A-tuubin keskustelu tuli nähtyä

[Sees]

Mitä ajatuksia se herätti?

[Sees]

Keskustelu on ohi ja olo hämmentynyt.

Vapaata kielivalintaa edustavat olivat äärimmäisen rauhallisia ja asiallisia. Keskustelussa ärsytti se, ettei ruotsinkielinen puoli joutunut vastaamaan sille asetettuihin kysymyksiin, vaan sai puhua omiaan ja vielä viedä suurimman osan puheajasta.

Heti aluksi vastaamatta Vehkaojan kysymys siitä, miksi suomenkielisillä on kieliopintojen tavoitteisiin kirjattu “tutustuminen pohjoismaiseen elämänmuotoon ja…. eikö Suomi edustakaan pohjoismaista elämänmuotoa”. Vastaajana Mikaela Nylander siirtyi oitis pois aiheesta eivätkä toimittajat puuttuneet. Ruotsinkieliset olivat taitavia pitämään puheenvuoron itsellään eikä tätä rajattu.

Jokainen ruotsinkielisen puolen edustaja toisti samaa mantraa:

- ei ole syytä valinnaisuuteen
(vaikka kielet voi kaikkialla ympärillämme valita…)

- ruotsi ei ole pois mistään
(vaikka selkeästi koulussa luettavien kielten määrä on jo nyt Suomessa suurempi kuin muissa maissa – miksei muissa maissa lueta enemmän kieliä kuin Suomessa, jos kielet eivät ole poissa mistään ja muissa maissa äidinkieletkin ovat valmiiksi indoeurooppalaisia)

- asenteet ovat suomenkielisillä väärät ja siksi ruotsia on opiskeltava enemmän ja aloitettava varhemmin
(vaikka ruotsin taito katoaa sen hyvinkin opiskelleiltä käytön puutteessa ja monet pakollista ruotsia vastustavat ovat itse aina pitäneet ruotsista kielenä)

Niin turhauttavaa katsottavaa, että teki mieli jättää kesken. Ruotsinkieliset eivät näytä lainkaan ymmärtävän, miten loukkaava heidän asenteensa on. He ohittivat kerta toisensa jälkeen myös kysymyksen, mikseivät suomenkieliset osaisi valita kieliä, jotka ovat heille oikeasti tarpeellisia.

Sampo Terho kysyi suoraan, että miksi luulette tietävänne paremmin, mitä minä tarvitsen, mitä suomenkielisten vanhempien lapset tarvitsevat. Oleellisista oleellisin kysymys. “Meillä on opetussuunnitelma”, vastasi Mikaela Nylander. Hän vastasi useampaan kertaan “meillä on opetussuunnitelma”, kun häneltä kysyttiin perusteita suomenkielisten omien tuntojen ohittamiseen. Tämä lienee uusin slogani sen jälkeen, kun perustuslaki-kortti otettiin pois.

Yleissivistys-kortti oli myös kovassa käytössä. Sampo Terhon kysymys, eivätkö muut kielet ole yleissivistystä suomenkielisille, oli taas oleellinen. Mutta senhän pystyi kiertämään muistuttamalla taas, ettei ruotsin kieli voi olla poissa muista kielistä – vaikka jokainen tietää, ettei kukaan pysty omaksumaan useita kieliä kunnolla ja – kuten Mustonen muistutti, noin kolmannes ihmisistä oppii kieliä vaikeasti.

Uskomattomalla tavalla ruotsinkieliset omivat vähemmistömyönteisyyden, vaikka käytännössä juuri heidän pakkoruotsipolitiikkansa tekee elämän muille kielivähemmistöille hankalaksi ja ohittaa heidän tarpeensa. Ruotsinkieliset saivat vetää oman shownsa hyvin rauhassa ja keskinäisen yhteisymmärryksen vallassa – he tuntuivat tuntevan toisensa ja käyneen saman keskustelun uudelleen ja uudelleen.

Pakko opiskella ruotsia muuttui aina uudestaan oikeudeksi opiskella ruotsia – uskomatonta.

Järkiargumentit hukutettiin tunneargumentteihin, joissa nähtiin suomenruotsalaisuus uhattuna ja haluttiin olla ylpeitä suomenruotsalaisuudesta. “Te puhutte nyt jostain sellaisesta, joka ei ole edes kritiikin kohteena”, muistutti Sampo Terho. Ymmärsivätkö kaikki nyt varmasti: Suomenruotsalainen identiteetti variaatioineen on ihan hyvä suomalainen identiteetti – mutta suomenkielisten identiteettiin ruotsi ei välttämättä kuulu, ei varsinkaan pakkoruotsi.

Tämä oli hyvä aloitus – mutta onpa studiossa istuneilla ruotsin pakollisuuden puoltajilla vielä matkaa suomenkielisten oikeuksien tunnustamiseen. Kun lopussa Vehkaoja heitti, että “teidän oikeutenne on meidän velvollisuutemme”, Nylander vastasi herttaisesti: “Mutta niinhän se aina on.” Ehkei sentään ihan loputtomiin.

[mpartel]

Aikamoista komediaahan tuo oli, niin huvittavan näköisesti pakkoruotsittajat kysymysten tieltä loikkivat. "Pakko = mahdollisuus" -yhtälöä sovellettiin tuon tuosta niin tökerösti, että hymyilytti. Sangen vitsikäs oli myös "siitä on vain hyötyä" -variaatio samasta epälogiikasta. Vakavasti ottaen en tiedä, olisivatko juontajatkaan voineet pitää keskustelua paremmin raiteilla. Jos yksi puoli kertakaikkiaan kieltäytyy vastaamasta suoraan toisen kysymyksiin, keskinäisen ymmärryksen muodostaminen lienee lähtökohtaisesti toivotonta.

Valinnanvapauspuoli hoiti hommansa minusta mallikkaasti. Argumentit olivat lähes poikkeuksetta vakuuttavan loogisia, ja ne esitettiin sopivan tyyneen epäuskon sävyyn. Oli aika selvää, kumpi puoli oli älyllisessä paniikissa.

Ohjelman voi katsoa areenasta: osa 1, osa 2. Pj Rostilakin otti jo kantaa yhdistyksen sivuilla täällä.

[Sees]

HBL:n lukijat tuntuvat olevan hirmuisen tyytyväisiä kieliasiaa käsitelleeseen A-tuubiin:
- ohjelma oli tyyliikkäästi tehty (erityiskiitokset ruotsinkieliselle maammelaululle, ruotsinkieliselle sotafilmille ja Lucialle)
- ruotsinkieliset saivat sanottua asiansa

Näin aamun näkökulmasta eilistä muistellen, siinä taisi käydä niin, että ohjelmalla rauhoitettiin ruotsinkieliset/-mieliset suomalaiset. Toki vapaaehtoisen ruotsin kannattajat sanoivat kaikki pelottavat vapausajatuksensä ääneen, mutta tekivät sen tosi rauhallisesti ja asiallisesti ja juontajat sallivat heidän oleellisten kysymystensä väistelyn ja kieltämisen. "En näe ongelmaa" oli suosittu vastaus, vaikka jokainen gallup on kertonut, että ongelma on ja se satuttaa suomenkielisiä.

Suomenruotsalaisuuteen ankkuroituneiden oma tunnepuhe sai täysin vapaasti tilaa ja se riittänee heille. He eivät olleet hakemassa loogista väittelyä vaan torjuntavoittoa omista uhkakuvistaan. Ruotsinkielisillä oli vahva toimittajatausta, joten he tunsivat pelin. Suomenkielisiltä ei näin ohi- ja päällepuhuvalla asenteella toki saa pisteitä, mutta niitä ei haettukaan.

Olisiko tämä tilaisuus ollut omiaan rauhoittelemaan ruotsinkielisiä? Heille ei syydetty vihaisia sanoja eikä ahdistettu nurkkaan. Voisivatko he näin rauhoitettuina hyväksyä kivuttomammin kielivapauden etenemisen?

PS. Toimittajien rooli sekä ohjelmassa että myös muissa medioissa jää ihmetyttämään. He toistelevat ruotsinkielisten tunnepuhetta ja ohittavat edelleen vapaaehtoisen ruotsin järkiargumentit. Valitettavasti toimittajat ovat ammattikuntana menettäneet sen eettisen perustan, joka heillä joskus median alkutaipaleella vielä oli. Mikä heitä sitoo: sivistymättömäksi leimautumisen pelko, ammattikunnan vahvan ruotsinkielisen siiven suututtamisen pelko, palkanmaksajan reaktioiden pelko..?

PS.PS. Ehkä tänne voisi koota kaikkien niiden oleellisten argumenttien ja kysymysten listan, jotka pakollisen ruotsin ystävät kiersivät A-tuubissa. Tämä "vaienna ja vaihda aihetta, puhu vain kaikkien kielten osaamisen rikkaudesta" -taktiikka aiheutti sen, ettei kyseessä ollut sittenkään mikään keskustelu. Jotta keskustelu voitaisiin saada, se on tehtävä kirjallisesti.

[dejavu]

Nyt ainakin tuli selväksi, miksi uudistukset eivät etene.
Jos esim. hallituksessa RKP käyttäytyy samalla tavalla, eihän kukaan jaksa
heidän kanssaan, vaan on helpompi luovuttaa ja sanoa; Tehdään niin kuin tahdotte.
Muistuttaa niitä ikäviä sukulaisia, jotka "ovat aina oikeassa"...

Kiviniemi pääministeriksi 2011! Katainen ei meille anna kielivapautta.
Kiviniemi tukee Itä-Suomen aloitetta.. Esim. Tampereenkin kannattaisi
liittyä mukaan aloitteeseen. Murretaan tämä mafia pala palalta..

[TK]

Surut luovat sellaista kuvaa, että kieltenopiskelu on kaikkein tärkeintä opiskelua. Yksi ja toinen suruista kehuskeli itseään monen kielen osaajana. Minulle tuli mieleen surujen koulujärjestelmä: ruotsinkielisten oma arviointi yo-kirjoituksissa, helppo päästä niin lukioon kuin korkeakouluihin, kiintiöpaikat suomenkielisissä korkeakouluissa ja yliopistoissa. Tämä helppous tarkoittaa sitä, että surujen ei tarvitse ponnistella koulukäynnissä eikä opiskelussa, koska ei ole paineita sisäänpääsystä opiskelemaan missään vaiheessa, voi keskittyä pelkkiin kieliin.

Surut elävät koulu- ja opiskelumaailmassa ihan toisenlaisissa olosuhteissa kuin suomenkieliset. Jos suruilla olisi yhtä tiukka seula joka portaalla, kuin on suomenkielisillä, niin jo se toisi konkretiaa ja järkeä surujen puheisiin. Surujen puheet olivat kuin toiselta planeetalta ja vaikuttivat suurimmaksi osaksi hyvin lapsellisilta.

[Opiskelija]

Pääasia on, että keskustelua nyt käydään. Kukapa olisi uskonut vielä pari vuotta sitten, että YLE:llä näytettäisiin suora Pakkoruotsi-ilta. Pakkoruotsin vastustajat esiintyivät edukseen ja toivat asiaamme esiin sivistyneesti, siinä missä pakkoruotsittajat mielestäni hieman värisivät pokan pysymisen rajamailla. Varsinkin Nylander, Hetemaj ja Storgård olivat tunnemyrskyssään vaikeuksissa. Ja huusivat päälle. Ja huusivat päälle. Ja... Pakkoruotsittajien argumentit olivat nollatasoa. Harmi vain, että saman asian uudelleenjaarittelulle annettiin niin paljon tilaa ja aikaa toimittajien toimesta: "minun mummoni oli...". Harmittavan subjektiivinen näkökulma pakkoruotsittajien puolelta söi todellista keskusteluaikaa. Pakkoruotsittajien näkemys oli kautta linjan se, että "koska näin on ollut Minun lähipiirissäni, niin haluan, että näin tulee olemaan myös sinun elämässäsi riippumatta siitä mitä sinä omaan tai lastesi elämään haluat".

Mutta, suomalaiset eivät ole tyhmiä. Passiivisemmatkin ja kielivääryyteen vähemmän tutustuneet kansalaiset näkivät kotisohvillaan mitä televisiossa tapahtui. Toivottavasti ohjelma herätteli ihmisiä. Tosin se herätteli ihmisiä myös surujen puolella. Nettikeskusteluissa näyttäisi nimittäin alkavan olemaan enemmän myös pakkoruotsittajien puolustuspuheenvuoroja. Vaalit lähestyvät. Saattaa olla, että jos tämä tilanne kuumenee julkisuudessa vielä lisää, herännäisiä tulee molemmille puolille lisää. Poterot syvenevät ja Perussuomalaisten lisäksi vaalivoittoa pedataan yllätäen myös RKP:lle. Surut äänestävät varmasti kieliasia mielessään, mutta kysymys kuuluukin miten kaikki kielivääryyteen kyllästyneet, mutta asiaan passiivisesti suhtautuvat, suomenkieliset muistaisivat kokemansa vääryyden myös äänestyskopissa?

Yksi asia minua jäi häiritsemään keskustelussa. Parut (pakkoruotsittajat) saivat vaivihkaa ujutettua keskustelun väliin mm. Kaj Kunnaksen toimesta mielikuvan suruista hyljeksittynä vähemmistönä muiden vähemmistöjen rinnalla. Argumentti meni jotenkin näin: "Miksi kaikki vähemmisöt, asunnottomat, homoseksuaalit, romanit, suomenruotsalaiset joutuvat tämän päivän suomessa liriin?...miksi vähemmistöt ovat niin suuri uhka?...suomi ei voi tänä päivänä käpertyä ja ajatella, että me olemme ainoa maa tässä maailmassa...what's the fucking problem".

Surut esiintyvät mielellään vapaamielisyyden, nykyaikaisuuden ja suvaitsevaisuuden lähettiläinä, missä skenaariossa pakkoruotsin vastustajat ovat takapajuisia rasisteja. Asia on, kuten me kaikki täällä tiedämme, jopa päin vastoin. Yhteiskunnallisessa keskustelussa pelataan kuitenkin mielikuvilla (mistä Kaj Kunnas näytti olevan hyvin tietoinen). Tuollaiset valheelliset mielikuvat saattavat olla Vapaan Kielivalinnan asialle vahingollisia niissä piireissä joissa suvaitsevaisuus on arvossaan. Esimerkkinä näistä piireistä opiskelijat, nuoret ja erilaisten vähemmistöjen edustajat. Tuo kierosti muotoiltu mielikuva jäi keskustelussa korjaamatta. Valinnanvapauden kannattajat eivät päässeet vastaamaan Kunnakselle ja kumppaneille. Tähän tulisi kiinnittää jatkossa huomiota. Mielestäni olisi hienoa, jossa tuossa Vapaa Kielivalinta Ry:n logossa olisi tuon suomalaisen näköisen pikkupojan vieressä vaikkapa uussuomalaisen näköinen pikkutyttö!

[Sees]

---
Yksi asia minua jäi häiritsemään keskustelussa. Parut (pakkoruotsittajat) saivat vaivihkaa ujutettua keskustelun väliin mm. Kaj Kunnaksen toimesta mielikuvan suruista hyljeksittynä vähemmistönä muiden vähemmistöjen rinnalla. Argumentti meni jotenkin näin: "Miksi kaikki vähemmisöt, asunnottomat, homoseksuaalit, romanit, suomenruotsalaiset joutuvat tämän päivän suomessa liriin?...miksi vähemmistöt ovat niin suuri uhka?...suomi ei voi tänä päivänä käpertyä ja ajatella, että me olemme ainoa maa tässä maailmassa...what's the fucking problem".

Surut esiintyvät mielellään vapaamielisyyden, nykyaikaisuuden ja suvaitsevaisuuden lähettiläinä, missä skenaariossa pakkoruotsin vastustajat ovat takapajuisia rasisteja. Asia on, kuten me kaikki täällä tiedämme, jopa päin vastoin. Yhteiskunnallisessa keskustelussa pelataan kuitenkin mielikuvilla (mistä Kaj Kunnas näytti olevan hyvin tietoinen). Tuollaiset valheelliset mielikuvat saattavat olla Vapaan Kielivalinnan asialle vahingollisia niissä piireissä joissa suvaitsevaisuus on arvossaan. Esimerkkinä näistä piireistä opiskelijat, nuoret ja erilaisten vähemmistöjen edustajat. Tuo kierosti muotoiltu mielikuva jäi keskustelussa korjaamatta. Valinnanvapauden kannattajat eivät päässeet vastaamaan Kunnakselle ja kumppaneille. Tähän tulisi kiinnittää jatkossa huomiota. Mielestäni olisi hienoa, jossa tuossa Vapaa Kielivalinta Ry:n logossa olisi tuon suomalaisen näköisen pikkupojan vieressä vaikkapa uussuomalaisen näköinen pikkutyttö!

Erittäin osuva pointti ja erittäin hyvä ehdotus - olisiko nopeastikin toteutuskelpoinen?

Minua häiritsee myös se, että kun tosiasiassa erilaiset kielivähemmistöt kärsivät pakkoruotsista, heitä käytetään pakkoruotsin pönkittämiseen. Aivan outo tilanne.

Se, ettei vapaan kielivalinnan puolella istunut yhtään mamu-taustaista oli sääli. Itse keskustelun kulkua emme olisi voineet mitenkään muuttaa, sillä päällehuutajien ja ohipuhujien kanssa on mahdoton keskustella loogisesti eikä ollut mitään syytä alentua heidän tasolleen.

[Eero Nevalainen]

En omista televisiota joten minulta jäi katsomatta; mikäli pakkoruotsi-ilta löytyy areenasta niin pitänee katsoa ja pakko kai se sitten on analysoida kirjallisesti. Valitettavasti vain minä alan olla 15 vuoden kokemuksen jälkeen jo niin täynnä koko vastapuolen mielipiteenmuodostusta, ettei jaksa räjäyttää päätään aina ehdoin tahdoin kesken työviikkoa... mutta ei pidä toisaalta antaa väsytystaktiikoille periksi. Varsinainen toiselle vastaaminen alkaa vaan olla jo ihan turhaa, parempi yrittää vaikuttaa suoraan oman mielipiteenilmaisun kautta.

[Sees]

Myntti suomi omiaan A-tuubin jälkeen Vasabladetissa:

“Olav S — Melins misstag var att han uppfattade Tala och Terho som representativa för en stor finsk folkmajoritet”
http://www.vasabladet.fi/Story/?linkID=135151

Käännettynä siis “Olav S Melinin erehdys oli se, että hän kohteli Talaa ja Terhoa kuin suuren suomalaisen kansanenemmistön edustajia”.

Keskustelussa Melin oli selvästi loogisin ja keskustelemaan pyrkivin koko pakkoruotsimyönteisten joukosta. Mikä hän oikein on miehiään? Edustaako hän järkisuomenruotsalaisia?

[Sees]

A-tuubin jälkipyykkiä ohjelmassa Eftersnack radioVegassa 3.12.2010
http://areena.yle.fi/ohjelma/d28950c78b ... 8f91f44b82

37:00 uutisvuodosta tuttu koomikko Stan Saanila ottaa reippaasti kantaa: 95% får göra vad de vill! - 95% tehköön mitä tahtoo!

39:20 Jeannette Björkqvist rauhoittelee: Man talar inte om svenskan utan skolsvenskan - Nyt puhutaan kouluruotsista ei ruotsista

Lisää näitä ääniä! Nämä puhuvat paremmin kielivapauden puolesta suomenruotsalaisille kuin me!

[Sees]

HBL:n yleisönosastossa oli yksi erittäin fiksu palaute A-tuubista:

"Att man inte ens kunde godkänna möjligheter för ett språkexperiment med valmöjlighet av ryska i de östra gränsområdena förvånar. Den tillgjorda omsoger om de östfinska barnesns framtid är abolut inte äkta. Att tala om gåvosvenskan ger ju intrycket att eleverna gratis och utan ansträngingar får en stämpel i pannan som ger dem kunskaper i svenska. Visst är kunskaper i svenska nyttiga även om de inte är det för alla, men väljer man svenska är det förstös att indirekt välja bort något annat nyttigt."
---
"Det var dessutom en glädje att konstatera att Finskhetsförbundets ordförande Sampo Terho inte var någon svenskhatare utan diskussionens mest logiska och behärskade medlem. Han försökte förgäves få diskussionen att handla om det den utsedd att handska om, nämligen tvånget."

Se ettei voitu hyväksyä edes mahdollisuutta kielikokeiluun, jossa venäjä olisi vaihtoehtona itärajalla, ihmetyttää. Huoli itäsuomalaisten lasten tulevaisuudesta ei ollut aitoa. Lahjaruotsista puhuminen antaa vaikutelman siitä, että oppilas saa ilmaiseksi, ilman ponnisteluja leiman otsaansa. joka antaa heille ruotsintaidon. Tietysti ruotsin osaaminen on hyödyllisä vaikkei kaikille, mutta jos on valinnut ruotsin, on samalla valinnut epäsuorasti pois jotakin muuta hyödyllistä.
---
Oli muuten ilo panna merkille, että Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Sampo Terho ei ole ruotsinvihaaja vaan keskustelun loogisin ja hillityin jäsen. Hän yritti turhaan saada keskustelua käsittelemään sille alunperin määriteltyä aihetta, nimittäin pakkoa.

[Eero Nevalainen]

anna merkille, että Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Sampo Terho ei ole ruotsinvihaaja vaan keskustelun loogisin ja hillityin jäsen. Hän yritti turhaan saada keskustelua käsittelemään sille alunperin määriteltyä aihetta, nimittäin pakkoa.

Näin ihan mitään muuta keskusteluun tuomatta; fanitan Sampo Terhoa ihan yllättäen vaikka on olemassa riski että olemme yleisesti ottaen poliittisesti eri linjoilla. Vähintään kunnioitan hänen älyllisyyttä rehellisyttään vaikka voi olla, että hän päätyy loppupeleissä kanssani eri linjoille.

[Ohramies]

Hesarin keskustelupalstalla Virpin kolumin kommenteissa oli yksi pirun hyvä huomio, lainaan sen tähän:

Pakkoruotsilla tarkoitetaan vain suomenkielisten ruotsin opetusta. Suomenkieliset ovat siten ainoat asianosaiset. Kuitenkin A2 kieli-illassa istui suuri äänekäs ruotsinkielisten joukko inttämässä asiasta, joka ei heille ollenkaan kuulu. Suomenkieliset päättävät itse omasta opetuksestaan oman harkintansa mukaan.

Suomenkieisten valtaenemmistö vastustaa pakkoruotsia. Siksi olisi syytä järjestää tv-keskustelu, johon osallistuisi opetusministeri, opetushallituksen pääjohtaja sekä poliittisia päättäjiä keskustelemaan suomenkielisten suomalaisten kanssa.

Voitaisiin vihdoin päästä asiaan.

Tässä ollaan asian raudanlujassa ytimessä. <5% vähemmistö ei todellakaan käytä päätäntävaltaa pakkoruotsiasiassa. De facto tietysti käyttää, muttei de jure. Olisi herkullista saada vaalien alle kuvatunlainen paneelikeskustelu jossa esimerkiksi Terho voisi laittaa puolueiden puheenjohtajia seinää vasten miksi vuosikymmenestä toiseen mitättömän kokoinen puolue saa päättää lasten koulutuksesta.

[TK]

Pakkoruotsista vaalipaneelin aihe ensi keväänä! Jossakin muodossa pakkoruotsi-illat varmasti jatkuvat.