vapaakielivalinta.fi

Juttelin ChatGPT:n kanssa siitä, mihin kielipolitiikan kritiikissä kannattaa suunnata seuraavaksi.

Tiivistän tekoälyn vastauksen näin:

Jos englannin nousu, tekoäly, talouskriisit, ruotsinkielisten osuuden pieneneminen ja nuorten muuttuneet asenteet eivät ole muuttaneet tilannetta, silloin muutos ei ehkä tulekaan ulkoisista olosuhteista.

Mikä saisi suomalaiset lakkaamaan pitämästä nykyistä kielipolitiikkaa koskemattomana?

Vaaditaan, että ruotsin symbolinen merkitys muuttuu.

Nykyinen järjestelmä nojaa kertomukseen, että
"Suomi on kahden kansalliskielen maa".

Jos yhä useampi alkaa nähdä tilanteen sellaisena, että
"Suomi on suomenkielinen maa, jossa on ruotsinkielinen vähemmistö",
silloin koko keskustelun lähtökohta muuttuu.

Muutos vaatii, että Ihmiset lakkaavat pelkäämästä kaksikielisyyden kyseenalaistamista.

Kuka sitä pelkää?

Lähinnä poliittinen eliitti ja sinne pyrkivät.

Eikös käytännössä kaikkien pakkoruotsista julkisesti eroon haluavien vähänkin virallisempien tahojen hokema ole juurikin:

"Kannatan kaksikielisyyttä, mutta pakkoruotsista haluan eroon"

Samalla he sulkevat itsensä noidankehään, koska RKP:n keksimässä tarinassa pakkoruotsi ja "kaksikielisyys" ovat erottamattomat.

Varsinkin nuoret ovat jo vuosia sitten luopuneet kaksikielisyysutopiasta.

Politiikan ilmastonmuutos -julkaisussa todettiin jo 2019, ettei enemmistö enää usko ruotsin kielen ylikorostetun erityisaseman ("kaksikielisyys" ) säilymiseen.

Samassa julkaisussa myös kristinuskon koettiin menettävän asemiaan arvopohjana.

Löytyy netistä ko. julkaisu.
Lienee täälläkin esiintynyt aiemmin.

viewtopic.php?f=13&t=2958

Uusi kielipolitiikka kirjoitti: ↑14.06.2026 17:52 Politiikan ilmastonmuutos -julkaisussa todettiin jo 2019, ettei enemmistö enää usko ruotsin kielen ylikorostetun erityisaseman ("kaksikielisyys" ) säilymiseen.
---
viewtopic.php?f=13&t=2958

Kiitos, avasin linkin:

Ajatuspaja kirjoitti: ↑13.06.2017 23:10 Ajatushautomo Magma teetti Taloustutkimuksella kyselyn
helmikuussa 2017. Tulokset julkaistiin toukokuussa.
Tutkimuksen kielipoliittista osasta ei uutisoitu mitään Suomeksi.

Lyhyesti
Kaikista 36 % ei tue kaksikielisyysjärjestelmää
Nuorista yli puolet EI TUE järjestelmää!

Mitä nuorempi vastaajakunta, sitä pienempi tuki!

---

Perussuomalaisista yli 60 prosenttia oli sitä mieltä, ettei Suomessa tarvita kahta kansalliskieltä.

– Mitä nuorempi vastaaja, sitä nuivemmin suhtaudutaan kaksikielisyyteen. Tämä tarkoittaa, että ajan myötä kysymykseen tulee lisää painetta. Voidaan miettiä, miten tämä vaikuttaa 10–20 vuoden päästä, Sami Borg sanoi.

Mikä on se voima, joka saa poliittiseen eliittiin pyrkivän ja pääsevän kääntämään pahimmassa tapauksessa kokonaan takkinsa ja hylkäämään omat periaatteensa tai vähintäänkin vaikenemaan jos omista mielipiteistä uhkaa koitua haittaa urakehitykselle? En usko, että muutaman tonnin vaaliapuraha ruotsinkielisiltä säätiöiltä riittää selittämään tätä ilmiötä.

Mikä saa eduskuntaan päässeen entisen pakkoruotsin vastustajan kääntämään takkinsa ja siirtymään pakkoruotsia myötäileviin kannanottoihin. Uskoisin vastauksen löytyvän painostuksesta, surujen suorittamasta painostuksesta. Surut ovat vuosikymmenten saatossa hioneet taitojaan, ovat kehittäneet eriasteisia painostuskeinoja, hienovaraisesta sanailusta aina näkyvään seurantaan asti, julkista loanheittoa ja uhkailujakin jotkut ovat saaneet kokea. Se on psyykkistä painostusta ja pelottelua.

Suomalaisuuden Liiton entinen puheenjohtaja Heikki Tala on elämänkertakirjassaan "Kaiken maailman hampaissa" kertonut lyhyesti kokemastaan painostuksesta:
"Siitä seurasi myös massiivinen vihapuhe, loanheitto ja toistuvat tappouhkaukset. Hufvudstadsbladetissa tappouhkaus oli kirjoitettu varsin tyylikkäästi "isänmaanpetturille on varattu suomenruotsalainen lyijysinetti, joka lähettää hänet ikuiseen lepoon." (sivu 173)

Miksi surujen annetaan jatkaa painostustoimiaan? Miksi niihin ei puututa?