä.

Se, että suomen kielellä on pitkä historia vain rahvaan kielenä, ei hallintokielenä, on kuitenkin suru - näin sanoen ei millään tavalla haluta syyttää ruotsinkielisiä siitä, ettei tilanne ollut toinen. Selvästi vieroksun näitä historiatulkintoja, joissa ongelmattomasti todetaan, että "viikinkikulttuuri oli yleinäinen koko Itämeren alueella" ja "Suomen kieltäkään ei sorrettu ja sen käyttö kirkon ja asetusten piirissä sekä suullisena kielenä esimerkiksi talonpoikaissäädyssä Ruotsin valtiopäivillä oli täysin mahdollista". Kuitenkin ainakin osa historijoitsijoista on sitä mieltä, että selkeästi suomen- ja ruotsinkieliset kansat koettiin olemassaoleviksi, eikä täysvaltaista kansalaisuutta voinut olla ilman ruotsin kielen omaksumista.

Mitä tarkoittaa "SUOMI OLI VIELÄ 1800-luvulla etnisesti ja kielellisesti hajanainen alue, joka yhtenäistyi luterilaisen kirkon sekä Ruotsista saadun yhteiskuntamuodon avustuksella"? Entä mitä tarkoittaa "kielteisyys [ruotsin kieltä kohtaan] on fennomanian ja aitosuomalaisuuden keksimä suhtautumistapa"?

[Sees]

Aivan kuten meillä on erilaisia suomalaisia identiteettejä meillä on myös erilaisia painotuksia ja tulkintoja historiasta. Näistä ei tarvitse valita ainoaa oikeaa versiota.

On onnetonta, että ruotsin pakollisuuden taustalta pilkistää sekä tietynlainen identiteetti että tietynlainen historiakäsitys - näin kieltenopetukseen liittyvästä kysymyksestä tulee kielipoliittinen ja vieläpä etninen kysymys, vaikka sellaiseen ei olisi nyt mitään syytä.

[dejavu]

On onnetonta, että ruotsin pakollisuuden taustalta pilkistää sekä tietynlainen identiteetti että tietynlainen historiakäsitys - näin kieltenopetukseen liittyvästä kysymyksestä tulee kielipoliittinen ja vieläpä etninen kysymys, vaikka sellaiseen ei olisi nyt mitään syytä.[/quote][quote="Sees"]Aivan kuten meillä on erilaisia suomalaisia identiteettejä meillä on myös erilaisia painotuksia ja tulkintoja historiasta. Näistä ei tarvitse valita ainoaa oikeaa versiota.

Toisaalta viittaus identiteettiin ei kansan syville riveille välttämättä aukea.
Esimerkiksi Lipposen tokaisu "Olemme kaikki ruotsalaisia" herättäisi selkeämmin tunteita ja keskustelua.

Tässä ruotsinkielisyyden ylistämisessä on työsarkaa kaikille mahdollisille viestintäkonsulteille ja sisällöntuottajille:
Oikea tarinankikirjoituskilpailu menossa.. Se saa eniten rahaa, joka parhaimmat tarinat kertoo.
Mikäs siinä; viestintäalallahan onkin ylitarjontaa ja säätiöt työllistävät mukavasti.
Mutta me kirjoitamme aivan ilmaiseksi; ja puhumme myös..
Tuo Kimpassahan on ostopalveluksi ulkoistettu, vain rahat tulevat bättre folkilta.
Tekstit ovat suomalaisten kirjoittamia- rahasta!

Aamulehdessä 28.1. viestintäkonsultti(!!) Huhtinen kirjoitti seuraavasti:

"Suomen omaksuma kaksikielisyyden malli osana suomenkielisen(kin) suomalaisen identiteettiä on toimiva ja myönteinen tavoite"

Suoraan sanoen, en käsitä, miten joku suomenkielinen voisi ajatella noin ? Ilman, että siitä maksetaan..
Aikamoista prostituutiota..

Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että kyseessä on nimenomaan valtataistelu.
Kuinka kauan vuosisataisella vallan kielellä ja sen puhujilla vielä menee aikaa sopeutua muutokseen ?

[TK]

Pakkoruotsituksessa on kysymys mitä selvimmin vallasta. Ja historian vääristelystä. Epäisänmaallisuudesta. Suomenkielisten etujen vastaisesta toiminnasta.

Jo silmäys kielikarttaan riittää kertomaan, että Suomi on suomenkielinen maa. http://www.kielipolitiikka.fi

Suomi on suomenkielinen maa, jossa on useita erilaisia kielivähemmistöjä. Ruotsinkieliset ovat yksi kielivähemmistö muiden kielivähemmistöjen joukossa.

[Sees]

Tässä ruotsinkielisyyden ylistämisessä on työsarkaa kaikille mahdollisille viestintäkonsulteille ja sisällöntuottajille: Oikea tarinankikirjoituskilpailu menossa.
---
Aamulehdessä 28.1. viestintäkonsultti(!!) Huhtinen kirjoitti seuraavasti:
"Suomen omaksuma kaksikielisyyden malli osana suomenkielisen(kin) suomalaisen identiteettiä on toimiva ja myönteinen tavoite"

Tämä on perinteisesti ollut ns. sivistyneistön omakseen kokema tavoite: muovata kansan identiteettiä vallanpitäjien toivomaan suuntaan. Siinä on kirkkaat hetkensä mutta myös pimeyttä.

Oman identiteetin muovaaminen on luova prosessi, ja tässä ajassa jo sen tulisi olla yksilöllinen prosessi. Tietysti erilaisia malleja ja mahdollisuuksia tarvitaan. Syntyy erilaisia perheiden ja sukujen, muuttajien ja paikalleen jäävien identiteettejä, yksinäisten susien ja vahvojen verkostojen identiteettejä.

Identiteettiprosessi on parhaimmillaan avointa vuorovaikutusta, erilaisten näkökulmien ja tunnekokemuksien vuorottelua. Identiteetti on nimenomaan matkallaoloa, ei perillepääsyä, pysähtyneisyyttä.

On sääli, jos yksilön luova prosessi vaihtuu median ammattilaisten luovaan prosessiin: miten muovaan rahvaalle identiteetin omien lähtökohtieni kautta. Mutta ymmärrän, että esimerkiksi erilaisten viestinnän ammattilaisten sormet syyhyävät päästä mukaan identiteettibisnekseen.

[dejavu]

Ruotsin kielen nykyinen asema on alunperin syntynyt epädemokraattisissa oloissa,
ja vahvistettu epädemokraattisesti moneen eri kertaan..historia toistaa itseään..

Ruotsi ainoana virallisena kielenä vuosisatojen ajan: Valloittajan sanelu, väkivalta, valta
Suomen aseman nouseminen ruotsin rinnalle 1863 : Säätyvallan aika, säätyjen (Ruotsinkielisten) privilegiot
Snellmanin idea oli saada suomi ainoaksi viralliseksi kieleksi, säätyvalta painosti hänet luopumaan ideasta,
myös byrokraatit (ruotsinkielinen virkamieseliitti) halusivat turvata VALTANSA.
"Kansalliskielet" 1922: Suomi ei ollut demokratia, koska meillä oli poliittisia vankeja ja poliittisia puolueita oli kielletty,
epävakautta käytettiin oman aseman pönkittämiseen, ulkovalta (Ruotsi) tuki ruotsinkielisiä..

"Saavutettuja etuja" taas ei voi poistaa edes 2000-luvulla poliittisista syistä,
koska ruotsinkieliset ovat tajunneet, että "uhriksi" heittäytyminen on myös vallankäyttöä--

Rahan valta taas tulee esiin siinä, että Pirkka-lehti ja viestintäala ottaa rahaa vastaan, jotta ruotsalaisten sanoma menisi perille..

Ruotsin kielen asema on kautta historioan saatu aikaan ja ylläpidettyä väkivallalla, painostuksella, kiristämisellä--
ja nyt viimeksi marttyyriksi heittäytymällä..
Kaikki häikäilemätöntä vallankäyttöä!

Mutta, meillä on kansan valta, kuluttajan valta, sananvapauden valta: Käyttäkäämme mekin valtaamme!

PS:On hämmentävää, että Ahtisaari tunnustaa Pakistanissa asti "vanhasta orjan muistista" alistuneensa ruotsalaisten vallankäyttöön:
Olihan jo Ruotsin VALLAN aikana ruotsalaisten politiikka: PUHU RUOTSIA, jos haluat tulla ymmärretyksi!

PAKKOruotsilla siis todellakin on myös historiallinen ulottuvuus!

[Sees]

--- On hämmentävää, että Ahtisaari tunnustaa --- PUHU RUOTSIA, jos haluat tulla ymmärretyksi!

Ahtisaaren osuus oli niin täynnä hämmentäviä lausumia, että on vaikea ymmärtää, miten niitä ei viestintätiimissä hiottu pois. Toki identiteettipuhe oli poissa ja kehotus käydä skandinaavista, mutta edelleen teksti on täynnä kohtia, jotka hämmentävät jokaista, joka on kielikeskustelua käynyt.

Se, että tiimi on halunnut niiden jäävän, kertoo minusta, minkälaista sokeutumista tapahtuu kovin yskituumaisesti ruotsia puolustavan ryhmän sisällä. Ei enää nähdä mitään outoa siinä, että pohjoismaisuus katsotaan skandinaavisen kielen osaamiseksi, että vihjataan ruotsiin kriittisesti suhtautuvien henkiseen laiskuuteen tai että myönnetään ruotsinkielisten vaativan ruotsin kielen osaamista silloinkin kun ei olla Ruotsin rajojen sisäpuolella.

Osa ihmisistä tulee varmaan ajattelemaan noin jatkossakin, sehän on selvä. Mutta että tuo ajattelutapa olisi jotenkin neutraali ja virallinen, sellaiseen kuvitelmaan ei olisi enää varaa.

[jyse23]

"Ymmärtämättömät, kielitaidottomat suomalaiset on opetettava kansainvälisyyteen." (Per Stenbäck TV-uutisissa 16.9.87.)
"Suomalaiset eivät ole kulttuurimaan tasolla", kuulutti Elisabeth Rehn Siuntiossa 5.1.91. (Al 6.1.91.)

Tuollaisia lausuntoja on kuulunut monien muidenkin suusta. Jörn Donner totesi vähän aikaa sitten, että jos suomalaiset ovat niin tyhmiä, että eivät opiskele ruotsia niin omapa on häpeensä. Ei ollu sanatarkka lainaus. Ajatus on selkeä, jos et opettele ruotsia niin olet joko tyhmä tai sivistymätön moukka. - Jutta Zilliacus on esittänyt vastaavanlaisia kommentaja vain suomea puhuvista junteista.

Olen aina ajatellut ranskalaisten tapaan, että vain ranskaa puhuvat ovat todella sivistyneitä. Oxfordin englantikaan ei ole mitään sen rinnalla. Oikeesti, onko jonkun kielen osaaminen sivistyksen mitta? Ja mitä tarkoitetaan sivistyksellä? -- Hän osasi kahtatoista kieltä, mutta oliko hänellä mitään sanottavaa? (Pentti Saarikoskea - ehkä)

Mitä enemmän olen perehtynyt tähän kielipolitiikkaan, sitä ikävämmältä tuntuu. Kuinka kauan ja kuinka törkeästi meitä suomalaisia on aivopesty. Eivätkö nuo pakkoruotsittajat vieläkään häpeä, näköjään eivät, kun lähettelevät Kimpassa-lehdyköitä. 320 000 euroa - raha ja valta turmelee. "Sitä kynitään, joka kynsissä pysyy", sano muurari Enska.

[Sees]

Eräällä nettipalstalla puolueeton kielitieteen asiantuntija kommentoi Kimpassa-lehdykän historiakirjoitusta näin:

kyllä jutussa on hieman kaunistelun ja propagandankin makua --- vaikkei ruotsin kieltä kenellekään pakotettukaan, niin alueet joille ruotsalaisasutusta saapui, olivat aiemmin suomalaisheimojen asuttamia - sen osoittaa paikannimistö ruotsalaisrannikoilla. Samoin on selvää, että Ruotsi valloitti Suomen alueen ja alisti sen heimot yksi toisensa jälkeen, mikä vasta mahdollisti laajamittaisen ruotsalaisasutuksen. Ilman Ruotsin väkivaltakoneistoa tänne tuskin olisi tullut ruotsalaisasutusta, tai ainakaan se ei olisi säilynyt kovinkaan pitkään suomalaistumatta. --- diplomaattinen kaunistelu ei saisi muuttua historian vääristelyksi, tai koko hommalta katoaa uskottavuus.