Pragmaattisten argumenttien koonti
Lähetetty: 23.01.2011 07:32
Palaan Saukkosen tutkimukseen
http://www.magma.fi/magma-media/mikae-s ... ersyttaeae
Kriitikot Saukkonen jakaa uusfennomaaneihin ja pragmaatikkoihin. Hänen mukaansa uusfennomaanit sitovat kielen ja kansakunnan yhteen sekä lähtevät historian tulkinnoissaan Ruotsin vallan ajan "vääryyksistä". Pragmaatikot esimerkiksi katsovat, että ruotsin kielen opetus vie aikaa muilta kieliltä.
On totta, että muutama kohtaaminen pakollisen ruotsin kannattajan kanssa alkaa kuoria pragmaatikosta uusfennomaania (kuten joku täällä kirjoittikin), sillä pakollisen ruotsin kannattajat puhuvat vain "historiallisista ja kulttuurisista syistä" - heillä ei oikeastaan ole pragmaattisia argumentteja, ellei sellaisiksi lueta ivallisia heittoja tyyliin "kateelliset suomalaiset taas...", "haluatteko olla baltteja tai venäläisiä", "ovatko suomenkieliset lapset tyhmempiä kuin suomenruotsalaiset, kun eivät opi kolmea vierasta kieltä", "ymmärtämättömät vanhemmat istuttavat lapsiinsa ruotsivastaisuuden ja yrittävät kieltää näiltä osallisuuden Nordeniin ja pohjoimaiseen kulttuuriperintöön", "ruotsia luetaan niin vähän, ettei kellään pitäisi olla valittamista, sitä paitsi ruotsi on helppoa"...
Kannattaa keskittyä nimenomaan pragmaattiseeb argumentointiin, sillä jo pakkoruotsi-illassa näimme, miten vastenmielistä on sellainen tunnepohjainen ja hyökkäävä esiintyminen, jota esiintyi pakon ystävien parissa. Suomenkielinen käytöskulttuuri ei siedä sellaista eikä olisi antanut sitä anteeksi omilleen. Kielipoliittisten muutosten kannalta ehdoton viileys ja ivaheittojen neutraali ohittaminen on minusta tärkeää (vaikka itse eksynkin välillä HBL:n keskusteluun, ikään kuin toivoen, että olisi mahdollisuus aitoon vuoropuheluun). Kun pakollista ruotsia kannattava tunnepuhe alkaa, ollaan jo heikoilla, koska sellaiseen on vaikea vastata asiallisesti.
Mitkä ovat ne perustelut, jotka jokainen pienten lasten vanhempi ymmärtää?
http://www.magma.fi/magma-media/mikae-s ... ersyttaeae
Kriitikot Saukkonen jakaa uusfennomaaneihin ja pragmaatikkoihin. Hänen mukaansa uusfennomaanit sitovat kielen ja kansakunnan yhteen sekä lähtevät historian tulkinnoissaan Ruotsin vallan ajan "vääryyksistä". Pragmaatikot esimerkiksi katsovat, että ruotsin kielen opetus vie aikaa muilta kieliltä.
On totta, että muutama kohtaaminen pakollisen ruotsin kannattajan kanssa alkaa kuoria pragmaatikosta uusfennomaania (kuten joku täällä kirjoittikin), sillä pakollisen ruotsin kannattajat puhuvat vain "historiallisista ja kulttuurisista syistä" - heillä ei oikeastaan ole pragmaattisia argumentteja, ellei sellaisiksi lueta ivallisia heittoja tyyliin "kateelliset suomalaiset taas...", "haluatteko olla baltteja tai venäläisiä", "ovatko suomenkieliset lapset tyhmempiä kuin suomenruotsalaiset, kun eivät opi kolmea vierasta kieltä", "ymmärtämättömät vanhemmat istuttavat lapsiinsa ruotsivastaisuuden ja yrittävät kieltää näiltä osallisuuden Nordeniin ja pohjoimaiseen kulttuuriperintöön", "ruotsia luetaan niin vähän, ettei kellään pitäisi olla valittamista, sitä paitsi ruotsi on helppoa"...
Kannattaa keskittyä nimenomaan pragmaattiseeb argumentointiin, sillä jo pakkoruotsi-illassa näimme, miten vastenmielistä on sellainen tunnepohjainen ja hyökkäävä esiintyminen, jota esiintyi pakon ystävien parissa. Suomenkielinen käytöskulttuuri ei siedä sellaista eikä olisi antanut sitä anteeksi omilleen. Kielipoliittisten muutosten kannalta ehdoton viileys ja ivaheittojen neutraali ohittaminen on minusta tärkeää (vaikka itse eksynkin välillä HBL:n keskusteluun, ikään kuin toivoen, että olisi mahdollisuus aitoon vuoropuheluun). Kun pakollista ruotsia kannattava tunnepuhe alkaa, ollaan jo heikoilla, koska sellaiseen on vaikea vastata asiallisesti.
Mitkä ovat ne perustelut, jotka jokainen pienten lasten vanhempi ymmärtää?