vapaakielivalinta.fi

On kaksi tuttua tapaa mitätöidä pakkoruotsin kritiikki:

1. Hurme julisti voittopuheessaan suomi100-vuonna, että kaiken, mitä hän on tarvinnut finlandiansa voittamiseen, hän on oppinut suomenruotsalaisilta kirjailijoilta - "Lukekaa ruotsia, juntit", hän neuvoo muita, jotta maailma avartuu.

2. Keskisarja julistaa, että "pakkoruotsi on pikkuharmi, englanti on suuri Saatana".

Nyt moni jopa yhdistää nämä.

Kummankaan kohdalla kyse ei ole järkevästä kielipolitiikan analyysistä, vaan tunteisiin perustuvasta puhetavasta, jolla ohitetaan todellinen kritiikki.

Hurmeen tapa: puolustaa ruotsia identiteetin, sivistyksen ja kulttuurisen pääoman kautta, käyttäen omaa kokemusta todisteena. Argumentointi on tarinallista ja henkilökohtaista, perustuu siihen kuka ja mikä hän on, millä painoarvolla kulttuurieliitin edustajana hän puhuu.

Keskisarjan tapa: liioittelee ja värjää englannin “Saatanaksi” ja ruotsin “pikkuharmiksi” — tämä on retorinen temppu, joka vetää huomion pois ruotsin pakollisuuden rakenteellisista ongelmista ja muuttaa keskustelun moraali- ja tunnekysymykseksi. Taas argumentointi on tarinallista ja henkilökohtaista, perustuu siihen kuka ja mikä hän on, millä painoarvolla poliittisen vaihtoehtoeliitin edustajana hän puhuu.

Sekä Hurmeen että Keskisarjan tapa ohittaa pakkoruotsin kritiikki perustuu tunteisiin ja tarinoihin, ei pohdittuun arvioon yksilöiden tarpeista, opetuksen hyödyistä, kustannuksista tai vaihtoehdoista. Keskustelu muuttuu identiteetin, arvojen ja tunteiden taisteluksi.

Molemmissa puhetavoissa suomalaisuus on uhattuna - ei pakkoruotsin vaan sen kritiikin vuoksi. Kritiikki kun vahvistaa suomi&englanti -kaksikielisyyttä, mikä nyt vaan ei käy. Englanti on liian toimivaa, liian rahvaanomaista.

Kuuntelin Hurmeen puheen taas Ruudusta.
Harkittua ylimielisyyttä suomalaisia kohtaan.
Kaksi viikkoa ennen Suomen satavuotispäivää.
Kaikki ymmärsivät, että puheen ruotsinkielisyyttä ihannoiva ja fennoille ilkkuva sävy tulisi pysymään otsikoissa juhlallisuuksien ajan.

Hurme on puheiden ammattilainen. Hän ei tule loukanneeksi vahingossa. Virallinen selitys Hurmeella olikin se, että joulupukin pitäisi tuoda puhetta kritisoiville isompi pipo. Hän pääsi näin lyömään uudestaan.

Aluksi puheessa kutsutaan kaikkia suuriksi apinoiksi - saastutamme planeettamme - kasvu ihmiseksi voi jäädä kesken.
Näin puheen ylimielisyyden voi sanoa muka koskettavan kaikkia.

Sitten kielenvaihto - suomenruotsalaisia ylistävä osa puheesta vain ruotsiksi päättyen:
“För er, som inte förstod vad jag nyss sa… Opetelkaa ruotsia, juntit! Er världsbild öppnar sig egendomligt.”
(“Teille, jotka ette ymmärtäneet mitä juuri sanoin… Opetelkaa ruotsia, juntit! Maailmankuvanne avautuu merkillisesti.”)

Harkittua elitismiä, suomalaisuuden vähättelyä. Ja sali hurrasi.

Hurmeen puheessa oli kohta, jossa hän ruotsiksi painotti, etteivät "suomi-pojat" Agricola ja Stenvall olisi pystyneet tekemään työtään, elleivät olisi olleet kaksikielisiä.

Ei muka huomaa, etteivät tämän päivän suomi-pojat pysty tekemään työtään sen paremmin tekniikassa, taloudessa kuin kulttuurissakaan ilman suomi&englanti-kaksikielisyyttä. Nyt englanti avartaa maailmaa ja maailmankuvaa.

Suomen kieli edelleenkin kantaa suomalaisuutta:
- yli 2500 vuotta suomen kieltä nyt Suomeksi kutsutulla alueella,
- yli 5000 vuotta muinaisuuttamme ja historiaamme suomen kielen kerroksissa.
Yhdistyi suomalaisuuteen mitä muita virtoja tahansa, suomen kielen jatkuvuus on suomalaisuuden ydin. Ei ruotsinkielinen kulttuuri.

Hurmeen heitto jäi elämään - kuten se oli tarkoitettukin.

Alansa huippuviestijä kommentoi pakkoruotsikeskusteluun vain:

Taas lainaan kirjailija Juha Hurmetta: "Opetelkaa ruotsia, juntit!"

Ja häntä puolustaa yliopiston opettaja:

Lainaus on Juha Hurmeen puheesta, kun sai Finlandia-palkinnon romaanistaan Niemi vuonna 2017. Sävy oli lempeä ja ironinen ---

Vaatii kieltämättä intertekstuaalista kulttuurista ymmärrystä, että lainaus aukeaa. En pidä sen sävyä tässä mitenkään ikävänä.

Googlen mukaan Hurme on puoluetaustaltaan RKP:läinen. Ilmeisesti kiitollisuudenvelka Finlandia-palkinnosta (jonka myönsi Elisabeth Rehn) suruille jatkuu tässä muodossa, olemalla heille pakkoruotsin mannekiinina. Ja ollut myös mielisairaalassa. Ei yllätä yhtään.

Vaatii kieltämättä intertekstuaalista kulttuurista ymmärrystä, että lainaus aukeaa. En pidä sen sävyä tässä mitenkään ikävänä.

Mitä enemmän kiemuraista sivistyssanastoa kielipoliittinen puheenvuoro sisältää, sitä varmempi voi olla siitä, että kyseessä on akateeminen kusetus ja älyttämistä. Kielivapaus on pohjimmiltaan yksinkertainen asia, sitä joko on tai ei ole. Mikään määrä älyllistä krumeluuria ei asiaa muuksi muuta.

Kyllä. Hurme on RKP-läinen ainakin vaalilistoilla.

Moni akateeminen voisi ilmeisesti hetkittäin olla RKP-läinen Tämä mielletään jotenkin yleväksi vaihtoehdoksi politiikassa.

Akateemiset humanistit eivät usein pysty keskustelemaan pakkoruotsista, koska he näkevät ruotsin kielen osana opintojen kautta rakentunutta identiteettiään.

He kokevat kritiikin hyökkäyksenä edustamaansa elitismiä kohtaan. Pakkoruotsi on muka pohjoismaisuutta, suomalaista kulttuuria ja suomalaista identiteettityötä.

Heille on vaikeaa arvioida kieltenopetusta oppilaiden ja opiskelijoiden tavoitteiden sekä valinnanvapauden kannalta, tai tarkastella sen hyötyjä, kustannuksia ja vaihtoehtoja.

He puolustavat mielestään ainoaa oikeaa suomalaista maailmankuvaa - sitä, joka määrittää suomenkieliset junteiksi.

Muuten - ei kai ollut mikään sattuma, että juuri Suomen satavuotisjuhlavuonna joku kirjoitti Suomen historian popularisoiden ja ruotsikytköksiä hehkuttaen tai että Finlandia-palkinnon jakajaksi Suomen kirjasäätiö valitsi tuolloin juuri RKP:n Elisabeth Rehnin...

Minua ei ole Finlandia-palkinnot kiinnostaneet sen jälkeen kun Paavo Lipponen toimi palkitsijana, mutta jonkinlainen ennätysmäinen alennustila tuossa instituutiossa tosiaan saavutettiin 100-vuotisjuhlavuonna, aivan kuin muistuttaen tuolla irvokkaalla näytöksellä, ettei Suomi olekaan niin itsenäinen, ainakaan kielipoliittisesti.